Pahvilaatikoita ja pelkotiloja

Loputkin DVD-leffat on nyt roudattu valtamerilaivan kokoisessa pahvilaatikossa, jota nostaessa alkoi oikein naurattaa ... Törmäsimme tulevaan naapuriimme, joka jäi juttelemaan kanssamme kahden koiran pyöriessä Sonjan ja Kasperin ympärillä. Tiedustelimme sivulauseessa, kuinka meluherkkiä uudet naapurimme yleensäottaen ovat ja hän tuumasi, että "Tuossa yhdessä perheessä on kolme lasta ja tuossa toisessa neljä. Meillä on kolme koiraa ja sitten noilla yksilläkin on koira. Joten jos on meluherkkä niin voi voi ...". Totesimme, että lapsemme istuvat kalustoon nakeltuna.

Noin muuten muuttopuuhiin liittyen, Mia on ommellut "joutessaan" viisi verhoa ja vielä kaksi on tekeillä, jotta ei katuvalo paistaisi yöllä makuuhuoneeseen ... ai niin - VESSA on korjattu, ei tartte mennä mäkkäriin ykköselle tai kakkoselle.

Varsinaisia rakennusprojektin touhuja olivat LVI-suunnittelijan valitseminen ja talokaapelin (joka Mian mielestä kyllä on tietoliikennekaapeli) tilaaminen. Nyt ei vastaavan mestarin mukaan auta kuin odotella rakennuslupaa, jonka pitäisi tulla viimeistään ensi viikolla. Odottaminen on muuten aika tuskaa ADHD:lle ...

Nyt itse asiassa vähän hirvittää, kun talo on myyty ja osoite muuttuu ensi sunnuntaina. Vaikka meillä onkin ihan mukava väliaikainen vuokra-asunto, uusi pysyvä koti on silti vasta paperilla. Mia on nähnyt harva se yö unia jos jonkinlaisista pieleen menneistä rakennusurakoista. Tunteet tuntuvat välillä menevän maanis-depressiivistä kaavaa noudattaen - ensin on ihan hihii ja sitten yhtäkkiä aivan yhyy tai ääk ... Vastaava mestarimme, joka on hyvin kokenut, totesi, että moinen jännitys kuuluu asiaan.

Näin koti ja autokatos tulevat asettumaan tontille: