maanantai 28. toukokuuta 2012

Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito ...

Tuskailimme muutama päivä sitten, että pihamme on edelleen aivan keskeneräinen hässäkkä. Naapurin Heikki antoi meille vihjeen, että tarkistakaapas, miltä "piha" näytti vuosi sitten ... kyllä helpotti! On se muuttunut, sitä vain ei kai itse huomaa, kun koko ajan tekee pikkuhiljaa jotakin. Palatkaamme muutokseen ja siihen liittyvään todistumateriaaliin hetken kuluttua.

Herra Maaurakoitsijan lähdettyä, olemme sanalla sanoen pakertaneet kuin heikkopäiset saadaksemme (tulevan) puutarhamme edes jonkinlaiseen kuntoon alkavan kesän aikana. Onneksi herra Urakoitsija kaivoi kaikki istutusaltaat, joihin pääsi käsiksi ... J-P hoiti terassin vieressä olevan altaan lapion ja kottikärryn avulla - eikä se ollut hauskaa. Pinnalla oli kymmenkunta senttiä multaa ja sen alla määrätön määrä savea, joka piti poistaa noin kolmenkymmen senttimetrin matkalta. Aikaa rupeamaan hassaantui viikko, mutta nyt allas on kaivettu ja suurin osa kasveistakin jo istutettu. Puhteensa aikana J-P kartoitti savelle muutaman mielenkiintoisen ominaisuuden; kuivana savi on kovaa ja sen takia hankalaa lapioida, märkänä se puolestaan on hyvin sitkeää ja sen takia hankalaa lapioida. Näiden ominaisuuksien lisäksi savi  on myös hyvin painavaa ...

Savenkaivuuoperaation lisäksi olemme ehtineet istuttamaan paljon kasveja - paljon kaivamista mukavampaa touhua muuten! Ehdimme myös rakentaa terassin viereiselle perennalle tulevat kärhöjen harjateräshäkit ... tässä kuva yhdestä häkitetystä kärhöstä.

Sitten siihen vuoden aikana tapahtuneeseen muutokseen. Kaikkein selkeimmin eron huomaa takapihaa tarkastelemalla. Tässä on kuva "takapihasta" viime vuoden toukokuussa.

Tässä tämän päivän tilanne. Pieniä eroja on havaittavissa ...

Myös terassin viereinen alue on hieman muuttunut. Vuosi sitten vertailimme aluetta ennen ja jälkeen siivousurakan. Tässä alueen eri vaiheet ... onhan siinä vieläkin jotain epämääräistä rytöä, mutta kyllä tätä ihan eri tavalla nyt kelpaa katsella! Ehdimme jo suunnitella, että pöydänkin terassille voisi täksi kesäksi varastosta roudata.

Vasemmalla terassin ympäristö ennen siivousta noin vuosi sitten ... keskellä kuva siitä, miten siivousurakka vaikutti asiaan ja oikeanpuoleisena tämän hetkinen tilalle.

 









Seuraavaksi joukko kuvia, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...









Lopuksi muutama vaihekuva istutusaltaan virittämisestä. Hankimme Valley View -merkkistä nurmikonreunusnauhaa, joka tuntuu olevan varsin vaivaton asennettava. Siistin näköinenkin siitä vielä tulee. Olemme aiemmin käyttäneet sellaista aaltoilevaa vihreää reunanauhaa ja meille tuli siitä sellainen olo, ettei se oikein tahdo pysyä ryhdikkäänä, vaan alkaa jossain vaiheessa repsottamaan johonkin suuntaan. Nyt käyttämämme reunanauha kiinnitetään metallisilla kiiloilla paikoilleen ja se on muutenkin rakenteeltaan paljon tukevampaa. Hankimme myös kanttausraudan, jolla reunan siistinä pitäminen onnistuu jatkossa helposti. Tässä työvaiheet.

Istutusalueelta on poistettu nurmikko ja muu kasvusto mahdollisimman tarkkaan. Hyvä pohjamulta on näkyvissä.

Seuraavassa vaiheessa altaan reuna on syvennetty oikean  syvyiseksi kanttausraudan avulla.

Reunusnauha on asetettu paikoilleen. Nauha on sen verran joustavaa, että kaarevista alueista tulee automaattisesti symmetrisiä.

Seuraavaksi reunusnauha ankkuroidaan paikoilleen mukana toimitettavilla teräskiiloilla. Kiilat naulataan noin 45 asteen kulmassa alaspäin reunusnauhan läpi.

Istutusallas täytetään mullalla. Myös reunanauhan ja nurmikon väliin jääneet aukot täytetään.

Sitten vain kasvit paikoilleen ...

... ja karike päälle.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Nurmikko häämöttää

Näyttää siltä, että meillä on tänä kesänä nurmikko - pihatyömme ovat edenneet siihen vaiheeseen, että kunhan tontin takaosassa oleva multakasa on levitetty ja nurmikonsiemenet kylvetty, niin sitten vain odotellaan...

Multakasan levittämiseen liittyy pieni sivujuonne. Ensinnäkin, J-P oli vakuuttunut siitä, että hän kaivaa istutusaltaat (ainakin takapihan puolelle) lapiolla ihan itse. Lisäksi olimme varmoja, että multakasan levittäminen kottikärryllä on pikku juttu - eihän multaa ole kuin reilu 30 kuutiota ... Niin väärin.

Aloitetaan istutusaltaista. Pihamme maapohjan rakenne koostuu noin 15 sentin multakerroksesta ja sen alla olevasta, paksusta savi- tai silttikerroksesta. Siltti vielää lapiotouhuissa menee, mutta savella on pari hienoa ominaisuutta - kuivana se on niin kovaa, ettei sitä juurikaan voi lapiolla kaivaa ja märkänä se on niin sitkeää, ettei lapiohommista tule silloinkaan oikein mitään ... Hyvä. Meille tuli kaivinkone tontille - jokohan olisi viimeinen kerta.

Tällä kertaa saapunut herra Kaivuu-Urakoitsija oli harvinaisen tehokas. Yrittäjä itse oli koneen puikoissa ja kaivoi ensi töikseen etupihan istutusaltaan - sepeliä, ai että kun olisi ollut hauska lapiolla touhuta ... Tässä herra työssään.

Seuraavana oli vuorossa autokatoksen ja tien välinen soiro, johon J-P oli epätoivoisesti kärrännyt terassin istutusaltaan pohjasta poistettua savea. J-P:n murhe oli, että mitähän tuosta oikein tulee, kun koko alue on täynnä savimöykkyjä, joita ei edes hyppimällä saa tasaiseksi ... Onneksi kaivinkone on painava. Herra Urakoitsija poisti epätasaisuudet ja ojanvierustalla kasvanut pajunhirvityskin sai samalla kyytiä.

Kun etupiha oli hoidettu, oli aika siirtyä pyörätietä pitkin körötellen takapihan puolelle. Sieltä poistettiin meitä pitkään vaivannut sepeliluiska, joka taannoin täytyi laittaa paikoilleen, jotta kuorma-autot pääsisivät purkamaan lastinsa tontille. Onneksi herra Urakoitsijalla oli käyttöä murskalle, eikä meille koitunut kaatopaikkamaksuja läjän hävittämisestä.

Viimein koitti loppurutistuksen vuoro - pari istutusallasta pitäisi kaivaa ja multa levittää nurmialueelle, parin tunnin homma. Mutta ei. Ukko Ylijumala oli päättänyt heittää projektiimme haastetta paiskaamalla oikein kunnon sadepilven murjomaan jo hyvin kuivunutta takapihamme pintaa. No, siitähän seurasi, että kuiva ja kova pinta oli lähinnä höttöinen ja upottava. Sekä J-P, että herra Urakoitsija totesivat, että kaivinkoneella hommasta ei tulisi mitään, ennen kuin pinta on "hieman kuivahtanut". Vihelsimme siis väliajan ja kaivuritouhut jatkuisivat maanantaiaamuna ...

Onneksi mennyt viikonloppu on ollut kuiva(hko) ja maan pinta on jälleen kantavamman oloinen. Odottelemme siis innolla maanantaiaamua ja sitä, saadaanko tämä projekti hoidettua kunnialla loppuun asti.

Mia ja J-P saivat viikonlopun aikana hoidettua yhden istutusaltaan kuntoon ja Tuijatkin takaisin paikoilleen. Puutarhakaupassakin ehdittiin käydä ja kaikenlaisia puuttuvia kasveja hankkia. Esimerkiksi pensasmustikat odottavat istutusta. Tässä kuva siitä, mihin sunnuntai-iltana jäätiin.

Lopuksi on vielä pakko mainita Muta-Osasto. Lapsemme ovat olleet innokkaasti mukana ulkopuuhissa koko päivän ja pääkiinnostuksen aihe oli tietysti pihalla oleva multakasa sekä se, miten erilaisilla tavoilla sieltä pääsi alas. Kokeiltiin kuperkeikkaa, kiipeämistä, vuorenvalloitusta ja kuka ties mitä. Osastomme oli erittäin itsensä näköinen session päätyttyä. Jostain syytä seuraavana oli varsin perusteellinen kylpysessio ...