Olemme tehneet kuluneen viikon aikana koko joukon päätöksiä erilaisista taloomme tulevista asioista. Näistä ammepäätös ansaitsee erikoismaininnan.
Olimme nimittäin etsineet kylpyammetta jo hyvän aikaa ja epätoivo alkoi hiipiä mieliimme ... emme saisi toivomamme näköistä ammetta, ellemme ensin voittaisi lotossa. Haluamamme näköiset ammeet kun maksavat nelinumeroisia euromääriä, eikä hinta edes ala ykkösellä ... Aikamme voivoteltuamme päätimme piipahtaa eräässä rautakaupassa ihan uteliaisuuttamme ja kuinka ollakaan. Kaupassa oli juuri sellainen amme, jollaista olimme etsineet. Oli vielä erikoistarjouksessakin!
Varmistimme ammeen varastotilanteen myyjältä ja pyöriskelimme asian ympärillä pari päivää. Koska varastotilanne arvelutti meitä hieman, päätimme tehdä Sulo Vilénit ja ostimme ammeen hyvissä ajoin ennen varsinaista tarvetta. Liike lupasi pitää ammetta varastossa pari viikkoa jonka jälkeen se olisi vietävä muualle. Peräkärryn liikkeestä saisi ilmaiseksi lainaksi. Niinpä löysimme itsemme ajamassa amme peräkärryssä kohti Mustion mökkiä. Siellä amme säilyisi kunnes lopullinen sijoituspaikka valmistuisi! Jännä nähdä, mitä muuta sinne mökille vielä roudataan ...
Toinen merkittävä ja itse asiassa varsin iso päätös oli lattiamateriaalin valitseminen. Päädyimme tiukkojen neuvottelujen jälkeen aitoon lankkulattiaan joka on tehty massiivitammesta. Lähtöhinta oli sanalla sanoen hurja mutta laski sisukkaan tinkaamisen jälkeen tasolle, joka oli meidän mielestämme kohtuullinen ja myyjän mukaan todellakin viimeinen hinta! Kun J-P kertoi vielä miettivänsä asiaa selvittääkseen parin muun valmistajan tilanteen, myyjä huomasi pystyvänsä alentamaansa hintaa vielä kymmenkunta prosenttia ... Edellinen viimeinen hinta ei siis ollutkaan aivan viimeinen. Kun saimme vielä samaan hintaan rahdit ja varastoinnin, teimme kaupat.
Valitsimme myös laatat, jotka tulisivat kuistille ja osiin kosteita tiloja. Valitsemamme laatta näyttää 50cm pitkältä laudalta niin värinsä kuin pintansakin puolesta ... J-P keskusteli asiasta laatoittajamme kanssa joka tuumasi, että kaatojen tekeminen on painajainen. Aikamme palloiltuamme asian ympärillä totesimme, että vaihdamme kylpyhuoneen lattiakaivot UniDrain-tyyppisiin, jolloin yksi suora kaato riittää. Vieras-WC:n suihku taas tulee pieneen syvennykseen, joten sinne voi helposti valita perinteisen laatan.
Seuraavaksi pyörimme pönttöjen ja hanojen ympärillä. Valitsimme WC-istuimet, joissa on piiloviemäri ja vaimennettu kansi. Lapsiperheessä aika bueno! Hanat tulevat Oraksen valikoimasta ja valintaperusteet ovat pääasiassa käytettävyyden puolella. WC-hanoissa on altaan vipupohjaventtiilit, mutta muuten valitut hanat ovat mukavan näköisiä perushanoja - keittiön hana olkoon hieno(inen) poikkeus ...
Projektin edetessä olemme oppineet arvostamaan sellaisia rakennusliikkeitä, joissa on leikkipaikka. Kaikissa liikkeissä ei kuitenkaan sellaista ole. Olemmekin oppineet, että tuho-osastomme viihtyy vallan mainiosti keskenään myös autossa, kunhan radio on päällä. Niinpä lapset on välillä jätetty autoon kuuntelemaan musiikkia, kun me olemme saaneet keskittyä olennaiseen. On ollut vapauttavaa huomata, ettei ole tarvinnut pelätä, mitä tuho-osasto seuraavaksi keksisi repiä seinistä irti ...
Lopuksi pari sanaa itse raksasta. Kulunut viikko oli pelkkää hiljaiseloa, koska herra Perustusmies joutui tekemään toisen kohteen siihen kuntoon, että seinät saataisiin paikoilleen. Sinne kun talopaketti on tulossa alkavalla viikolla. Ensi viikko herra Perustusmiehellä kuluukin meidän projektin parissa. Ohjelmassa on ontelovalua ja viimeisten harkkokerrosten muurausta. Herra Kaivuriurakoitsija puolestaan huolehtii siitä, että vesi- ja viemäriliittymät saadaan tuotua asianmukaisesti tontille ... Tie poikki siis!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti