Tänään oli herra Hakeurakoitsija luvannut huolehtia tontilla kököttävästä risukasasta (tai vuoresta). Koska olimme tulleet asian suhteen hieman epäluuloisiksi, J-P järjesti työhommansa sille mallille, että hän pystyi livahtamaan töistä normaalia aikaisemmin (tontin kautta) kotiin. Tontilla odotti yllätys - risukasa oli kadonnut ja vieläpä varsin perusteellisesti. Herra Hakeurakoitsija oli suhannut rekkansa tontin viereen ja vienyt rydöt mennessään, niinkuin olimme asiasta sopineet. Bueno.
Ilma oli ihanan keväinen ja päätimme tehdä retken tontille eväiden (ja kirveiden) kanssa ... kirveet olivat pöllikasan rokottamista varten. Eväsleivät kassiin, lapset haalareihin ja aikuiset tonttikamineisiin. Mian tonttihanskat olivat unohtuneet autoon ja ne olivat pakkasen jäljiltä "tönkkösuolatut". Onneksi oli varahanskat, jotka tosin nekin jäätyivät tauon aikana.
Tontilla seuraava yllätys oli, että vaikka kuinka pilkkoi, pöllikasa ei juurikaan tuntunut pienentyvän ... klapikasa sen sijaan kyllä kasvoi (onneksi). Alkoi pikkuhiljaa hahmottumaan, millainen määrä niitä klapeja oikein tuleekaan! Myös lapset (Sonja ja Roosa) osallistuivat talkoisiin harjoittelemalla kirveen käyttöä. Saivatpa he muutaman klapinkin aikaiseksi!
Vaikka oli pakkasta, hiki virtasi tehdessämme pölleistä selvää. Ajatus siitä, että meillä joskus olisi valmis talo, jonka saunassa voisimme näiden klapien ansiosta hikoilla mukavasti, lisäsi oleellisesti motivaatiota tehdä pöllikasasta hakkelusta. Myös Sonjan heittämät välikommentit ("Wau! Meni yhdellä iskulla!!") olivat omiaan lisäämään pilkkomistehoa aivan omiin sfääreihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti