Pyysimme ystäviämme risusavottaan ja savotan edetessä huomasimme, että "risu" on erittäin laaja käsite, jonka voi jopa tukkiin sekoittaa. Onnekkaasti meillä on ystäviä, jotka olivat halukkaita jakamaan raitisilmamyrkytyksen kanssamme; lauantaina meitä auttoi Markku ja sunnuntaina Matti ja Katja olivat apuna. Sanottakoon tässä, että ilman heitä olisimme edelleen tontilla risuja raahaamassa. Suuret Kiitokset Vielä Kerran!!
Innoissamme touhutessamme sattui vahinkokin - onnekkaasti ei kuitenkaan kovin suuri. Onnistuimme nimittäin muodostamaan kaksi risukasaa, joista toinen oli autokatoksen nurkkapisteen kohdalla - ei hyvä juttu. Suoritimme ns. sisäisen siirron ja siirsimme pikkukasan vieressä olevaan Jättikasaan. Hieman myöhemmin huomasimme, että myös Jättikasa peittää yhden autokatoksen nurkista. Onneksi herra Vastaava Mestari vapautti meidät toisesta siirtourakasta tuumaamalla, että kolmellakin pisteellä merkkaaminen onnistuu ... pffhhiii. Tässä oli siis kysymys rakennuspaikan merkitsemisestä (nurkkapisteet merkitään kunnan toimesta). Rakennuspaikka pitää olla merkittynä ennen aloituskokousta, joka on jo tiistaina ja risut haetaan pois vasta perjantaina.
Risujen lisäksi rakennuspaikan kohdalta piti raivata myös rungot (joista suurin osa oli onnekkaasti jo paloiteltu). Noin niinkuin kuriositeettinä mainittakoon, että klapeja kaadetuista puista tulee palttiarallaa parikymmentä kuutiota. Viiden vuoden halot ovat siis plakkarissa ... kunhan niistä pölleistä ensin saadaan halkoja aikaiseksi. Talkooporukkaa saatavilla?
J-P pääsi myös leikkimään miesten leluilla hypätessään herra Perustusmiehen traktorin rattiin (herra Perustusmiehen luvalla). Traktori piti siirtää risukasan edestä sivummalle. Samalla Mia ehdotti, että Matin työtaakkaa voisi hieman helpottaa - Matti nimittäin kiskoi pää punaisena ahkiota, joka oli täynnä jumalattoman isoja pöllejä. Niinpä Matti lappoi pöllit traktorin kauhaan. J-P ajoi traktorin tontin perälle ja oli hyppäämässä ohjaamosta Super-Mattia auttamaan, kun Matti jo viittilöi että "Mee takas, kauha on jo tyhjä". No, koneet on ihan pop!
Ilma oli onneksi molempina päivinä aurinkoinen ja kevään oikein haistoi siitä. Naapuritkin tulivat välillä puuhasteluamme ihmettelemään ja vaikuttaa siltä, että olemme pääsemässä paikkaan, jossa oikeasti viihdymme! Lapsetkin pääsivät sunnuntaina nauttimaan tontilla puuhastelusta - lauantaina he olivat mummon hoivissa. Sonja kyhäsi kuusenoksasta joulukuusen (koristeena oli sahanpurua, koska muuta ei ollut saatavilla) ja lapset keräsivät myös "taikayrttejä" (=havuja). Parasta kuitenkin taisivat olla pulla ja suklaa, joita oli eväänä.
Olemme onnekkaasti huomanneet, että viikonloppurupeaman jälkeen tontti on todellakin siinä kunnossa, että mittamiehille voi sanoa tervetuloa. Havaitsimme myös raittiin ilman ja ruumiillisen työn tyrmäävän yhdistelmävaikutuksen. Blogin kirjoittamisyritys oli aika "nolla" heti rupeaman jälkeen sunnuntai-iltana. Levättyämme päivätöissä sekin alkaa sujua, kuten tekstistä (toivottavasti) voi päätellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti