Kuopasta tuli Raksa

Viime viikonloppu sujui kantamisen merkeissä. Kannoimme (taas) harkkoja jotka painoivat joko 21 tai 17 kiloa ... se, kuinka monta harkkoa kaiken kaikkiaan kannettiin, jäi hieman epäselväksi, mutta paljon niitä oli. Kaiken takana oli jälleen ajatus säästää ammattimiesten työaikaa siihen minkä he osaavat parhaiten.

Kanniskelu vei veronsa seuraavana yönä, jolloin totesimme että kylläpä kivistää vaikka makaamme vain paikoillamme ... J-P joutui siirtymään sohvalle, kun se oli niin paljon sänkyä pehmeämpi. Au au.

Maanantai seurasi viikonloppua, kuten sillä harmillisesti on tapana. J-P säntäsi kivistävien lihastensa kanssa tapaamaan herra Perustusmiestä. Viikonlopun aikana oli ilmennyt hirveä määrä lukkoon lyötäviä asioita, joista kaikista piti päättää aikataulut. Maanantaina oli siis ruuhkaa. Ruuhkapalaverin seurauksena sovimme, että iso kuorma styroxia tulee tontille, 38 kuutiota sepeliä saapuu perjantaina hihnakuljettimella ja ontelolaatat toimitetaan seuraavana maanantaina. Ontelolaattojen toimitukseen liittyy pieni yllätys, joka tontille saapuessaan ei olekaan kovin pieni ... nimittäin mobiilinosturi. Aiemmin kaavaillun kuorma-autonosturin puhti ei riitäkään siirtämään ontelolaattoja perustusten perukoille asti. Perheen miesväki voi siis maanantaina ihailla ihan oikeaa mobiilinosturia tontilla!

Olemme jo aiemmin maininneet, millainen porukka herra Perustusmiehellä on ja olemme luottaneet, että hommat tulevat tehdyksi ajallaan. Niinpä ei olekaan yllätys, että sokkelin muuraus tuli valmiiksi tänään. Olemme siis hyvin aikataulussa. Tämän lisäksi työ on ilmeisesti tehty melko tarkasti, koska ero mittapiirustuksiin oli enimmillään 7mm (paljonkohan mittavirhe olisi ollut, jos itse olisimme sokkelin muuranneet ... emme varmaankaan olisi puhuneet millimetreistä ...). Tässä kuva valmiista sokkelista - hienoa jälkeä!

Lapset ovat olleet mukanamme tontilla puuhastelemassa joka kerta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. He ovatkin omaksuneet raksalla leikkimisen kerrassaan erinomaisesti - siellä ollaan paistettu kakkuja, heitelty kiviä tai palloja, juostu pitkin anturoita, leikitty Milla Magiaa tai vierailtu naapurin pihalla.

Yhden naapurin (saman, jolta saamme vettä muuraamiseen) pihalla on varsinainen lapsimagneetti - nimittäin Nemo-koira. Nemo on varmaankin kiltein otus, jonka olemme tavanneet - ei haittaa vaikka töheltää ja resuaa sen vieressä! Nemo on toiminut kerrassaan oivallisena lapsenvahtina ja niinpä Sonja halusi oikein viedä sille luun palkkioksi.

Raksalta on myös tarttunut lapsiin ihan oikeita raksatermejä. Sonja puhuu sujuvasti harjateräksestä, muuraamisesta ja perustuksista ... Kassun raksasanasto on vielä jossain määrin suppea ja koostuu sanasta "ISO!!!" ("Iso Kone", suom. huom.).

Olimme juuri hihkuneet, että valkoinen peite oli tontilta hävinnyt (mullalla verhoiltua Mount Everestiä lukuunottamatta). Uusi valkoinen peite tosin odotti meitä tontilla seuraavan kuorman saapuessa ... tontille nimittäin tuli jumalaton määrä styroxia. Saapunut styroxläjä tukki koko kulkuväylän tontille ja se piti siirtää pois tontin etuosasta tilaa viemästä - Jee, lisää kantamista (mutta eihän styrox mitään paina)! Sitä ei-mitään-painavaa stryroxia kirjaimellisesti niska vääränä kannettuamme voimme todeta, että kyllä se styroxkin painaa, kun sitä on tarpeeksi hankalanmuotoiseen pakettiin tungettuna. Loppuhuipentumana voimme todeta Mian olevan styroxille allerginen ... ainakin, mikäli käsien punoituksesta ja turvotuksesta jotain voi päätellä. Ai ai.

Nyt tontilla rupeaa olemaan kaikenlaista hilavitkutinta täryttimestä betonimyllyyn ja perustusharkosta routaeristeeseen. Hemmetin kallis kuoppa on muuttunut ihan oikeaksi Raksaksi!