maanantai 2. heinäkuuta 2018

Ihana piha - osa 1

Pihamme on kuluneiden vuosien aikana tuottanut meille sekä iloa, että päänvaivaa. Päänvaivan perimmäinen syy lienee siinä, että ensimmäistä kertaa perennoja perustaessamme emme kaivaneet riittävän syviä istutusaltaita pihamme perusmateriaaliin, eli saviseen silttiin ...

Ensimmäinen epäonnistunut kokeilu oli istutusallas, joka sijaitsee talomme vieressä, ruokailutilan ikkunan alla. Altaaseen istutettiin puutarhasuunnitelmamme mukaan kolme pylväspihlajaa sekä joukko tuoksukurjenpolvia. Istutimme kasvit hölmöyksissämme vajaan parinkymmenen sentin multakerrokseen, jonka alla oli enemmän tai vähemmän elinkelvotonta savea ... No kyllähän allas näytti heti istutuksen jälkeen ihan mukavalta, mutta seuraava kesä paljasti karmean totuuden. Allas oli täynnä rikkaruohoja, eikä tuoksukurjenpolvista ollut jäljellä muuta, kuin muutama kitukasvuinen raato - pylväspihlajat jaksoivat, ihme kyllä kituuttaa huonossa maaperässä.

Aikamme surkuhupaisaa "perennaa" katseltuamme päätimme tarttua tuumasta toimeen ja laittaa homman kuntoon kerralla. Tiedossa oli pari kuutiota saven poissiirtämistä ja kelvollisen mullan rahtaamista tilalle. Tässä kuvassa homma on päässyt käyntiin ja J-P on juuri saanut kuorittua suurimman osan ei-toivotusta kasvillisuudesta pois.

Seuraavana edessä on itse savimaan poisto - savella on muuten kaksi ominaisuutta, joista kumpikaan ei ole kovin mieluisa: Saven ollessa märkää, se on niin sitkasta, ettei sitä tahdo saada lapiolla irrotettua. Mikäli savi on kuivaa, se on niin kovaa, ettei sitä tahdo saada lapiolla irrotettua. Näiden hienojen ominaisuuksien lisäksi savi on - oli se sitten kuivaa tai märkää - hemmetin painavaa ...

Kun "siivousoperaatio" oli tehty, asensimme altaan pohjalle eristekankaan ja täytimme sen mullalla. Mialla oli loistava suunnitelma altaaseen istutettavista kasveista ja lopputulos on sanalla sanoen eri näköinen, kuin alunperin. Tässä kuva istustusaltaasta täältä kesältä.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Taloautomaatiofiilistelyä

Kuten jo aiemmin on varmasti valjennut, talomme on niin sanottu "älykäs" koti, joka osaa tehdä kaiken maailman kummallisuuksia ollessamme sekä paikalla että jossain muualla. Taloautomaatioekskursio alkoi jo rakennusvaiheessa, jolloin päätimme, että taloomme tulee asumista helpottavaa ja turvallisuutta lisäävää automatiikkaa.

Ensimmäinen automaatiokokeilumme perustui komponentteihin, jotka käyttivät talon sähköverkkoa hyväkseen kommunikoidessaan keskusyksikön kanssa. Ratkaisu ei kuitenkaan ollut toimiva ja siitä luovuttiin noin vuoden kokeilun jälkeen.

Seuraavassa vaiheessa otimme käyttöön langattomasti kommunikoivat älykomponentit, jotka ovat käytössä edelleen. Toki näihinkin komponentteihin liittyi kaikenlaisia haasteita varsinkin, kun ainoa tapa ohjata taloa oli käyttää laitevalmistajan omaa järjestelmää. Pystyimme seuraamaan vedenkulutusta sekä ohjaamaan autojen lämmitystä ja pihavaloja älykkäästi. Myös lämmitysjärjestelmän ohjaus onnistui jollain tavalla.

J-P:n leipätyö oli tässä vaiheessa taloautomatiikan kehittäminen oman firmansa puitteissa ja tämä antoi mahdollisuudet jalostaa järjestelmää edelleen. Tämä toimiikin oivallisena aasinsiltana hypätä nykyhetkeen ...

Tällä hetkellä talomme ohjauksesta huolehtii kokonaisuudessaan J-P:n automaatiofirman kehittämä ohjelmisto ja hallintamahdollisuudet ovat varsin riittäviä.

Lämmitysjärjestelmän ohjaus osaa huomioida ulkolämpötilan muutokset tarkasti ja, mikä parasta, ottaa huomioon sääennusteen! Mikäli halusimme aiemmin säätää yksittäisen huoneen lämpötilaa, piti se tehdä monen mutkan kautta - nyt voime joko säätää huoneen termostaattia tai raahata näytöllä näkyvää liukusäädintä ...

Kaiken kukkuraksi, ehkä paras parannus on kuitenkin se, miten talomme kommunikoi kanssamme, kun jotain sattuu. Aiemmin oli oltava asennettuna laitevalmistajan sovellus saadaksesi tietoa tapahtuneista asioista - toimivuus oli kuitenkin vähän niin ja näin.

Nykyään saamme tekstiviestin, jos jotain kummallista tapahtuu ...

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Päivityksiä

No niin, uusi blogiteksti pitkästä aikaa. Itse rakennusprojektihan on jo valmistunut hyvän aikaa sitten, mutta puutarha ei ole valmis koskaan ... siitäpä sitten muutama sana.

Varsinainen uuden teksin innoituksen aihe oli parina viime päivänä tapahtunut parin kuution savisen mullan siirto-operaatio, mutta palataan siihen myöhemmissä teksteissä.

Aivan ensimmäiseksi, lupasimme edellisessä blogitekstissämme palata lopputarkastukseen heti, kun se on ajankohtainen. No, asia unohtui ja lopputarkastus tuli tehtyä huikeat kaksi viikkoa ennen määräaikaa! Onneksi herra Vastaava Mestari muistutti taannoin asiasta ja saimme sen hoidettua kunnialla!

Vuoden 2014 jälkeen on tapahtunut muutamia asioita ... Leikkimökki on edennyt vaiheeseen, jossa se on lähes valmis..

Tässä kuva leikkimökistä vuodelta 2015.

Ikkunat ja suurin osa koristelaudoista oli paikoillaan. Vain ikkunoiden koristelaudat ja ulkokuistin sisäkatto puuttui.

Tätä kirjoitettaessa koristelaudatkin ovat paikoillaan. Leikkimökki on tarkoitus saada lopullisesti valmiiksi tänä kesänä - palatkaamme siihen myöhemmin.

Puutarhasuunnitelmaan kuulunut pergolakin on valmistunut - tässä kuvassa pergola on paikoillaan ja villiviini on kipuamassa valtaamaan sitä kaikkialtaan. Rakensimme pergolan niinsanotusta pitkästä tavarasta ja aikaa hommaan pystytyksineen kului suurin piirtein kaksi päivää. Valmiin pergolan vaikutus puutarhan ilmeeseen oli kerrassaan huikea!

Muihin puutarhan (ja ehkä talonkin) ihmeellisyyksiin palataan tovin kuluttua. Blogitekstejä on jälleen luvassa pitkästä aikaa.