Kaaos-Infrastruktuuri

Muutettuamme kolme päivää käyttäen samoja vaatteita, teemme seuraavia huomioita: Meillä ei ole käsitystäkään, missä peseytymisvälineemme (mukaanlukien hammasharjat) ovat. Tiedämme, että vaatteet ovat mustassa jätesäkissä, mutta missä niistä kahdestakymmenestä, jotka ovat pitkin poikin kämppää. Onneksi lapset olivat mummolassa muuton ajan ja heille löydämme matkarepuista tarvittavat välineet.

Raivattuamme tärkeimmät asiat esiin ja paikoilleen, yritimme saada television toimimaan, jotta lapset voisi istuttaa sen eteen ja voisimme jatkaa paikkojen järjestämistä. Televisio ei toiminut. Tai siis toimi, mutta kuva ei näkynyt. Onneksi sentään meillä on jokunen DVD-elokuva, joiden avulla saimme lapset kaitsettua. Koska televisio ei näkynyt, me aikuiset päätimme käyttää nettiä itsemme viihdyttämiseen. J-P oli hankkinut kaapelimodeemin hyvissä ajoin enne muuttoa, joten tämä puoli oli tosiaan kunnossa. Ei ollut. Kaapelimodeemi oli maanantaikappale, eli rikki. Ei ollut nettiä.

Saimme uuden modeemin perjantaina ja se alkoi aikansa kukuttuaan toimimaan. Jee! Feissari ja bloggaus ja maailma oli taas avoin. Televisiokin saatiin vihdoin toimimaan kunnolla ja nyt kai kaikki on enemmän tai vähemmän normaalia.

Se hyvä puoli tässä muuttohässäkässä on ollut, ettei ole ehtinyt rakentamista murehtia ... viikon aikana on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista silläkin rintamalla. Saimme rakennusluvan keskiviikkona ja perjantaina olimme tontilla tekemässä puunkaatosuunnitelmaa. Talotehtaaltakin tipahteli postia (Sonja tunnistaa kuoret jo matkan päästä) - vahvistimme toimitusaikataulun Kannuksen suuntaan.

Lusikat ja haarukat jakoon

Lusikat ja haarukat menivät ihan sananmukaisesti jakoon, tosin ei ihan perinteisessä mielessä ... ongelmaksi muodostui 140 neliön kämpän rojujen sullominen 82 neliön kämppään.

Suurinpiirtein kaikesta oli puolet laitettava jonnekin muualle kuin uuteen väliaikaiseen asuntoon - no onneksi on ystäviä, sukulaisia, kierrätyskeskus ja roskakatos. Roskakatokseen menivät roinat, joista oli päästävä eroon mutta joita kukaan ei halunnut. Mielenkiintoista oli myös huomata, kuinka paljon jääkaapeista jouduttiin heittämään ruokaa roskiin, koska uudessa asunnossa oli käytössä jääkaappipakastinyhdistelmä, jonka kapasiteetti vastasi alle puolta entisestä.

Muutosta kuitenkin selvittiin, tilaongelman lisäksi haastetta haettiin suorittamalla muutto lumimyrskyssä ja käyttämällä pakettiautoa, jonka ajamiseen vaadittiin ammattikuskin kokemus. Onneksi J-P on puuhannut pullakuskina taannoin.

Oma arviointikyky tuntui muutenkin muuttotouhussa pettävän: "No juu ... kyllähän me nyt noi päivässä roudataan!". Loppujen lopuksi hommaan meni kolme päivää ja puolenkymmentä soittoa autonvuokraamoon että "ei me vieläkään voida palauttaa tätä ku on monta keikkaa vielä edessä ...". Onneksi autovuokraamossa oltiin joustavia ja palvelu oli mukavaa. Loppujen lopuksi he ottivat vain puolikkaan vuorokauden ekstramaksun kokonaisen vuorokauden ylityksestä, ehkä heidän kävi meitä sääliksi ...

Tosi päteviä ollaan

Kirvesmiesehdokas tuli kylään. Juttelimme sujuvasti valetun lattian alle tulevasta 8mm metalliristikosta, josta meillä ei ollut aiemmin ollut hajuakaan. Sitten tuli puheeksi yläkerran lattia. Meidän olisi pitänyt tietää, millainen rakenne yläkerran lattiassa on. Me tiesimme että sinne tulee kolminkertainen kipsilevy, siinä kaikki. Öööö ... soitto talotehtaan Edustajalle (joka oli jo kotona perheensä parissa) - vastasi kuitenkin ja annoimme puhelimen Kirvesmiehelle, joka sai Edustajalta kattavan vastauksen ...

Oma tietämys näistä asioista on jotain aivan älyttömän minimaalista vaikka on oikein yrittänyt selvittää, mitä kaikkea sitä oikein pitää tehdä ... onneksi on ammatti-ihmisiä saatavilla!

Kirvesmiehen kanssa palaveerattiin ja ryystettiin kahvia samalla kun pähkäiltiin pääpiirustuksia ja tultiin loppujen lopuksi siihen tulokseen että kyllä siitä hyvä tulee. Vähän jäi pois alunperin suunniteltuja töitä, kun herra Perustusmies tekee ne. Toistaalta tuli uusia töitä (kuten portaiden asennus, hmm ... miten ei oltu huomattu), joten tuntimäärä pysyi palttiarallaa budjetissa.

Missähän muussa projektissa on yhtä monta liikkuvaa osaa kuin Rakennusprojektissa ...

Tässä pähkäilyjen pääkohteena ollut pohjakuva:

Pahvilaatikoita ja pelkotiloja

Loputkin DVD-leffat on nyt roudattu valtamerilaivan kokoisessa pahvilaatikossa, jota nostaessa alkoi oikein naurattaa ... Törmäsimme tulevaan naapuriimme, joka jäi juttelemaan kanssamme kahden koiran pyöriessä Sonjan ja Kasperin ympärillä. Tiedustelimme sivulauseessa, kuinka meluherkkiä uudet naapurimme yleensäottaen ovat ja hän tuumasi, että "Tuossa yhdessä perheessä on kolme lasta ja tuossa toisessa neljä. Meillä on kolme koiraa ja sitten noilla yksilläkin on koira. Joten jos on meluherkkä niin voi voi ...". Totesimme, että lapsemme istuvat kalustoon nakeltuna.

Noin muuten muuttopuuhiin liittyen, Mia on ommellut "joutessaan" viisi verhoa ja vielä kaksi on tekeillä, jotta ei katuvalo paistaisi yöllä makuuhuoneeseen ... ai niin - VESSA on korjattu, ei tartte mennä mäkkäriin ykköselle tai kakkoselle.

Varsinaisia rakennusprojektin touhuja olivat LVI-suunnittelijan valitseminen ja talokaapelin (joka Mian mielestä kyllä on tietoliikennekaapeli) tilaaminen. Nyt ei vastaavan mestarin mukaan auta kuin odotella rakennuslupaa, jonka pitäisi tulla viimeistään ensi viikolla. Odottaminen on muuten aika tuskaa ADHD:lle ...

Nyt itse asiassa vähän hirvittää, kun talo on myyty ja osoite muuttuu ensi sunnuntaina. Vaikka meillä onkin ihan mukava väliaikainen vuokra-asunto, uusi pysyvä koti on silti vasta paperilla. Mia on nähnyt harva se yö unia jos jonkinlaisista pieleen menneistä rakennusurakoista. Tunteet tuntuvat välillä menevän maanis-depressiivistä kaavaa noudattaen - ensin on ihan hihii ja sitten yhtäkkiä aivan yhyy tai ääk ... Vastaava mestarimme, joka on hyvin kokenut, totesi, että moinen jännitys kuuluu asiaan.

Näin koti ja autokatos tulevat asettumaan tontille:

Valintoja

Istuimme pitkään kahden eri keittiötoimittajan pakeilla ja päädyimme ratkaisuun, jossa suunnitelma ja toteutus vastasi enemmän tarpeitamme. Kompromissikin seurasi - jouduimme luopuimaan aivan kertakaikkisen upeista ovista. Toisaalta, valitsemamme keittiö vastaa paljon paremmin tarpeitamme ja laitteet ovat selkeästi korkeatasoisempia. Toiminnallisuus on myös paljon paremmin kohdallaan.

Emme suostu myöntämäään, että seuraava olisi vaikuttanut asiaan. Mutta, mielikuvallisesti laadukkaamman keittiötoimittajan edustaja sortui mollaamaan kilpailijoitaan; eivätkö tuotteet puhukaan puolestaan? (!) Valitsemamme keittiötoimittajan edustaja kuunteli meitä ja uskalsi vielä korjata suuntaa. Tästä esimerkkinä ovenkahvat: Olimme täysin vakuuttuneita, että yläkaappien ovenkahvojen on oltava vaakasuunnassa, mutta kun Edustaja itse esitteli, kuinka typerältä se oikeasti näyttäisi (ei hän toki niin sanonut), totesimme että olemme oikeissa käsissä.

Keittiön valinnan ohessa valitsimme saman toimittajan huolehtimaan myös muista kiinteistä kalusteista. Koko pumaska sisältää keittiön lisäksi kodinhoitohuoneen, eteisen, WC:den ja lastenhuoneiden kalusteet sekä meidän vaatehuoneen hyllyjärjestelmän. Sattui vielä niin somasti että koko höskä sopi käytännössä meidän keittiöbudjettiimme, mikä ei sinänsä harmita :)

Muita aktiviteettejä olivat kaman roudaaminen vuokrakämppään - tällä kertaa täytettiin parveke puutarhakalusteilla ... Tämän lisäksi kävimme Hyrylän varuskunta-alueella syömässä hernerokkaa ja sotkun munkkeja ... ehtipä Mia hieman laskea mäkeä lasten kanssa. Mäenlaskun saldo oli uppolumi ja hanskat täynnä takiaispalloja ... tilannetta höysti pää punaisena parkuva Kasper ja mäen päältä "Äiti kato ku mä lasken" -kailottava Sonja ...

Kirjekolibri

Sonja päätti tänään leikkiä kirjekyyhkyä, josta tulikin sitten kirjekolibri. Touhukas kolibri jakeli postia kaikille aina Kasperista alkaen ja kun tuli "oikean" postin aika, kolibri suorastaan singahti postilaatikolle. Sieltä kirjekolibri kantoi äidille ja isälle postia talotehtaalta, rakennuspiirustuksia kuulemma ...

Muita tämän päivän touhuja olivat Tuusulan kunnan sivujen tarkastelu, josko rakennuslupa vaikka olisikin jo myönnetty. Ohjelmaan kuului myös tavaroiden - tällä kertaa DVD-elokuvien - roudaamista vuokra-asunnolle. Mukaan mahtuivat elokuvien lisäksi keinuhevonen ja yksi keittiön tuoli.

Vuokra-asunnossa huomattiin, että asunnon oveen oli ilmestynyt meidän nimi ja että WC-pytty oli edelleen levällään pitkin vessan lattiaa - remontti edelleen meneillään ... saa nähdä pitääkö reilun viikon kuluttua käydä McDonald'sissa vessassa ...

Tässä lähiaikoina päätettäviä ja tehtäviä asioita ovat: lvi-suunnittelijan valinta, keittiön suunnitelmien loppuun saattaminen (ainakin sähkö- ja lvi-töiden kannalta), muiden säilytyskalusteiden valinta, pönttöuunista pitäisi pyytää tarjouksia ja etsiä sähkö- ja lvi-töiden tekijät.

Edellisestä tähän päivään

Tontin hankkimisesta seurasi paljon pieniä ja vähän isompia asioita.

Huomaamme, että olemme tilanneet talopaketin ja jättäneet rakennusluvan Tuusulan rakennusvalvontaan. Tämän lisäksi olemme hankkineet perustuksillemme tekijän, kummastelleet tulevan talomme pääpiirustuksia ja yrittäneet pähkäillä pohjaa sähkösuunnittelijalle lähetettäväksi. LVI-suunnittelijatkin olemme ehtineet kilpailuttamaan. Kaiken tämän jälkeen blogi jatkuu tästä päivästä ...

Projekti Lallinhäntä

Projekti alkoi kevättalvella 2009, kun lopulta kyllästyimme etsimään taloa, jonka ostaisimme. Olimme kyllä päättäneet, ettemme rakennuta taloa, mutta löysimme kuitenkin itsemme etsimästä vapaata tonttia pääkaupunkiseudulta.

Katselemamme tontit olivat joko hankalan mallisia, liian pieniä, liian kalliita, vaikeita perustusten kannalta tai jossain aivan susirajan takana. Kuin ihmeen kaupalla silmäämme sattui Tuusulassa oleva tontti, joka ei ollut mitään edellämainitusta ja ihastuimme siihen. Halusimme tarjota tontista, mutta kiinteistönvälittäjä ei meinannut saada millään myyjää kiinni ja olimme varmoja että tähän tämä sitten kaatuu. Vihdoin myyjä kuitenkin tavoitettiin ja tarjouksemme meni läpi. Kun vielä tarjouksen ehtona ollut maaperätutkimus osoitti, että tontille voi perustaa maavaraisesti, olimme onnesta soikeina.

Olimme kevään aikana selailleet talotehtaiden esitteitä ja tehneet alustavia tiedusteluja. Ilman tonttia talomallin valitseminen oli kuitenkin pikkuriikkisen hankalaa, kun ei tiennyt millainen talo tontille sopisi ... Tonttikauppojen jälkeen hommat pyörähtivät sen suhteen eteenpäin ja meistä tuli talotehtaiden edustajien silmissä vakavasti otettavia Asiakkaita.