maanantai 2. heinäkuuta 2018

Ihana piha - osa 1

Pihamme on kuluneiden vuosien aikana tuottanut meille sekä iloa, että päänvaivaa. Päänvaivan perimmäinen syy lienee siinä, että ensimmäistä kertaa perennoja perustaessamme emme kaivaneet riittävän syviä istutusaltaita pihamme perusmateriaaliin, eli saviseen silttiin ...

Ensimmäinen epäonnistunut kokeilu oli istutusallas, joka sijaitsee talomme vieressä, ruokailutilan ikkunan alla. Altaaseen istutettiin puutarhasuunnitelmamme mukaan kolme pylväspihlajaa sekä joukko tuoksukurjenpolvia. Istutimme kasvit hölmöyksissämme vajaan parinkymmenen sentin multakerrokseen, jonka alla oli enemmän tai vähemmän elinkelvotonta savea ... No kyllähän allas näytti heti istutuksen jälkeen ihan mukavalta, mutta seuraava kesä paljasti karmean totuuden. Allas oli täynnä rikkaruohoja, eikä tuoksukurjenpolvista ollut jäljellä muuta, kuin muutama kitukasvuinen raato - pylväspihlajat jaksoivat, ihme kyllä kituuttaa huonossa maaperässä.

Aikamme surkuhupaisaa "perennaa" katseltuamme päätimme tarttua tuumasta toimeen ja laittaa homman kuntoon kerralla. Tiedossa oli pari kuutiota saven poissiirtämistä ja kelvollisen mullan rahtaamista tilalle. Tässä kuvassa homma on päässyt käyntiin ja J-P on juuri saanut kuorittua suurimman osan ei-toivotusta kasvillisuudesta pois.

Seuraavana edessä on itse savimaan poisto - savella on muuten kaksi ominaisuutta, joista kumpikaan ei ole kovin mieluisa: Saven ollessa märkää, se on niin sitkasta, ettei sitä tahdo saada lapiolla irrotettua. Mikäli savi on kuivaa, se on niin kovaa, ettei sitä tahdo saada lapiolla irrotettua. Näiden hienojen ominaisuuksien lisäksi savi on - oli se sitten kuivaa tai märkää - hemmetin painavaa ...

Kun "siivousoperaatio" oli tehty, asensimme altaan pohjalle eristekankaan ja täytimme sen mullalla. Mialla oli loistava suunnitelma altaaseen istutettavista kasveista ja lopputulos on sanalla sanoen eri näköinen, kuin alunperin. Tässä kuva istustusaltaasta täältä kesältä.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Taloautomaatiofiilistelyä

Kuten jo aiemmin on varmasti valjennut, talomme on niin sanottu "älykäs" koti, joka osaa tehdä kaiken maailman kummallisuuksia ollessamme sekä paikalla että jossain muualla. Taloautomaatioekskursio alkoi jo rakennusvaiheessa, jolloin päätimme, että taloomme tulee asumista helpottavaa ja turvallisuutta lisäävää automatiikkaa.

Ensimmäinen automaatiokokeilumme perustui komponentteihin, jotka käyttivät talon sähköverkkoa hyväkseen kommunikoidessaan keskusyksikön kanssa. Ratkaisu ei kuitenkaan ollut toimiva ja siitä luovuttiin noin vuoden kokeilun jälkeen.

Seuraavassa vaiheessa otimme käyttöön langattomasti kommunikoivat älykomponentit, jotka ovat käytössä edelleen. Toki näihinkin komponentteihin liittyi kaikenlaisia haasteita varsinkin, kun ainoa tapa ohjata taloa oli käyttää laitevalmistajan omaa järjestelmää. Pystyimme seuraamaan vedenkulutusta sekä ohjaamaan autojen lämmitystä ja pihavaloja älykkäästi. Myös lämmitysjärjestelmän ohjaus onnistui jollain tavalla.

J-P:n leipätyö oli tässä vaiheessa taloautomatiikan kehittäminen oman firmansa puitteissa ja tämä antoi mahdollisuudet jalostaa järjestelmää edelleen. Tämä toimiikin oivallisena aasinsiltana hypätä nykyhetkeen ...

Tällä hetkellä talomme ohjauksesta huolehtii kokonaisuudessaan J-P:n automaatiofirman kehittämä ohjelmisto ja hallintamahdollisuudet ovat varsin riittäviä.

Lämmitysjärjestelmän ohjaus osaa huomioida ulkolämpötilan muutokset tarkasti ja, mikä parasta, ottaa huomioon sääennusteen! Mikäli halusimme aiemmin säätää yksittäisen huoneen lämpötilaa, piti se tehdä monen mutkan kautta - nyt voime joko säätää huoneen termostaattia tai raahata näytöllä näkyvää liukusäädintä ...

Kaiken kukkuraksi, ehkä paras parannus on kuitenkin se, miten talomme kommunikoi kanssamme, kun jotain sattuu. Aiemmin oli oltava asennettuna laitevalmistajan sovellus saadaksesi tietoa tapahtuneista asioista - toimivuus oli kuitenkin vähän niin ja näin.

Nykyään saamme tekstiviestin, jos jotain kummallista tapahtuu ...

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Päivityksiä

No niin, uusi blogiteksti pitkästä aikaa. Itse rakennusprojektihan on jo valmistunut hyvän aikaa sitten, mutta puutarha ei ole valmis koskaan ... siitäpä sitten muutama sana.

Varsinainen uuden teksin innoituksen aihe oli parina viime päivänä tapahtunut parin kuution savisen mullan siirto-operaatio, mutta palataan siihen myöhemmissä teksteissä.

Aivan ensimmäiseksi, lupasimme edellisessä blogitekstissämme palata lopputarkastukseen heti, kun se on ajankohtainen. No, asia unohtui ja lopputarkastus tuli tehtyä huikeat kaksi viikkoa ennen määräaikaa! Onneksi herra Vastaava Mestari muistutti taannoin asiasta ja saimme sen hoidettua kunnialla!

Vuoden 2014 jälkeen on tapahtunut muutamia asioita ... Leikkimökki on edennyt vaiheeseen, jossa se on lähes valmis..

Tässä kuva leikkimökistä vuodelta 2015.

Ikkunat ja suurin osa koristelaudoista oli paikoillaan. Vain ikkunoiden koristelaudat ja ulkokuistin sisäkatto puuttui.

Tätä kirjoitettaessa koristelaudatkin ovat paikoillaan. Leikkimökki on tarkoitus saada lopullisesti valmiiksi tänä kesänä - palatkaamme siihen myöhemmin.

Puutarhasuunnitelmaan kuulunut pergolakin on valmistunut - tässä kuvassa pergola on paikoillaan ja villiviini on kipuamassa valtaamaan sitä kaikkialtaan. Rakensimme pergolan niinsanotusta pitkästä tavarasta ja aikaa hommaan pystytyksineen kului suurin piirtein kaksi päivää. Valmiin pergolan vaikutus puutarhan ilmeeseen oli kerrassaan huikea!

Muihin puutarhan (ja ehkä talonkin) ihmeellisyyksiin palataan tovin kuluttua. Blogitekstejä on jälleen luvassa pitkästä aikaa.

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Älykäs talo

Yli vuosi on livahtanut edellisestä blogitekstistä ja nyt on taas sen verran jutun juurta kertynyt, että sitä riittää yhden blogitekstin verran. Varsinainen jutun aihe liittyy taloomme asennettuihin taloautomaatiokomponentteihin, mutta palataan niihin hetken kuluttua. Ensin vähän muuta asiaa.

Aivan ensimmäiseksi pari sanaa leikkimökistä. Mökki on koristelautoja vaille valmis - kiitos Ekin, joka huolehti mökin pystytyksestä viime kesänä! J-P:lle jäi sisätilojen rakentaminen ja koristelautojen asentaminen, jotka eivät haasteensa koon puolesta olleet ylivoimaisia. Kun hyvä ystävämme Juha vielä kävi huolehtimassa sähköasennuksista, saatiin mökki käyttökuntoon. Tässä muutama kuva Ekin jälkeisistä vaiheista leikkimökkiprojektin parissa.

Kun mökin seinät olivat pystyssä, pääsivät lapset mielipuuhaansa - mökkiä maalaamaan. Tässä lasten taidonnäyte.










Mökin sisätilojen osalta homma jatkui sähköjen vetämisellä ja seinien ja sisäkattojen paneloinnilla. Listatkin asennettiin asiaankuuluvalla tavalla. Lopputuloksena mökin sisäpuoli näyttää tältä ...









Ulkopuolelta leikkimökki näyttää tällä hetkellä tältä. Ikkunoiden koriste- laudat ja päätyräystäät puuttuvat vielä, mutta tämän kesän kuluessa homman pitäisi olla taputeltu.


Rakennusprojektimme on edennyt siihen vaiheeseen, että tarkoituksemme on hoitaa lopputarkastus kuntoon tämän kesän aikana. Herra Vastaava Mestari on jo ottanut asian hoitaakseen ja palaamme blogissa asiaan sen ollessa ajankohtainen.

Sitten varsinainen pihvi. Talomme automatiikka on viimeinkin sellaisessa kunnossa, että asiat toimivat, kuten niiden pitääkin toimia.

Taloautomaatioprojektimme on nähnyt erinäisen joukon käänteitä, joista suurin lienee alun perin asennettujen komponenttien vaihtaminen kokonaan toisella tavalla toimiviin. Tämän takana oli alkuperäisen järjestelmän joissain tilanteissa hieman epävarma toiminta ja se, että ohjaaminen onnistui käytännössä vain WWW-selaimella.

Talossamme nyt olevat komponentit mahdollistavat tapahtumien seuraamisen mistä päin maailmaa tahansa ja homma toimii tietokoneiden lisäksi kaikilla älypuhelimilla ja tableteilla. Järjestelmä sisältää täydellisen hälytysjärjestelmän, pistorasioiden ja valaistuksen ohjauksen sekä energian- ja vedenkulutuksen seurannan. Malliksi kuva vesimittarin luentayksiköstä ...





keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Leikkimökki ja istutuslaatikot

Tällä kertaa juttumme keskittyy leikkimökin ja istutuslaatikoiden rakentamiseen. Mukana on myös aitaepisodi ...

Ensin leikkimökki. Alkuperäinen ajatus oli, että J-P nikkaroisi mökin valmiiksi omin voimin kuluvan kesän aikana. Tosielämä oli kuitenkin viime kesältä mielessä ja realismi vei voiton haaveilusta. Koska muistamme vanhan sanonnan suutarista ja lestistä, päätimme pirauttaa Ekille, joka onneksemme lupasikin tulla jossain sopivassa välissä nikkaroimaan mökin siihen pisteeseen, että omat kykymme riittäisivät sen loppuun rakentamiseen. Ekin ryhdyttyä toimeen, tuon vanhan sanonnan paikkansapitävyys selvisi hyvin nopeasti - siinä missä J-P oli tusannut yhtä päätyseinän runkoa kokonaisen päivän, kului Ekiltä moiseen touhuun huikeat 20 minuuttia ... Tässä Herra työn touhussa. Ekin toimesta leikkimökki valmistukin kolmessa päivässä siihen pisteeseen, että uskoaksemme sen omin voimin saamme loppuun rakennettua.

Seuraavaksi muutama sana tulevasta keittiöpuutarhastamme. Puutarhasuunnitelmaamme kuuluu kolme istutuslaatikkoa, joihin on tarkoitus istuttaa salaattia sun muuta terveellistä materiaalia. Mian haikea toive oli saada oman maan vihanneksia vielä tämän kesän aikana, joten J-P tarttui toimeen varsin korkealla prioriteetillä. Tässä hieman työvaihekuvia.

Projekti alkoi tuija-aitaprojektimme (johon palaamme hieman myöhemmin) kanssa samaan aikaan sillä, että tontilla piipahtanut Herra Kaivuri otti ja ruopaisi istutuslaatikoiden pohjan suurin piirtein oikean kokoiseksi ja syvyiseksi. J-P viimeisteli pohjan mittanauhan ja lapion avulla.

Seuraavaksi oli vuorossa suodatinkangas, joka estää ei-toivotun kasvuston puskemisen laatikoiden ympärille tulevan kiveyksen läpi.



Kun suodatinkangas oli paikoillaan, piti se peittää sopivalla kerroksella sepeliä, jotta kiveys pysyisi suorassa, eikä routa pääsisi vaivaamaan. Emme kuitenkaan halunneet sepeliä varsinaisten istutuslaatikoiden alle, jotta niihin tuleva multa pysyisi kosteana, joten J-P nikkaroi laatikoiden muotit ja asensi sepelin niiden avulla. Muotit jäävät varsinaisten laatikoiden alle ja saavat maatua ajan myötä.

Itse laatikot nikkaroitiin erikseen ja asetettiin paikoilleen kerroksittain. Laatikot tehtiin paksusta kestopuusta ja ne ovat valmiina niin painavia, ettei niitä olisi nostanut kokonaisena paikoilleen itse Super-Hessukaan. Tässä kuvassa ensimmäinen laatikko on asettumassa paikoilleen. Kuten kuvasta huomaa, teimme pienen suunnaanmuutoksen itse laatikoiden lopullisessa koossa ja pidensimme niitä yhden laatan mitan verran, koska muuten niistä olisi mielestämme tullut liian pieniä. Laatikon loppupuolella sen alle jäävä sora ei haittaa, koska laatikoiden sisälle tulee muovi, jolla myöskin alla oleva sepelinpätkä peitetään.

Tässä kuvassa laatikot ovat paikoillaan ja eristemuovi on asennettu niiden sisäpuolelle. Muovi laitettiin, koska laatikoiden materiaalina käytettiin painekyllästettyä puuta ja muovi estää kyllästeaineiden pääsemisen kasvimaamultaan.

Jotta laatikot saataisiin mahdollisimman nopeasti käyttöön, päätimme täyttää ja istuttaa ne ennen kiveyksen asentamista. Saimmekin istutustouhut sopivasti valmiiksi ennen kesälomareissuamme ja kotiin palattuamme laatikot näyttivät oikein mukavilta. Tässä kuvassa myös laattojen alle tuleva kivituhka on jo paikoillaan.

Seuraavana vuorossa oli kiveyksen asentaminen. Tarkoituksenamme oli käyttää varsinaisesta kiveysurakasta yli jääneitä kiviä ja alustavien laskelmien mukaan niiden arvioitiin riittävän. Tässä kuvassa muutama kivi autokatoksen sopukoista esille kaivettuna ... Tarvittavan mittaamisen ja nysväämisen jälkeen J-P pääsi asettelemaan esille kaivettuja kiviä hieman parempaan järjestykseen.

Tässä ensimmäiset kivet ovat paikoillaan ja linjalanka pitää huolen siitä, että rivi pysyy suorana - laatikoiden sijoittelussa on pieniä heittoja ja hieman erikokoiset välit laatikon reunan ja kiveyksen välissä täytetään saumaushiekalla.

Tältä kiveys sitten näyttää valmiina. Maakostea betoni ja saumaushiekka tosin vielä puuttuvat. Kiviä latoessamme huomasimme, että suuri osa yli jääneistä kivistä oli varsin rikkinäisiä, joten jouduimme hankkimaan niitä hieman lisää. Onneksemme eräässä Saksasta lähtöisin olevassa rakennustavaratalossa oli tarvitsemamme kokoista ja väristä kivilaattaa varastossa!

Valmistimme maakostean betonin saumashiekasta ja sementtilaastista. Maakosten betonin tarkoitus on tukea kiveystä reunoilta siten, että kivet eivät ajan myötä lähde liikkumaan omille teilleen. Periaatteessa ympärille tuleva tiukka multakerroskin riittäisi, mutta maakostea betoni varmistaa asian.




Loppusilaus kiveykselle annetaan täyttämällä kaikki kivien ja laatikoiden välit saumaushiekalla. Hiekka harjataan ja kopistellaan mahdollisimman tiiviisti kaikkiin näkyvissä oleviin rakoihin. Tässä kuvassa kiveys ja laatikot ovat valmiina. Kiveys on saumattu ja sen reunat on täytetty mullalla sekä nurmikonsiemenet kylvetty. Satoakin näyttää tulevan!

Sitten hieman alussa mainitsemastamme tuija-aidasta. Alkuperäinen suunnitelmamme (joka jo pari vuotta sitten toteutettiinkin), oli istuttaa kuusiaita molemmille tontin reunoille. Annettuamme kuusentaimien kasvaa raivokkaasta parin kesän ajan, teimme huomion, että kuuset ovat edelleen tirrin kokoisia taimia ja olisimme eläkkeellä, ennen kuin voisi puhua kuusiaidasta. Onneksemme naapurimme ovat mukavia ja varsin suopeita mielenmuutoksiamme kohtaan ja niinpä saimmekin sovittua yhteisestä tuija-aitaprojektista. Kiitos Pekka ja Emilia, Matti ja Jaana sekä Heikki ja Heli! Seuraavassa muutama kuva tämänkin projektin vaiheista.

Meillä oli kaivuriurakoitsijan suhteen onnea, koska saimme paikalle saman urakoitsijan, joka kävi hoitamassa pihamme istutusaltaiden kaivamisen ja jättiläismäisen multakasan levittämisen. Jotta tuija-aidan istutusurat olisi voitu kaivaa, oli kuusentaimet ja toisella puolella oleva orapihlaja-aita poistettava. Naapurin Matti veti orapihlaja-aidan raivaussahalla maan tasalle ja me noukimme kuusentaimet pois kuleksimasta. Herra Kaivuri puolestaan huolehti orapihlaja-aidan juurakoiden irti repimisestä. Tässä orapihjalajuurakot ovat saamassa viimeisen voitelun ...

Kun esivalmistelut oli tehty, J-P spreijasi linjalangan avulla maahan viivan, johon tuija-aita tulisi. Viivan avulla Herra Kaivurin oli helppo kaivaa suora ura. Istutusuran on oltava riittävän syvä, jotta tuijille saadaan riittävästi hyvää multaa.




Tuijat istutetaan  puolen metrin välein linjalankaa apuna käyttämällä. Linjalangan tarkoitus on varmistaa, että aidasta tulee suora. Kaivettu istutusura täytetään hyvällä mullalla, jotta tuijilla olisi parhaat kasvuunlähtö-mahdollisuudet.




Tässä vielä kuva valmiista aidasta!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kevättä odotellessa

Taas on aika katkaista blogin kirjoitustauko. Jutun juurta onkin taas kertynyt.

Omat ajatuksemme pyörivät pääasiassa syksyllä istutetuissa kukkasipuleissa ja siinä, miten niille on talven aikana käynyt. Pitkittynyt kevään tulo tekee vaan odottavan ajan entistä pidemmäksi ... Odotamme puutarhamme eloon heräämistä todella innokkaasti! Ajattelimme myös saada lopputarkastuksen hoidettua tulevan kesän aikana ja jos mitään kummallista ei tapahdu, ei sen suhteen pitäisi olla ongelmaa.

Seuraavaksi muutama sana siitä, mitä sitten viime kerrasta on tapahtunut. Tapahtumat ovat mieleenjuolahtamis-, ei aikajärjestyksessä.

Eki pyörähti muutamaankin otteeseen paikalla touhuamassa ja yksi kohteista oli portaikon kaide, jonka hän kävi meille asentamassa. Kaiderupeaman aikana sekä J-P että Eki huomasivat, että kysymys ei ollut aivan läpihuutojutusta. Kaiteen pituus ja sopivien tukipisteiden löytäminen asettivat oman haasteensa asennusurakkaan. Myös tukipilarit piti saada tuettua sekä lattiaan, että kattoon siten, että lopputulos olisi siistin näköinen. Muutaman pienen vastoinkäymisen ja oho - eikun jälkeen homma kuitenkin saatiin plakkariin ja hienohan siitä tuli.

Talomme "hermokeskuskin" on saatu lopulliseen kuosiinsa. Meillä on kaksi teknistä tilaa, joista toinen on alakerrassa ja toinen yläkerrassa. Alakerran teknisessä tilassa on kaukolämpökeskus ja vesimittari. Yläkerrassa puolestaan lämmön talteenotto ja kaikki tietotekniikkaan liittyvät härpättimet, jotka näkyvät tässä kuvassa.

Ekillä oli osuutensa myös alakerran teknisen tilan valmistumisessa. Fortum on kysellyt kaukolämpökeskuksen lopputarkastuksen aikataulua ja niinpä tila täytyy saada pika pikaa valmiiksi. Ainoat puutteet ovat sisäkatto ja ilmanvaihtoventtiilit, jotka eivät saa olla yhteydessä talon ilmanvaihtojärjestelmään. Eki piipahti jälleen paikalla sen verran, että sai sisäkaton kehikon rakennettua - kahvitteluineen hommaan kului pari tuntia. Tämän jälkeen J-P pääsi mielipuuhaansa, eli asentamaan villat sisäkaton kehikon yläpuolelle. Villat asennettiin vain äänieristysmielessä. Tältä tila näyttää ennen kattopaneelien ja lampun asentamista.

Roskakatoskin sai viimeisen silauksensa, kun tiilikatto asennettiin. Ensin J-P tuumaili asentavansa katon itse, mutta järki voitti (onneksi) tuumailun ja Libellin Rape kutsuttiin hätiin. Rape nikkaroi kattoa puolisentoista tuntia vaihtaen samalla kuulumiset. Kauankohan sitä kattoa olisi itse tullut asennettua ... Asennuksen edetessä tosin huomattiin, että reunatiiliä ei jäljellä ollut, joten ne täytyy asentaa tulevana kesänä. Siitä J-P selvinnee omin voimin ...

Terassin portaiden asennuksen todettiin myös olevan Ekin heiniä ja herra piipahti paikanpäällä muutaman tunnin ajan touhuamassa. Tuloksena oli helpotus terassilta alas astumiseen ... enää ei tarvinnut hypätä, kun käytettävissä oli tukeva askelma. Tässä työvaihekuva.

Lopuksi pieni potretti Puutarhasuunnittelu Puksipuun ottamia kuvia puutarhastamme. Piha alkaa olla jo pihan näköinen. Hienoja kuvia!

Vasemmalla lähikuva pihan porrastuksen kiviaidasta.

Oikealla maksaruohoja kukkapenkissä.








Vasemmalla kuva takapihalta talolle päin.




Oikealla terassi ja sen vieressä oleva perennapenkki.






Vasemmalla näkymä katseenvangitsijalle


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kissa

Uutta tekstiä pukkaa pitkästä aikaa. Olemme puuhastelleet kaikenlaisia muita asioita, eikä blogia ole tullut vähään aikaan päivitettyä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että on syytä valottaa, mitä projektillemme on hiljaisuuden aikana tapahtunut.


Aivan ensimmäiseksi on pakko mainita kissa. Eräänä elokuun päivänä autokatokseemme ilmaantui harmaaraidallinen erittäin ystävällinen kissa, joka oli varsin nälissään. Kaulapannasta löytyi lappu, josta selvisi sekä kissan nimi, Taisto, että omistajan puhelinnumero. Ruokimme otuksen ja soitimme lapussa olleeseen puhelinnumeroon jolloin selvisi, että Taiston koti on parin talon päässä. Taiston emäntä tulikin Taiston saman tien hakemaan kotiin. Kului aikansa ja kissa ilmaantui uudelleen meidän pihapiiriin. Asia alkoi hieman askarruttaa ja Taiston emännän kanssa juteltuamme selvisi, että heille oli tullut saksanpaimenkoiran pentu, jonka kanssa Taisto ei oikein tullut toimeen. Niinpä erinäisten käänteiden jälkeen tilanne päätyi siihen, että Taiston sisäastia siirtyi meille ja kaulapannassa oleva puhelinnumero vaihtui J-P:n puhelinnumeroksi. Siitä lähtien Taisto on majaillut meillä ja lapset ovat olleet onnesta soikeina. Tässä kuvassa ovat Taisto ja Sonja.

Sitten itse rakennusprojektiin. Olemme saaneet istutukset jota kuinkin valmiiksi. Lopputulemana oli, että perennoja istutettiin nelisen sataa kappaletta, kukkasipuleita seitsemänsataa, sataviisikymmentä pensasta ja viitisenkymmentä puuta (kuusiaita poislukien). Pihan osalta ei puutu muuta, kuin tukimuurin portaat ja sen ympärille tuleva köynnöstuki. Pihan perälle tuleva katseenvangitsijakin on paikoillaan. Löysimme eräästä vantaalaisesta pihapatsasliikkeestä juuri meille sopivan patsaan. tämäkin asia loksahti kohdalleen jokseenkin omalla painollaan - emme juurikaan painiskelleen sopivan patsaan etsimisen kanssa, koska uskoimme, että jossain vaiheessa kohdalle sattuu juuri se oikea. Tässä kuvassa on näkymä talon kulmalta takapihalle päin.

Myös Eki ehti tehdä pikaisen paluun raksalle. Ekin osuus oli rakentaa autokatoksen väliseinän runko, johon J-P ei homman ryssimisen pelossa uskaltanyt näppejään tökätä. Herra pystyttikin rungon muutamassa tunnissa! Jotta väliseinän rungon rakentaminen olisi onnistunut, oli yläpohja eristettävä ensin. Niinpä J-P pääsi hetkeksi takaisin yhteen mielihommistaan - villoittamaan. Meille jäi villaa paljon yli tarpeen ja ylimääräiset paalit oli heitelty autokatoksen yläpohjaan loppusijoitusta odottamaan. Tässä vaiheessa huomasimme taannoisen varastointiajatuksen olleen varsin hyvä, sillä villoittaminen kävi suht joutuisasti paalien ollessa lähellä loppusijoituspaikkaansa. Tältä autokatoksen työtila näytti, ennen urakkaa.

Tässä höyrynsulkumuovi nostettu ylös ja katon koolingit ovat paikoillaan. J-P:n villoitusurakka on melkein lopuillaan ja Ekin tekemä väliseinän runko on paikoillaan. Ylimääräiset villapaalit on myös siirretty pois yläpohjasta.

Tässä vaiheessa J-P on saanut väliseinän toisen puolen kipsilevyt ja seinän sisälle tulevat villat paikoilleen.

Väliseinä on saatu valmiiksi, seinät tasoitettu ja maalattu ja kattopaneelin asentaminen meneillään. Talopaketista jäi niin paljon kattopaneelia yli, että sitä riitti taannoin kuistin seinien panelointiin ja vielä autokatoksen työtilaankin. Paneeli näyttäisi riittävän vielä leikkimökkiinkin.

Tältä työtila sitten valmiina näyttää. Listat ja kattovalo ovat paikoillaan ja lattia on maalattu harmaalla betonimaalilla. Hyllyt paikoilleen ja tavarat takaisin sisään, niin tila saadaan lopultakin hyötykäyttöön.