J-P päätti uteliaisuuttaan piipahtaa jälleen tontilla ennen sisätöihin siirtymistä ja huomasi herra Kaivurin olevan - kuten kai on jo aiemmin tullut mainittua - paitsi tehokas, myös tervejärkinen. Herra Kaivurilla oli ongelma - mahtikuusen kanto. Se ei kuulemma lähtisi minnekään ilman että naapurin pensasaita (tai ainakin osa siitä) lentäisi taivaan tuuliin. Niinpä kanto oli edelleen tiukasti paikallaan.
Tuumattuaan tilannetta tovin herra Kaivurin kanssa, J-P päätti mennä jututtamaan jo tutuksi tullutta naapuria ... samaista, joka oli jo lupautunut antamaan meille vettä perustusten tekemiseen (hmm, että pensasaitakin vielä - hienoa) ... Naapuri kylläkin, kuten vähän osattiin odottaakin, suhtautui asiaan varsin joviaalisti. Niinpä J-P ja herra Naapuri sopivat, että lentäköön pensasaita - korjataan se sitten kesällä.
Tässä kuvassa herra Kaivuri on jo vienyt kuusenkannosta erävoiton ja pätkä pensasaitaakin lennähtänyt taivaan tuuliin - harmillista että kaikki kävi niin nopeasti, ettei kamera pysynyt perässä. Oli nimittäin kaivinkone aika hurjassa etukenossa kantoa maasta kammetessaan! No kyllä tästäkin kuvasta selviää mahtikuusen kannon voima - edelleen on herra Kaivuri koneensa kanssa kyykyssä kannon rippeitä ylös kiskoessaan!
Muutakin tontilla samaan aikaan tapahtui. Saimme nimittäin sähkön (no, tässä vaiheessa se oli kyllä vasta pelkkä sähkökaappi, jota tonttikeskukseksikin tituleerataan) tontille. Virta kuulemma kulkisi vielä saman päivän aikana. Alkavat siis olla peruselementit kasassa perustustöiden aloittamista varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti