Pihan pohjat plakkarissa

Kuten otsikostakin voi päätellä, pihamme pohjatyöt ovat valmiit. Ehdimme kylvää nurmikon vielä ennen talvea, joten se on keväällä kuosissansa ja kestää kävelemistä tulevia istutustöitä silmällä pitäen.

Olkoonkin, että pihan pohjatöiden valmistuminen oli pääasiassa herra Kaivurista kiinni, oli meilläkin oma roolimme asiassa. Koska pihamme on kalteva ja viettää talolle päin, rouva Pihasuunnittelija on huomioinut asian suunnittelemalla porrastuksen pihan pinnan tasoille. Ratkaisu on fiksu ja toimiva, mutta vaati meiltä pienehkön kantamis- ja kasausurakan. Jotta porrastus ja tarvittavat takapihan täytöt voitaisiin toteuttaa, oli pihan tukimuuri rakennettava ensin.

Halusimme tukimuurimme olevan mahdollisimman luonnonläheisen oloinen ja niinpä tilasimme muurikivet, jotka eivät ole määrämittaisia, vaan enemmänkin suoraan luonnosta otetun oloisia. Toki kivet on työstetty siten, että niiden latominen sujuu (tai ainakin pitäisi sujua) helposti ... Pakko myöntää, että pieni Tetriksen pelaaminen oli tarpeen, ennen kuin tukimuuri oli paikoillaan. Varsinaisen rakentamisen ohella tukimuuriprojektissa hirvitti tuleva kivien kantaminen - kiviä kun oli kolme ja puoli tonnia ... Onneksi herra kaivuri tuli hätiin ja kiikutti lavat etupihalta takapihan puolelle. Tässä ote kyseisestä temppuilusta.

Itse muurin kasaaminen vei meiltä pari päivää - tunteina ehkä yhden työpäivän verran. Täytyy sanoa, että tässäkin kohtaa perustuksella on valtava merkitys. Puutarhasuunnitelmaan nimittäin kuuluu salaojan asentaminen tukimuurin liepeille. Kun salaoja asennettiin, herra Kaivuri huolehti samalla tukimuurin perustuksista sepelin ja asennussoran avulla. Niinpä meidän ei tarvinnut kuin lätkiä kiviä paikoilleen eikä alustan suoruudesta tai kantavuudesta ollut huolta. Tässä kuvassa muuri alkaa olla paikoillaan.

Kuten aiemmin mainittiin, pihaprojektiimme kuuluu sivujuonne, joka sisältää rajalla olevan avo-ojan täyttämisen ja rumpuputken asentamisen. Herra Maaurakoitsija teki rupeamasta tarjouksen, johon me ja naapurimme tartuimme oitis. Saivatpa Matti ja Jaana vielä riesana olleet kannotkin kaivettua pois pihaa rumentamasta. Tässä yksi näistä jötkäleistä. Isoja koivuja ovat olleet ...

Toisella puolella olevien naapurien kanssa ei ollut enää kannoista huolta - ne kun on kaivettu pois jo aiemmin. Niinpä pääsimme istuttamaan kauan haaveilemamme kuusiaidan tonttiemme rajalle. Saa nähdä, kuinka kauan kestää, ennen kuin nämä tirrit ovat kasvaneet näkösuojaksi asti ... pituutta taimilla on 30cm ja ikää viisi vuotta. Kuusi on kyllä nopeasti kasvavaa sorttia ... Tässä kuva Sonjan työnäytteestä.

Lopuksi vielä yksi pieni mainitsemisen arvoinen asia. Tämä blogiteksti on ensimmäinen talomme yläkerrasta kirjoitettu. J-P:n työhuone nimittäin valmistui ja kaikki pölyä keräävät härpättimet on siirretty vilpolasta lopulliseen sijoituspaikkaansa. Hyviä puolia valmistumisesta löytyy heti pari kappaletta - olohuoneessa ei ole enää ärsyttävää taustamelua ja yläkerrassa on oikeasti rauha työskennellä.

Rapen paluu

Kuten otsikkokin kertoo, herra Edustajan työporukan etumies, Rape, palasi työmaalle pelastamaan meidät loppujen koristelautojen tuskasta. Rapen tullessa paikalle, kaksi ovea ja terassin ovi-ikkuna-yhdistelmän laudoitus puuttui tai oli kesken. J-P oli saanut tusattua muiden ovien koristelaudat paikoilleen. Vertailun vuoksi mainittakoon, että J-P:ltä kului kahden oven lautojen asentamiseen puolitoista päivää - Rapelta noiden alussa mainittujen lautojen asentamiseen kului kaksi ja puoli tuntia. Mitä siitäkin sitten voi päätellä, jotain suutarista ja lestistä tai sellaisesta ... Tässä vielä herra työssään.

Pihatöissäkin on edistytty. Varsinaisen pihaurakan lisäksi simme sovittua naapuriemme kanssa tonttiemme välisen ojan täyttämisestä ja rumpuputken asentamisesta. Tarkoituksena oli päästä eroon avo-ojasta, joka rumentaa maisemaa ja on todellinen hyttyslähde. Herra urakoitsija järjesteli tarjouksensa vielä niin hienosti, että naapurimme saavat maksimaalisen kotitalousvähennyksen. Ojaurakan myötä tonttimme etupiha muuttui jälleen varsinaiseksi taistelutantereeksi, mutta onneksi se on vain hetkellistä ja lopputulema on härdellin arvoinen.

Varsinainen pihaprojekti alkaa näyttää pohjien teon osalta päättymisen merkkejä. Tukimuurin kivet saapuvat maanantaina tai viimeistään tiistaina ja kun muuri on paikoillaan, pihan loppuosan pohjatkin päästään tekemään valmiiksi. Autokatoksen puoleinen osuus aina talon toiselle puolelle on jo tehty ja toinen talon sivu päästään viimeistelemään ojaurakan jälkeen. Koko homman pitäisi olla plakkarissa reilun viikon kuluttua. Mitä itse puutarhaan tulee, sen tekeminen on tarkoitus aloittaa ensi keväänä, jolloin tehdyt pohjat ovat ehtineet painua ja istustustyöt voidaan aloittaa. Nurmikko tosin kylvetään jo ennen lumen tuloa, jotta se on keväällä heti kävelyä kestävässä kunnossa. Tässä vielä kuva autokatoksen puoleisesta sivusta.

Meille tulee piha

Tänään oli merkittävä päivä pihallemme - tai siis tulevalle sellaiselle. Tontin takaosassa olevaa risu- ja rytökasaa ei oikein vielä voi pihaksi kutsua. Herra Maaurakoisija soitteli eilen iltasella J-P:lle ja ilmoitteli, että kone olisi tontilla seitsemältä aamulla ... hieman lyhyt varoitusaika, ettemme sanoisi! Puhelusta seurasi varsin intensiivinen muutamatuntinen - onneksi naapurimme ovat sellaista sorttia, että he tulevat hädän hetkellä auttamaan. Hätä nyt sisnänsä ei ollut aivan mahdoton, tontti vain piti saada siivottua kaiken maailman rydöstä, jotta aamulla saapuva kaivinkone pääsisi työskentelemään. Onneksi J-P ehti heittää peräkärryllisen kattotiiliä Mustioon aiemmin aamulla, olipahan sen verran vähemmän kannettavaa. Roinat saatiin kuin saatiinkin siirrettyä ja tontti tuli valmiiksi aamun koitokselle.

Aamulla masiina saapuikin puikoissaan vanha tuttumme, herra Kaivuri, joka kunniakkaasti pohjusti talomme perustukset yli vuosi sitten - niin se aika rientää. Herran työväline oli tällä kertaa paria numeroa pienempi ja näppärämpi tähän tehtävään. Kone oli kooltaan sen verran pieni, että se mahtui puikahtamaan takapihan puolelle talomme vierestä.

Kaivurin ensimmäiseen työpäivään kuului kantojen ja juurien irtikaivaminen - päästiinpä alustavia mittauksiakin jo tekemään. Herra Perustusmies lainasi J-P:lle auliisti omaa Puutarhajyrsintään, joka sekin on tuttu projektimme alkuajoilta. Pääsipähän J-P:kin traktorin rattiin kunnolla ensimmäistä kertaa reiluun kahteenkymmeneen vuoteen. Hieman se liikenteessä ajaminen jännitti, mutta tontille siirtyminen hoitui loppujen lopuksi kunniakkaasti. Puutarhajyrsimen saaminen pihan puolelle oli oma haasteensa, koska se ei mahtunut puikahtamaan talon vierestä. Niinpä masiina ajettiin pihalle "takaoven" kautta jyräämällä pari närettä tontin perältä. Samalla syntyi oivallinen käytävä siirtolavan täyttämistä varten.

Tähän sitä sitten ensimmäisenä päivänä päästiin. Lähes kaikki kannot ja risut saatiin mahtumaan ensimmäiseen siirtolavaan ja loput rydöt häipyvät huomenna. Kun tontin pinta on saatu siivottua ja tasoitettua, on täyttömaan vuoro. Täyttöön käytetään pihan perustamiseen sopivaa multaa, jonka päälle laitetaan ohuempi kerros istutuksille ja nurmikolle sopivaa, parempilaatuista tavaraa. Kaiken kaikkiaan multaa kuluu nelisen kasetillista (täysperävaunullista) ...

Pihan lisäksi muutakin edistymistä on tapahtunut. Rouva Maalarimestari kävi hiomassa ja maalaamassa kattokellomme katon ja seinät - lopputulos oli kerrassaan hieno. Samalla teimme päätöksen jättää kattokellon katto valkoiseksi ja tapetoida vain seinät. Tässä rouva on työssään ja täytyy sanoa, että vaatii kokemusta ja tottumista, että pystyy keikkumaan kahden ilmaan viritetyn lankun varassa ilman sen kummempia ongelmia. J-P:n astelu lankuilla ei ollut ollenkaan yhtä sujuvaa ...

Tässä vielä kuva lopputuloksesta. Kattokellon katto on kuvassa valmis ja kahteen kertaan maalattu. Tilan "raksatunnelma" poistui kertaheitolla, vaikka se vielä keskeneräinen onkin.

Lopuksi on vielä pakko mainita eräs yksityiskohta, jossa kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kyseinen pistoke on J-P:n työhuoneen kattolampun pistoke ja asentajana toimi eräs vähemmän meille asennustöitä tehnyt asentaja. Vakiasentajamme oli herra Sähköurakoitsijan mukaan varattu, eikä voinut itse hoitaa asiaa. Tuli vähän sellainen "Mitäs väliä tällä on, kun ei tämä minun ole" -fiilis ...

Yläkerta

Viime päivien aktiviteetit ovat liittyneet yläkerran käyttökuntoon saattamiseen. Siinä sivussa autokatos on saatu siihen kuntoon, että siellä olevaa varastotilaa voi käyttää oikeasti varastona.

Yläkerran edistyminen on ollut kerrassaan merkittävää sitten viime kirjoituksen. Jotta edistyminen olisi ollut mahdollista, oli yläkerrassa sikin sokin olleille tavaroille löydyttävä toinen varastointipaikka, jonka takia suoritimme pienen sivuprojekti Autokatoksen.

J-P viritteli autokatoksen varastotilaan kattokannattimien alapuun päälle laudat, joiden päälle kaikki villapaalit nostettiin. Kun villapaalit saatiin pois lattialta, varastosta tuli lähes tyhjä - hetkeksi. No, saimmepa käyttöömme oikean varastotilan ja kun vielä maltoimme käyttää järkeä tavaroiden sisään lappamisessa, ovat roinat vielä löydettävissäkin ... Sinne päätyivät loputkin yläkerran kimpsut ja kampsut.

Itse yläkerran parissa olemme päässeet tilanteeseen, jossa puuttumassa on enää aulan ja Mian työhuoneen lattia ja tapetit. Tässä kuva J-P:n työhuoneesta tapetoinnin jälkeen - listoja vailla siis. Tätä kirjoitettaessa tosin lähes kaikki listat ja ovikin on jo paikoillaan. Kuluvalla viikolla edessä on aulan lattian asennus, joka ei hirvitä ollenkaan niin paljon kuin J-P:n työhuoneen lattian asennus hirvitti. Mian työhuoneeseen asennetaan muovimatto, koska lattialla on pystyttävä leikkaamaan ja naputtelemaan ilman, että lattian kohtaloa tarvitsee murehtia. Liike, josta matto tilattiin, lupaili sitä saapuvaksi elokuun puolivälissä.

Herra Sähköurakoitsija hoiti oman osuutensa yläkerrasta asentamalla puuttuvat valopistokkeet ja muut kilkkeet. Toinen aulan valorasioista tosin jätettiin vielä auki, koska älykonfiguraatio on tekemättä ja konfigurointi vaatii, että rasiassa olevaan ohjausyksikköön pääsee käsiksi.

Herra Putkimies puolestaan kävi asentamassa puuttuvat poisto- ja tuloventtiilit. Ilmastoinnin kokonaissäätö jäi vielä tekemättä, koska ilmanvaihtokoneen suodattimet pitää ensin vaihtaa puhtaisiin. One se jännää, että vaikka kuinka olemme yrittäneet välttää rakennuspölyn tuottamista, suodattimet ovat päässeet kerrassaan miehekkääseen kuntoon! No, Enerventin verkkokaupasta sai kliksuteltua tilauksen vaivattomasti ja uusien suodattimien pitäisi olla postista noudettavissa muutamassa päivässä.

Pihaurakoitsijat puolestaan ovat jänniä. J-P soitti läpi koko liudan urakoitsijoita ja sai neljä heistä langanpäähän. Kaikki neljä lupasivat tarjouksen, mutta yhtään ei vielä ole näkynyt. Herra Maaurakoitsija sentään tuli J-P:n pyynnöstä paikanpäälle ja hänen kanssaan asiassa varmaankin päästään eteenpäin. Täytyy varmaan soittaa pihanrakentajille seuraavan kerran keskellä talvea, josko silloin olisi lisätöihin kiinnostusta.

Asuntomessut ja lisää rakentamista

Kuten aiemmin mainitsimme, Octaviamme sanoi sopimuksen irti oikein perusteellisesti ja asuntomessureissu Kokkolaan näytti olevan uhattuna. Saimme kuitenkin laina-auton (joka muuten oli aivan toisenlainen, kuin alun perin kuvittelimme), ja pääsimme reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaan. Laina-auto ei tosin ollut ensin suunniteltu J-P:n anopin sinänsä mainio Pikku-Auto, vaan herra Automyyjän tarjoama uuden uutukainen Opel, josta tämän pitkähkön koeajon jälkeen teimme kaupat ja Octavia muuttui Autosta Käsirahaksi.

Itse asuntomessuilla meitä kiinnosti lähinnä Kannustalo ja olihan se uusi kivitalo kerrassaan mahtava. Toki muitakin hyviä ratkaisuja messuilta löytyi, mutta tämä kuvassa näkyvä yksilö kyllä jäi aivan erityisesti mieleen.

Messuhurvittelun ohessa olemme ehtineet keskittyä myös itse rakentamiseenkin. Olemme keskittyneet kuistin lisäksi J-P:n yläkerrassa sijaitsevaan työhuoneeseen - olisi mukavaa saada se hemmetin tietokone pois Vilpolasta pöhisemästä. Lisäksi rouva Maalasimestari kävi tasoittamassa kattokellomme seinät ja katon, jotta niiden tapetointi ja maalaus onnistuisi.

Kuistin osalta homma eteni listoja vaille valmiiksi ja ainakin omasta mielestämme tulos on oikein mukavan näköinen. Kattopaneeli sopii kummasti seinäpaneeliksikin, kunhan sitä käyttää oikeassa paikassa ... tässä "vähän-vielä-vaiheessa-kuva".

Kattokellon osalta ulkopuolinen apu oli ehdottomasti tarpeen ja onneksi rouva Maalarimestari tarjoutui auttamaan asiassa. Kellon korkeus on neljä, jos ei viisi metriä, eikä sen tasoittaminen onnistu tavallisilla tikkailla. Tässä se nyt kuitenkin on rouvan jäljiltä tasoitettuna! Kattokellon rakentamisessa taannoin käytetty lautaviritys tiesi jälleen paikkansa ja tasoitus onnistui.

Lopuksi on mainittava J-P:n työhuone, johon J-P asensi liimattavan lankkuparketin. Asentaminen sanalla sanoen hirvitti, koska tiedossa oli kovin monta vaihetta, joissa homman voisi ryssiä oikein perusteellisesti. Kun lattian asennusohjeessa vielä mainittiin, että kipsipohjalle asentaminen siirtää vastuun kokonaan asiakkaalle, ei olo helpottunut. Onneksi käytetyn liiman (lattian valmistajan suosittelema) toimittaja sanoi, että kipsipinta on kyseiselle liimalle varsin sopiva, koska liima pysyy elastisena kuivumisen jälkeenkin.

Niinpä sitä työhuoneen lattiaa sitten alettiin asentamaan. Painoja lankkujen päällä on sen takia, että alla oleva liima tarttuu sekä pohjaan, että parkettiin.

Asennus sujui loppujen lopuksi varsin hyvin - aikaa kului kahdeksan tuntia, joka oli vajaa tuplat ammattiasentajan käyttämästä ajasta - ei siis aivan surkea suoritus. Tässä vielä kuva siitä, kun loppumetrit on saavutettu ja painot ovat paikoillaan. Hieno tuli!

Projekti Työhuoneet ja sopimuksen irtisanominen

Olemme päässeet takaisin rakentamisen pariin oikein kunnolla ja täytyy sanoa, että kyllä viime päivinä on saatu jotain aikaankin. J-P:n kesäloma on helpottanut asiaa merkittävästi, kun touhuamisen on voinut alkaa jo aamusta eikä vasta töiden jälkeen. Loman alkuosan reissailu toi roppakaupalla lisäenergiaa itse rakennusprojektiin.

Keskeisin viime päivinä tapetilla ollut asia liittyy jälleen yläkertaan - työhuoneet pitäisi saada käyttöön mahdollisimman nopeasti. Nyt kun aula on pohjamaalissa ja lattian asennusta odottelemassa, siirryimme seuraavaan keskeneräiseen huoneeseen - aulan lattia kun voidaan asentaa vasta kun J-P:n työhuoneen lattia on asennettu. Niinpä tartuimme terhakkaasti seuraavaan projektiin. J-P:n työhuone tyhjennettiin, kattopaneelit asennettiin ja seinät tasoitettiin. Pääsipä tuho-osastomme vielä osoittamaan viimeistelytaitonsa seinien pohjamaalauksen parissa. Tässä kuva yläkerran aulasta siinä vaiheessa, kun J-P:n työhuone oli saatu tyhjennettyä kaiken maailman rydöstä ja pääsimme rakentamaan sitä.

Lienee syytä mainita, että edistymisemme ei ilman uuden naapurimme, Pekan, apua olisi ollenkaan nykyisellä tasolla. Pekka nimittäin ojensi auttavan kätensä J-P:lle aulan kattopaneelien asentamisessa - kaksi kompuraa, kaksi naulapyssyä ja kaksi miestä ja Avot! Tuli asennettua. Kiitos, Pekka!

Herra Edustaja yllätti meidät iloisesti tarjoamalla liput Kokkolan asuntomessuille. Niinpä järjestelimme asiat siten, että pääsemme messureissulle kahdestaan ja lapset ovat hoidossa matkan ajan. Siispä ei  muuta kuin reissuun ... paitsi että yksi sopimuksen irtisanominen ilmaantui. Automme päätti nimittäin yrittää tunkea moottorinsa osat ulos pakoputkesta, kun olimme poistumassa Ikeasta Lahden moottoritielle ... menopelimme hajosi kerrassaan totaalisen perusteellisesti. Onneksi saamme laina-auton Kokkolan reissulle, joten alkuperäisestä messusuunnitelmasta ei tarvitse luopua ... No, autot ovat autoja - ne kuluvat ja maksavat eikä niitä kannata ostaa sijoituskohteiksi. Huomenna selviää, kannattaako kiesimme "pata" korjata, vai onko järkevämpää hankkia kokonaan uusia auto. Sitä odotellessa siis.

Viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi, on syytä mainita kuistimme tilanne. Kuistimme on huone, jonka me (tai vieraamme) näemme ensimmäisenä. Ei ole kovin mairittelevaa nähdä talosta ensimmäisenä huone, joka on täynnä rumaa kipsilevyä, ruuvinkantoja, polyuretaanipurskeita ja ties mitä. Niinpä päätimme käyttää yläkerran tasoitteen kuivumisen odotteluajan kuistin tilan kohentamiseen. Tässä kuva, josta saa käsityksen tavoitetilasta.

Lomatunnelmia (ja vähän rakentamistakin)

J-P aloitti pitkään odotetun kesälomansa juhannuksena. Mitään sen kummempia juhannussuunnitelmia ei ollut, kunnes herra Perustusmies otti ja soitti ja pyysi meidät mökillensä juhannusta viettämään ... emme liene olleet asiakkaita ihan kamalimmasta päästä. Herra Perustusmies ja J-P tosin ehtivät ystävystyä jo projektin aikana, mutta kyllä mökkikutsu lämmitti mieltä. Lapset saivat vielä leikkikaverit herra Perustusmiehen ja rouva Maalarimestarin lapsista. Tässä kuva mökkimaiseman idyllistä - kyllä kelpasi!

Myös lapsilla oli hauskaa herra Perustusmiehen kanssa - herra kun sattuu olemaan varsin lapsirakasta sorttia. Tässä herra ja katraat tuottavat betonista valettuja raparperinlehtiä.

Onnistuneen juhannusreissun jälkeen kävimme kotona yhden yön verran nukkumassa ja suuntasimme auton keulan kohti Ruotsia ... tai siis Katajanokan terminaalia, josta pääsisimme laivalla lätäkön yli. Laivamatka sujui rattoisasti, joskin menomatkalla olo oli vähän kuin silleillä purkissa - sen verran pieni hytti oli. No oli siinä sentään ikkuna.

Päästyämme laivasta meitä odotti 150km ajomatka Norrköpingin, jossa sijaitsee Kolmårdenin eläinpuisto. Retki onnistui loppujen lopuksi mainiosti, vaikkakin Mian influenssaoireet laskivat uhkaavan varjon vierailun päälle. Aluksi näytti, ettei Mia huonon kuntonsa vuoksi pääsisi mukaan koko elainpuistoon. Onneksi oloa saatiin sen verran helpotettua, että kaikki pääsivät mukaan. Tällaista siellä sitten oli. Tämäkin kelpasi!

Oli viisasta aloittaa kesäloma poistumalla tutuista ympyröistä. Kotiin palattuamme rakentaminenkin maistui taas ihan eri tavalla. Muutama mainitsemisen arvoinen seikka tältäkin saralta löytyy.

Kodinhoitohuoneemme alkaa näyttää yhä enemmän valmiilta. Ruotsin matkamme oli siinäkin mielessä antoisa, että löysimme Ruotsin Ikeasta kattoon ripustettavia pyykinkuivaustelineitä, jotka voidaan hilata ylös, kun niitä ei tarvita tai pyykkejä kuivatetaan - kerrassaan loistava keksintö. Nyt meillä on kaksi kyseistä härveliä roikkumassa kodinhoitohuoneen katosta. Myös välitilan laatat ja tason työvalo saatiin asennettua. Tässä jälleen vaihekuva.

Toinen iso rakentamiseen liittyvä sessio oli yläkerran aulan siivoaminen, jotta tila saataisiin tehtyä valmiiksi. Työhuoneiden puute alkaa pikkuhiljaa painaa arkielämää ihan tosissaan. Saimme aulan tyhjennettyä ja seinätkin tasoitettua ensimmäisen kerran. Asiaan liittyi myös pari sivuprojektia, koska aulassa makaaville tavaroille oli löydettävä paikka jostain muualta.

Osa tavaroista saatiin vaatehuoneeseen, johon ensin asennettiin neljäs hylly kolmen olemassaolevan yläpuolelle, jotta tila saatiin organistoitua kuntoon. Loput tavarat saadaan huomenna (tai tänään, jos kelloa katsoo) autokatoksen varastotilaan, joka myöskin organisoitiin kuntoon. Löytyipä Mialta vielä energiaa kuistinkin siivoamiseen. Kun Kasperin huoneen kaapitkin saatiin paikoilleen ja lelut järjestykseen, alkaa alakertamme näyttää oikeasti asuttavalta...