Ihana piha ja sisäpinnat

Projektimme tiimoilla meitä on vaivannut viime aikoina selkeästi kaksi asiaa. "Ihana Piha" ja "Valmiit Seinäpinnat". Näihin päätettiin panostaa pääsiäispyhien aikana. Edetkäämme kronologisesti.

Pääsiäispyhien pääasia oli seinäpintojen kuntoon saattaminen. Lapset menivät mummolaan, jotta me voisimme keskittyä olennaiseen. Ja täytyy sanoa, että olimme melko tehokkaita. Saimme tapetoitua lähes koko olohuoneen - rullia paloi kahdeksan kappaletta, eikä hukkapaloja juuri jäänyt. Kun jokaisesta rullasta tulee kolme täysimittaista vuotaa ja ylijäämä riittää joko neljään ikkunan yläpuoliseen tai kahteen ikkunan alapuoliseen pätkään, niin seinämetrejä kertyi kiitettävästi. Tässä työvaihekuva.

Haasteellisin vaihe tapetoinnissa lienee ollut pönttöuunin takana

olevan seinän tapetointi. Uunin takana olevaan seinään kun ei päässyt käsiksi kuin kurkottamalla - onneksi Mia keksi tavan ujuttaa nurkan ylittävä vuota paikoilleen. Selvittyämme hankalimmasta kohdasta, seuraavan vuodan paikoilleen asettaminen sujui suorastaan lätkäisemällä. No, ei sekään aivan helppo ollut ja oikaisukin tehtiin vuotia hieman päällekkäin asettamalla. Onneksi päällekkäisyys on aivan pönttöuunin takana, joten eipä sitä kukaan huomaa, ellei mene varta vasten kurkkimaan. Tässä vielä lopputulos.

Sitten se ihana piha. Alkuperäinen suunnitelmamme oli käyttää toinen pääsiäispäivä tapetoinnin loppuun saattamiseen, mutta uskomattoman hienolla säällä oli asiaan vaikutuksena. Päätimme viettää aikaa mieluummin ulkosalla ja sanalla sanoen - piha tuli jotakuinkin siivottua. Kantamisen varmasti tuntee nahoissaan parina seuraavana päivänä ja J-P:ltä paloivat olkapäät ... paita päällä olisi ollut liian kuuma touhuta yhtään mitään. Tervetuloa kesä! Tässä kohtaa lienee syytä turvautua "Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" -sanontaan. Tilanne ennen touhuamista oli tällainen - ilmiselvä "Ihana Piha" -kilpailun voittaja.

Touhuamisemme jälkeen tilanne oli tämä. Eroa tuskin huomaa.

Grillikausi on avattu

Olemme avanneet grillikauden. Kävimme peräkärryn kanssa Mustiossa hakemassa evakossa olleen grillin uusille kotikonnuilleen. Reissu kesti muutaman tunnin ja mukana tuli jokunen puutarhakaluste sekä muuta kaivattua sälää.

Päästyämme takaisin kotiosoitteeseen, alkoi grillin kasaaminen. Uski ja Sari tulisivat grillikauden avajaisiin reilun tunnin kuluttua ja grillin olisi syytä olla käyttökunnossa siihen mennessä. Liekö mennyt vanhasta muistista vai oliko raksaprojekti tehnyt tehtävänsä, koska J-P:ltä kului grillin kasaamiseen vain parikymmentä minuuttia - edellisellä kerralla aikaa kului parisen tuntia ... Tässä se nyt sitten on uusia haasteita odottamassa ja lämpenemässä.

Kuten edellisessä tekstissä mainitsimme, tontillamme olevan rydön määrä lähentelee sanoinkuvaamatonta. Onneksi naapureillamme, Matilla ja Jaanalla, on sukulaisia, jotka pystyvät käyttämään rytöämme hyödyksi. Jaanan veli nimittäin lämmittää talonsa puulla ja lavat - erityisesti kertakäyttöiset - ovat kuulemma kerrassaan oivallisia moiseen. Niinpä Herrat Jaanan Veli ja J-P lastasivat peräkärrynsä kukkuroilleen lavoja (rytöä) ja kiikuttivat ne mahdollisimman lähelle lämmitettävää kohdetta. Molemmat hyötyivät!

Talomme julkisivun valmiusaste kohosi jälleen, kun J-P sai etuoven koristelaudat asennettua paikoilleen. Täytyy sanoa, että kyllä ovat talotehtaan rakennepiirustukset kerrassaan hyvällä mallilla. Jokainen tarvittava lauta oli tarkasti dokumentoitu ja ohjeita noudattamalla laudoitus sujui yllättävän helposti. J-P oli asiaa nimittäin ehtinyt pohdiskelemaan, että minkähänlaiset vinkurat niistä oikein tulevat, vaan ihan särmältähän nuo näyttävät. Maalia pintaan ja julkisivu on plakkarissa.

Seuraavan kappaleen aihe ei ole kovin mairitteleva. Astianpesukoneemme päätti jälleen tehdä i30-ilmoituksen (vesivahinkosuoja toiminnassa). Tällä kertaa vettä tirahti lattialle vajaan desilitran verran, eikä sokkelin sisäpuoliselle lattian osalle ollut päässyt yhtään. Onneksi sokkelilaudat on kiinnitetty pikaliittimillä. Tirahduksesta oli tietysti seurauksia. Vaadimme herra Keittiökauppiaalta uutta astianpesukonetta (mieluummin sellaista, joka ei liruttele vesiä alleen ja joka vielä pesisi astiat puhtaaksi) ja palaamme asiaan myöhemmin, kunhan sen tiimoilla tapahtuu edistystä.

Lopuksi on pakko todeta, että on kameroita ja Kameroita. Meillä on kamera, Uskilla on Kamera. Tässä muutama otos kodistamme Uskin Kameralla otettuna.

Sauna

Näkymä olohuoneesta ruokailutilaan ja keittiöön - seinät tapetoidaan pääsiäisenä ...

Sonjan huone



Lopuksi todettakoon, että vaikka kotimme ei vielä aivan valmis olekaan, olemme onnellisia saadessamme asua siinä!

Valmistumisia

Tällä kertaa aiheena ei ole mikään erityinen tapahtuma tai muu vastaava. Talomme lopullinen valmistuminen lähestyy pikku hiljaa ja siitä tässä muutama sana.

Sauna on ollut valmiina jo jonkin tovin ja sitä on käytetty ahkerasti. Olemme saunojatyyppejä ja tottuneet nimen omaan puusaunaan. Sähköurakan yhteydessä saunaan toki tehtiin varaus sähkökiukaallekin, mutta meiltä se kyllä jää asentamatta. Olemme voineet tyytyväisenä todeta, että saunamme on varsin onnistunut. Sopiva saunomislämpötila on noin 80 astetta ja se saavutetaan puolen tunnin lämmityksellä. Ilmanvaihto toimii, eikä raitis ilma lopu kesken, joten saunoa jaksaa pidempäänkin.

Keittiökin on aivan valmistumaisillaan. Valolistat puuttuivat ja ne ovat tulossa jälkikäteen. Tilausta tehdessämme keittiössä oli sen verran säätämistä suuntaan jos toiseenkin, että valolistat unohtuivat joko meiltä tai herra Keittiökauppiaalta tai molemmilta. No, pääasia, että asia hoituu.

Meidän makuuhuoneemme on verhoja vaille valmis - verhotangonkin J-P sai jo asennettua. Omasta mielestämme huoneen värivalinnat ovat onnistuneet. Kaikki seinät ovat muuten tapetoituja, vaikka kuvasta voisi ehkä muuta päätellä. Vaikka makuuhuone on etelän puolella, isot ikkunat on sijoitettu siten, että kuumin aurinko ei pääse paistamaan suoraan sisään. Uusilla energiamääräyksillä lienee myös osansa sopivan lämpötilan pysymisen suhteen.

Lopuksi vielä kuva talomme julkisivusta aamuauringossa. Värin vaihtaminen vaaleampaan oli oikea ratkaisu. Vielä koristelaudan oven ympärille ja pari maalitippaa paikoilleen, niin julkisivu on  kunnossa. Lumien katolta sulettua, J-P uskaltautui poistamaan viemärin tuuletusputken peittona olleen aluskatetulpan. Tulppa laitettiin paikoilleen siinä vaiheessa, kun tuuletusputki ei vielä ollut yhteydessä viemäriverkostoon ja sade olisi tullut putkesta talon sisälle.

Lumien sulettua tonttimme todellinen tila alkaa jälleen valjeta. Rydön määrä talomme ympärillä on kerrassaan käsittämätön. Saimme alkuun jätepuun pilkkomisprojektin ja aloimme tuhota talon ja autokatoksen välissä olevaa, pienintä lautarytökasaa. Sirkkelöinnin tuloksena autokatoksen perälle muodostui vaikuttava paripino polttokelpoista jätepuuta - kasa vain ei tuntunut pienenevän mihinkään. No, klapeja ei ainakaan tarvitse tilata erinäisiin vuosiin ... jätepuiden lisäksi meillä on vielä ne kaadetuista puista syntyvät halonpätkät.

Perspektiivi

Oma rakennusprojektimme on sujunut enemmän tai vähemmän suunnitellun mukaan muutamaa "käpyä" lukuunottamatta. J-P törmäsi tänään erääseen toiseen rakentajapäiväkirjaan ... omat ongelmat alkoivat tuntua sanalla sanoen mitättömiltä.

Toivomme jaksamista Villa Painajainen -projektin parissa taisteleville rakennuttajille.