Olkoonkin, että pihan pohjatöiden valmistuminen oli pääasiassa herra Kaivurista kiinni, oli meilläkin oma roolimme asiassa. Koska pihamme on kalteva ja viettää talolle päin, rouva Pihasuunnittelija on huomioinut asian suunnittelemalla porrastuksen pihan pinnan tasoille. Ratkaisu on fiksu ja toimiva, mutta vaati meiltä pienehkön kantamis- ja kasausurakan. Jotta porrastus ja tarvittavat takapihan täytöt voitaisiin toteuttaa, oli pihan tukimuuri rakennettava ensin.
Halusimme tukimuurimme olevan mahdollisimman luonnonläheisen oloinen ja niinpä tilasimme muurikivet, jotka eivät ole määrämittaisia, vaan enemmänkin suoraan luonnosta otetun oloisia. Toki kivet on työstetty siten, että niiden latominen sujuu (tai ainakin pitäisi sujua) helposti ... Pakko myöntää, että pieni Tetriksen pelaaminen oli tarpeen, ennen kuin tukimuuri oli paikoillaan. Varsinaisen rakentamisen ohella tukimuuriprojektissa hirvitti tuleva kivien kantaminen - kiviä kun oli kolme ja puoli tonnia ... Onneksi herra kaivuri tuli hätiin ja kiikutti lavat etupihalta takapihan puolelle. Tässä ote kyseisestä temppuilusta.
Itse muurin kasaaminen vei meiltä pari päivää - tunteina ehkä yhden työpäivän verran. Täytyy sanoa, että tässäkin kohtaa perustuksella on valtava merkitys. Puutarhasuunnitelmaan nimittäin kuuluu salaojan asentaminen tukimuurin liepeille. Kun salaoja asennettiin, herra Kaivuri huolehti samalla tukimuurin perustuksista sepelin ja asennussoran avulla. Niinpä meidän ei tarvinnut kuin lätkiä kiviä paikoilleen eikä alustan suoruudesta tai kantavuudesta ollut huolta. Tässä kuvassa muuri alkaa olla paikoillaan.
Toisella puolella olevien naapurien kanssa ei ollut enää kannoista huolta - ne kun on kaivettu pois jo aiemmin. Niinpä pääsimme istuttamaan kauan haaveilemamme kuusiaidan tonttiemme rajalle. Saa nähdä, kuinka kauan kestää, ennen kuin nämä tirrit ovat kasvaneet näkösuojaksi asti ... pituutta taimilla on 30cm ja ikää viisi vuotta. Kuusi on kyllä nopeasti kasvavaa sorttia ... Tässä kuva Sonjan työnäytteestä.
Lopuksi vielä yksi pieni mainitsemisen arvoinen asia. Tämä blogiteksti on ensimmäinen talomme yläkerrasta kirjoitettu. J-P:n työhuone nimittäin valmistui ja kaikki pölyä keräävät härpättimet on siirretty vilpolasta lopulliseen sijoituspaikkaansa. Hyviä puolia valmistumisesta löytyy heti pari kappaletta - olohuoneessa ei ole enää ärsyttävää taustamelua ja yläkerrassa on oikeasti rauha työskennellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti