Sorttiasemalla sarvet päässä

Tänään ei mennyt putkeen.

Meidän oli siivottava raksalla olevat muottilautojen jämät ja muut roskat pois, koska autokatoksen täyttöjä ei muuten pääsisi tekemään. Herra Perustusmies lainasi (taas) ystävällisesti peräkärryään, jotta selviäisimme tehtävästä kunnialla. Mitäpä siinä sitten muuta kuin lautoja ja vanereita kärryyn heittämään. Roskasäkit lautojen päälle, kuomu kiinni ja hymyssä (vielä) suin kohti sorttiasemaa. Edes sade ei onnistunut latistamaan mielialaa.

Päästyämme perille saimme sorttiaseman virkailijalta ohjeet heittää säkit "tuonne" ja puutavara "tuonne hallin taakse". Näin tehtiin. Saatuamme rojut oikeille paikoille, palasimme punnitukseen selvittämään, mitä roinat kustantaisivat. Samainen virkailija sanoi, että mitenkäs se välipunnitus? J-P kysyi että mikä välipunnitus? Virkailija tähän, että "No se välipunnitus mistä sanoin". J-P totesi, ettei ollut puhetta mistään muusta kuin että nuo tuonne ja ne toiset sinne ... ai ai.

Ei suostunut virkailija joustamaan, vaikka J-P pyysi käydä hakemassa säkit punnittavaksi - siellä ne vielä olivat. Ei käynyt ei. Koko roska meni siis sekajätteen hinnalla. Pääsipähän virkailija käyttämään valtaansa ...

Moisesta vastoinkäymisestä kasvoi väkisinkin sarvet päähän. Päätimme silti sisukkaasti toteuttaa myös loppuosan päivän suunnitelmasta, johon kuului vessan tapettien haku sekä lava- ja peitesulkeiset ...

Tapettien nouto sujui jouhevasti, eikä rahtejakaan ollut veloitettu ... pieni pilkahdus siis. Kaiken lisäksi tapettien kuvio ja värisävy oli juuri sellaisia, kuin olimme mallikappaleen perusteella tilanneetkin.

Seuraavaksi lava- ja peitesulkeiset. Menimme hakemaan lavoja ja peitteitä tuttaviemme raksalta, koska ne sieltä liikenisivät. Lavat ilmaiseksi ja peitteet sovittua korvausta vastaan. Päästyämme perille, lastasimme ensin lavat kyytiin. Otimme kymmenkunta lavaa, jonka jälkeen meillä olisi kolmisenkymmentä lavaa talotoimituksen tarvikkeiden alustoiksi.

Sen sijaan peitteet olivat tyypiltään sellaisia, jotka eivät soveltuneetkaan käyttötarkoitukseemme. Ei siis auttanut, kuin perua kauppa ja todeta, että peitekauppaan on huomenna mentävä.

Lähes hyytävän vesisateen ja muutenkin ankean harmauden kruunasivat kaksi asiaa; Kasper istahti keskelle megalomaanisen kokoista koirankakkaa ja onnistui levittelemään sen takamuksestaan vähän sinne sun tänne ... Tämän lisäksi raahasimme hakemiamme lavoja raksallamme olevassa mutapaakkuvellissä samalla, kun sade vihmoi päin naamataulua. Oli hauskaa.