Merkittävin kuluneella viikolla tapahtunut asia oli keittiön ja kodinhoitohuoneen kalusteiden saapuminen. Keittiön koneet saapuivat yhtä jääkaappipakastinta lukuunottamatta tiistaina. Kahdesta jääkaappipakastimesta toinen oli jostain kumman syystä jäänyt pois kyydistä ja toimitettaisiin erikseen myöhemmin. J-P ei päässyt laitteita vastaanottamaan ja niinpä Mia joutui taistelemaan tiensä läpi lumimyrskyn keittiön koneita kantamaan ... ei ollut herkkua.
Itse kalusteet tulivat torstai-iltana kirpeässä pakkassäässä ja onneksi saimme hyvän ystävämme Markun (kyllä, Markku jälleen) meitä auttamaan - itku olisi muuten tullut. Kaappeja oli kerrassaan tuhottomasti ja ne oli ensimmäiseksi purettava autosta pihalle odottamaan. Kuskilla oli kiire vielä seuraavalle keikalle ... huhhuh. Saimme kaapit kolmestaan kuitenkin kannettua säältä suojaan, puolisentoista tuntia rupeamassa kului. Tässä Markku hoitaa omaa osuuttaan.
Seuraava rasti oli keittiön seinien saattaminen siihen kuntoon, että kaapit voitaisiin asentaa - tapetointia siis. Jälleen tuli Markku hätiin tapetointiapua antamaan. Niinpä keittiön seinät saivat pinnoitteensa ja kaappeja passasi alkaa asentamaan. Markun ansiosta Mia pääsi ottamaan sanalla sanoen tarpeeseen tulleen huilaushetken ja sai levätä tovin omissa oloissaan.
Tässä on kuva keittiöstä viikonlopun rupeaman jälkeen. Sunnuntaina meitä oli auttamassa toinen hyvä ystävämme, Juha, jonka myötävaikutuksella saatiin ensimmäiset kaapit paikoilleen. Siitä se lähtee. Hieman hassulta tuo tapetointitulos tietysti tässä kuvassa näyttää, mutta kaappien ja välitilan taakse jääviä alueita on turha tapetoida - niinpä ne jätettiin paljaiksi.
Juhan auttaessa J-P:tä kaappien kanssa touhuamisessa, Mia huolehti Sonjan huoneen seinäpinnat lopulliseen kuosiinsa. Jotenkin tuntuu, että tuo tapetointitouhu käy Mialta selkeästi sukkelammin, kuin J-P:ltä ... liekö syy J-P:n nysväämisessä vai Mian tapetointikokemuksessa ... Tiedä häntä, vaan hieno siitä tuli. Listat paikoilleen ja se on siinä!
Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä tapahtunut asia oli portaiden asennus. Porrastoimitus on osa talopakettia ja herra Edustajan ohjetta noudattaen tilasimme porrasasennuksen portaiden valmistajalta. Asennustouhua seurattuamme kävi selväksi, että tekemämme päätös asennuksen suhteen oli erittäin oikea!
Portaat nimittäin koostuivat kahdesta elementistä, jotka piti koota ensin ja nostaa paikoilleen vasta sitten. Herra Asentajakin huokaili isomman elementin kanssa, että mitenkähän tämä nousee, kun painoa on varmaankin puolisentoista sataa kiloa. Onneksi hänellä oli sekä tekniikka, että apuvälineet hallussa. Bonuksena saimme vielä nakitettua herrat Sähkömiehet nosto-operaatiossa auttamaan - tulivat kuulemma mielellään tekemään vähän ruumiillista työtä. Tässä herra Asentaja on kokoamassa elementtejä.
Itse nosto-operaatio oli mielenkiintoinen. Ensin yli nelimetrinen elementti piti ujuttaa eteisen puolelta kodinhoitohuoneen puolelle jollain ilveellä. Neljän miehen aikansa elementtiä väännettyään ja käännettyään, se lopsahti oviaukosta ja vauriotkin jäivät vähäisiksi - yksi pieni nirhauma reisilankussa ja tuhoutunut kipsilevyn reuna (kyseinen levy oli pinossa kodinhoitohuoneen lattialla). Tässä operaation ensimmäinen vaihe on lopsahdusta vaille valmis.
Nosto-operaation seuraava vaihe oli haastava - liian pieneen tilaan vinosti tungettu porraselementti pitäisi nostaa ylös ja oikeaan asentoon. Tässä vaiheessa kaikkien neljän miehen voimat olivat todella tarpeen ja jotenkin möhkäle saatiin asettumaan paikoilleen. Täytyy sanoa, että ilman herra Asentajaa ja hänen apuvälineitään hommasta ei olisi tullut mitään. Nyt uskaltaa J-P:kin tulla etuperin yläkerrasta alakertaan - aiemmin siitä selvisi vain herra Timpuri ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti