Raksa oli perjantaina täynnä touhua ja tohinaa. Päivän homman pyörivät ulkopuolisten täyttöjen ympärillä. Loput salaojat ja sadevesisysteemit asenneltiin routalevyjen alle ja koko komeus peiteltiin sepelillä ja maa-aineksella. Oman jännitysmomenttinsa puuhasteluun lisäsi se, että routalevyt loppuivat kesken ja niitä oli saatava jostakin lisää. Onneksi J-P:n ja Mian ystäviltä oli omalla raksallaan jäänyt 14 pakettia routalevyjä käyttämättä. Ostimme levyt sopuhinnalla ja oman raksamme touhut pääsivät jatkumaan (J-P lainasi herra Perustusmiehen peräkärryä ja kiikutti aamupäivän ajan routalevyjä raksalta toiselle...).
Työt etenivät siihen pisteeseen, että herra Kaivurin kone ei enää yltänyt siirtämään sepeliä etupihalta sokkelin taaemmille osille. Kutsuimme siis jo tutuksi tulleen herra Sepelin hätiin. Herra Sepelin hihnakuljetin mahdollisti sen, että sepeli saatiin sokkelin perukoille ilman kottikärry- ja lapiorumbaa. Säästyi valtava määrä työaikaa ja sitä kautta rahaakin - säästöä syntyi siitäkin huolimatta, että hihnalla toimitettu sepeli on hinnaltaan kaksinkertaista kuorma-autolla toimitettuun verrattuna. Sepeliä kului tänään kaiken kaikkiaan 85 tonnia!
Päivän päätteeksi J-P pyysi herra Kaivuria tekemään selvää tontilla edelleen olevasta lumikasasta ... kyllä, perustusten takana olla jökötti kaiken maailman rydön peittämä lumivuori. Herra Kaivuri käytti kymmenkunta minuuttia tehokasta työaikaa, jonka seurauksena ihka uudelle salaojajärjestelmälle tuli käyttöä. Ulkoilman lämpötila oli siinä 26-27 asteen paikkeilla, joten esille kaivettu lumi suli todella vauhdikkaasti!
Mainitsemisen arvoista lienee myös se, että olemme tänään imuroineet ensimmäistä kertaa uudessa kodissamme. Emme tosin millään perusimurilla, vaan raskaaseen raksakäyttöön tarkoitetulla härvelillä. Moinen toosa kestää mitä tahansa vedestä ja pölystä aina putkesta mahtuvaan sepeliin tai muuhun roinaan.
Imuroinnin syy liittyy talotehtaan toimitukseen - seinät saapuvat ensi keskiviikkona ja perustusten pitää olla siinä kunnossa, että ne pystytään asentamaan. Täyttöjen myötä ontelolaattojen ja sokkelin päällispinta olivat täynnä sepeliä ja muuta rytöä, joka siis pitää siivota pois ennen talopaketin saapumista.
Pääsimme hyvään vauhtiin siivoamistouhun kanssa, kunnes Ukko Yli-Jumala puuttui peliin ja paiskasi niskaamme sellaisen rankkasateen, jollaista ei vähään aikaan ole nähty. J-P tuumasi, että tuntui kuin olisi lasillinen vettä kaadettu niskaan joka kerta kun "sadepisara" osui selustaan ... Ei auttanut muu kuin kerätä kimpsut ja kampsut ja painua kotiin sadetta pitämään.
J-P kävi vielä illan mittaan muutamaan otteeseen tontilla kurkistamassa, miten sadevedelle oikein käy ja havainnot olivat oikein myönteisiä. Sadevesi- ja salaojajärjestelmä (pumppaamo mukaanlukien) toimi kuin junan vessa ja vedet siirtyivät sinne minne pitikin.
Tässä vielä kuva tontilla häärineestä tukijoukostamme (Tuho-Osasto).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti