Lallinhäntä: Puutarhaunelmia ja virvelöintiä (sekä salaojamysteeri)

Eilen tapahtui jälleen isoja asioita. Esteettiset ensin. Edellisessä talossamme pihamme muutti muotoaan sitä mukaa kuin talossa asustelimme. Aikaa ja rahaa meni aika paljon hukkaan kun ei sitä lopullista muotoa puutarhalle oikein tuntunut löytyvän. No, itse asiassa, kun puutarha oli melkein valmis, möimme talon pois ... Kantapään kautta olemme siis oppineet että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Olimme pyytäneet eräältä puutarhasuunnittelijalta tarjousta, jonka toki saimme, vaikka suunnittelija ei edes käynyt paikan päällä. Suunnittelija lähetti tarjouksen ohessa esimerkkejä muista tekemistään puutarhasuunnitelmista. Olivathan esimerkkikuvat toki hienoja, ne vain eivät tehneet meihin vaikutusta. Jatkoimme siis oikean suunnittelijan etsimistä ja kohdalle osui Tuusulalainen suunnittelija, joka ensi töikseen pyysi päästä käymään paikalla.

Sovittu aamu oli nuhruinen ja lapset kauniistikin sanottuna erittäin pahantuulisia (jouduimme kiskomaan heidät kesken unien sängystä ylös ... jostain syystä he olisivat juuri tänä aamuna halunneet nukkua suunnilleen iltapäivään asti). Selviydyimme kuitenkin tontille melkein määräaikaan mennessä (ajatellen matkalla että mitähän tästä tulee).

Puutarhasuunnittelija odotti meitä paikanpäällä ja osoittautui pienen jutustelun jälkeen erittäin mukavaksi. Itse asiassa niin mukavaksi, että alkuaamun harmit haihtuivat mielestä nopeasti. Jutustelutuokion jälkeen lähdimme koko poppoo yhdessä kiertämään tonttia ja juttelimme samalla siitä, mitä siellä oli ollut ja mitä me sinne olimme ajatelleet laitettavan. Suunnittelija otti valokuvia tontista ja haastatteli meitä. Hän myös näytti omia esimerkkitöitään ja kaiken kaikkiaan meille jäi erittäin mukava olo hänen vierailustaan. Ehkä kuvassa näkyvästä rytökasasta sittenkin saadaan toimiva ja kaunis piha! Tarjousta odotellessa siis!

Edellisen lisäksi tontilla tapahtui varsinainen jännitysnäytelmä. Tontille vyöryi isoja koneita - betoniautoja sekä virveli (ammattislangia), joka huolehti betonikuran pumppaamisesta oikeaan paikkaan. Tässä kuvassa virveli ja herra Perustusmies porukoineen ovat työn touhussa.

Työn etenemistä ei voinut muuta kuin seurata ihaillen, miten ammattimiehet tekevät juuri sitä missä ovat parhaita. Kun herra Perustusmies huolehti sementin ruiskuttamista, muu porukka tuli perässä tasaamassa ja vaaittamassa. Puhuivat parin sentin toleranssista ... sen verran kuulemma saa olla korkeusvaihtelua anturan pinnassa. Melko tarkkaa touhua. Tässä kuvassa antura on vaaittu ja tasattu oikeaan korkeuteen.

Tähän anturan valamistouhuun liittyy oma pieni jännitysnäytelmänsä ja lienee sopiva paikka mainita siitä tässä. Herra Perustusmies on, kuten aiemminkin olemme huomanneet, hyvin tarkkasilmäinen kaveri. Hän kummasteli J-P:lle että "miten tuo autokatoksen sadevesiputki on noin alhaalla ... eihän se vesi pääse siitä ojaan millään, kun ei se osaa ylämäkeen virrata". Oli herra Kaivuri tuikannut sadevesiputken samaan tasoon salaojan kanssa. Aijai.

Tästä seurasi soitto herra Vastaavalle Mestarille, joka totesi että tuleepa paikan päälle tarkistamaan tilanteen. Perillä hänkin totesi että liian syvällä ovat, joo. Seuraavana vuorossa oli herra Vastaavan Mestarin ja herra Kaivurin välillä käyty puhelinkeskustelu (tarina ei kerro, kumpi kummallekin soitti, meillä tosin on oma käsityksemme asiasta). J-P oli puhelinkeskustelun päätyttyä tulkitsevinaan, että "Saa kaivaa ne putkensa ylös sieltä..." ... ei tainnut olla herra Vastaava Mestarikaan aivan tyytyväinen tilanteeseen.

Loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että jääköön putket sinne, snorkkelit (maan pinnalla törröttävät sadevesiputket) vaan kiskotaan pois. Sitten laitetaan tien puolelta sadevedet menemään suoraan tien vieressä olevaan ojaan. Tämäkin tilanne siis ratkesi parhain päin.

Lopussa lienee pieni kuvagalleria paikallaan. Tässä muutamia kuvia anturoiden valamisesta ... J-P ainakin tunsi pikkupojan heräävän sisällään tätä seuratessaan ... heh.

Tässä kuvassa virveli tekee niinsanotun koekurotuksen. Sillä varmistetaan, että virvelin kulmatuet pitävät, eikä virveli notkahda kesken työskentelyn. Herra Perustusmies tuumasi tässä vaiheessa, että parin asteen notkahdus virvelin asennossa tarkoittaa monen metrin heilahdusta tuolla pumppauspäässä. Turvallisuus ennen kaikkea siis. Koekurotuksen jälkeen huomattiin, että virvelin vasemman etukulman tukijalan alla oleva maa mureni. Tukijalan alla olevaa pintaa vahvistettiin puunrunkojen avulla ja vaaratilanteelta vältyttiin!

Tässä kuvassa ensimmäinen betonilasti on saapumassa. Tämä peruuttava jässikkä oli se pienempi kahdesta virvelille saapuneesta betoniautosta.

Tässä kuvassa herra Perustusmies valaa saunan kiukaan piipun alle tulevaa anturaa. Samaan aikaan muut huolehtivat jo valetun anturan vaaittamisesta. Kuvassa näkyvä korkea keppi on laservesivaaka, jonka avulla oikea korkeus saadaan selville. Vesivaaka on yhteydessä tukiasemaan ja ilmoittaa äänimerkillä ollessaan oikealla korkeudella. Melko hienoa siis.