Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito ...

Tuskailimme muutama päivä sitten, että pihamme on edelleen aivan keskeneräinen hässäkkä. Naapurin Heikki antoi meille vihjeen, että tarkistakaapas, miltä "piha" näytti vuosi sitten ... kyllä helpotti! On se muuttunut, sitä vain ei kai itse huomaa, kun koko ajan tekee pikkuhiljaa jotakin. Palatkaamme muutokseen ja siihen liittyvään todistumateriaaliin hetken kuluttua.

Herra Maaurakoitsijan lähdettyä, olemme sanalla sanoen pakertaneet kuin heikkopäiset saadaksemme (tulevan) puutarhamme edes jonkinlaiseen kuntoon alkavan kesän aikana. Onneksi herra Urakoitsija kaivoi kaikki istutusaltaat, joihin pääsi käsiksi ... J-P hoiti terassin vieressä olevan altaan lapion ja kottikärryn avulla - eikä se ollut hauskaa. Pinnalla oli kymmenkunta senttiä multaa ja sen alla määrätön määrä savea, joka piti poistaa noin kolmenkymmen senttimetrin matkalta. Aikaa rupeamaan hassaantui viikko, mutta nyt allas on kaivettu ja suurin osa kasveistakin jo istutettu. Puhteensa aikana J-P kartoitti savelle muutaman mielenkiintoisen ominaisuuden; kuivana savi on kovaa ja sen takia hankalaa lapioida, märkänä se puolestaan on hyvin sitkeää ja sen takia hankalaa lapioida. Näiden ominaisuuksien lisäksi savi  on myös hyvin painavaa ...

Savenkaivuuoperaation lisäksi olemme ehtineet istuttamaan paljon kasveja - paljon kaivamista mukavampaa touhua muuten! Ehdimme myös rakentaa terassin viereiselle perennalle tulevat kärhöjen harjateräshäkit ... tässä kuva yhdestä häkitetystä kärhöstä.

Sitten siihen vuoden aikana tapahtuneeseen muutokseen. Kaikkein selkeimmin eron huomaa takapihaa tarkastelemalla. Tässä on kuva "takapihasta" viime vuoden toukokuussa.

Tässä tämän päivän tilanne. Pieniä eroja on havaittavissa ...

Myös terassin viereinen alue on hieman muuttunut. Vuosi sitten vertailimme aluetta ennen ja jälkeen siivousurakan. Tässä alueen eri vaiheet ... onhan siinä vieläkin jotain epämääräistä rytöä, mutta kyllä tätä ihan eri tavalla nyt kelpaa katsella! Ehdimme jo suunnitella, että pöydänkin terassille voisi täksi kesäksi varastosta roudata.

Vasemmalla terassin ympäristö ennen siivousta noin vuosi sitten ... keskellä kuva siitä, miten siivousurakka vaikutti asiaan ja oikeanpuoleisena tämän hetkinen tilalle.

 

Seuraavaksi joukko kuvia, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...

Lopuksi muutama vaihekuva istutusaltaan virittämisestä. Hankimme Valley View -merkkistä nurmikonreunusnauhaa, joka tuntuu olevan varsin vaivaton asennettava. Siistin näköinenkin siitä vielä tulee. Olemme aiemmin käyttäneet sellaista aaltoilevaa vihreää reunanauhaa ja meille tuli siitä sellainen olo, ettei se oikein tahdo pysyä ryhdikkäänä, vaan alkaa jossain vaiheessa repsottamaan johonkin suuntaan. Nyt käyttämämme reunanauha kiinnitetään metallisilla kiiloilla paikoilleen ja se on muutenkin rakenteeltaan paljon tukevampaa. Hankimme myös kanttausraudan, jolla reunan siistinä pitäminen onnistuu jatkossa helposti. Tässä työvaiheet.

Istutusalueelta on poistettu nurmikko ja muu kasvusto mahdollisimman tarkkaan. Hyvä pohjamulta on näkyvissä.

Seuraavassa vaiheessa altaan reuna on syvennetty oikean  syvyiseksi kanttausraudan avulla.

Reunusnauha on asetettu paikoilleen. Nauha on sen verran joustavaa, että kaarevista alueista tulee automaattisesti symmetrisiä.

Seuraavaksi reunusnauha ankkuroidaan paikoilleen mukana toimitettavilla teräskiiloilla. Kiilat naulataan noin 45 asteen kulmassa alaspäin reunusnauhan läpi.

Istutusallas täytetään mullalla. Myös reunanauhan ja nurmikon väliin jääneet aukot täytetään.

Sitten vain kasvit paikoilleen ...

... ja karike päälle.

Nurmikko häämöttää

Näyttää siltä, että meillä on tänä kesänä nurmikko - pihatyömme ovat edenneet siihen vaiheeseen, että kunhan tontin takaosassa oleva multakasa on levitetty ja nurmikonsiemenet kylvetty, niin sitten vain odotellaan...

Multakasan levittämiseen liittyy pieni sivujuonne. Ensinnäkin, J-P oli vakuuttunut siitä, että hän kaivaa istutusaltaat (ainakin takapihan puolelle) lapiolla ihan itse. Lisäksi olimme varmoja, että multakasan levittäminen kottikärryllä on pikku juttu - eihän multaa ole kuin reilu 30 kuutiota ... Niin väärin.

Aloitetaan istutusaltaista. Pihamme maapohjan rakenne koostuu noin 15 sentin multakerroksesta ja sen alla olevasta, paksusta savi- tai silttikerroksesta. Siltti vielää lapiotouhuissa menee, mutta savella on pari hienoa ominaisuutta - kuivana se on niin kovaa, ettei sitä juurikaan voi lapiolla kaivaa ja märkänä se on niin sitkeää, ettei lapiohommista tule silloinkaan oikein mitään ... Hyvä. Meille tuli kaivinkone tontille - jokohan olisi viimeinen kerta.

Tällä kertaa saapunut herra Kaivuu-Urakoitsija oli harvinaisen tehokas. Yrittäjä itse oli koneen puikoissa ja kaivoi ensi töikseen etupihan istutusaltaan - sepeliä, ai että kun olisi ollut hauska lapiolla touhuta ... Tässä herra työssään.

Seuraavana oli vuorossa autokatoksen ja tien välinen soiro, johon J-P oli epätoivoisesti kärrännyt terassin istutusaltaan pohjasta poistettua savea. J-P:n murhe oli, että mitähän tuosta oikein tulee, kun koko alue on täynnä savimöykkyjä, joita ei edes hyppimällä saa tasaiseksi ... Onneksi kaivinkone on painava. Herra Urakoitsija poisti epätasaisuudet ja ojanvierustalla kasvanut pajunhirvityskin sai samalla kyytiä.

Kun etupiha oli hoidettu, oli aika siirtyä pyörätietä pitkin körötellen takapihan puolelle. Sieltä poistettiin meitä pitkään vaivannut sepeliluiska, joka taannoin täytyi laittaa paikoilleen, jotta kuorma-autot pääsisivät purkamaan lastinsa tontille. Onneksi herra Urakoitsijalla oli käyttöä murskalle, eikä meille koitunut kaatopaikkamaksuja läjän hävittämisestä.

Viimein koitti loppurutistuksen vuoro - pari istutusallasta pitäisi kaivaa ja multa levittää nurmialueelle, parin tunnin homma. Mutta ei. Ukko Ylijumala oli päättänyt heittää projektiimme haastetta paiskaamalla oikein kunnon sadepilven murjomaan jo hyvin kuivunutta takapihamme pintaa. No, siitähän seurasi, että kuiva ja kova pinta oli lähinnä höttöinen ja upottava. Sekä J-P, että herra Urakoitsija totesivat, että kaivinkoneella hommasta ei tulisi mitään, ennen kuin pinta on "hieman kuivahtanut". Vihelsimme siis väliajan ja kaivuritouhut jatkuisivat maanantaiaamuna ...

Onneksi mennyt viikonloppu on ollut kuiva(hko) ja maan pinta on jälleen kantavamman oloinen. Odottelemme siis innolla maanantaiaamua ja sitä, saadaanko tämä projekti hoidettua kunnialla loppuun asti.

Mia ja J-P saivat viikonlopun aikana hoidettua yhden istutusaltaan kuntoon ja Tuijatkin takaisin paikoilleen. Puutarhakaupassakin ehdittiin käydä ja kaikenlaisia puuttuvia kasveja hankkia. Esimerkiksi pensasmustikat odottavat istutusta. Tässä kuva siitä, mihin sunnuntai-iltana jäätiin.

Lopuksi on vielä pakko mainita Muta-Osasto. Lapsemme ovat olleet innokkaasti mukana ulkopuuhissa koko päivän ja pääkiinnostuksen aihe oli tietysti pihalla oleva multakasa sekä se, miten erilaisilla tavoilla sieltä pääsi alas. Kokeiltiin kuperkeikkaa, kiipeämistä, vuorenvalloitusta ja kuka ties mitä. Osastomme oli erittäin itsensä näköinen session päätyttyä. Jostain syytä seuraavana oli varsin perusteellinen kylpysessio ...

Valoa portaikkoon

Jälleen on pari asiaa saatu valmiiksi, mainittakoon portaikko ensimmäisenä. On vapauttavaa liikkua alakerrasta yläkertaan ja takaisin, kun ei tarvitse kompuroida pimeässä. Hyvä ystävämme Juha auttoi J-P:tä valojen asentamisessa ja portaikko on kaidetta vaille valmis. Tässä vielä kuva muuttuneista valaistusolosuhteista.

Portaikon lisäksi saimme myös vaatehuoneemme valmiiksi. Vaatehuoneesta puuttuivat toisen seinän hyllyt kokonaan, joten tavaroiden pitäminen järjestyksessä oli vähän niin ja näin. Eräässä rautakaupassa oli taannoin tarjousviikonloppu Sovellan hyllyjärjestelmästä ja päätimme tarttua syöttiin. Osa hyllýlevyistä saatiin jälkitoimituksena vasta myöhemmin, joten sen takia asennuskin hieman viivästyi. Tässä kuvassa uudet hyllyt on asennettu ja osa vaatteistakin on jo paikoillaan. Huomasimme kaivanneemme vaatetankoa varsin kipeästi. Oli aika vapauttavaa kiikuttaa seinällä olleet korihässäkät autokatokseen odottamaan Huuto.netin kautta (toivottavasti) löytyvää uutta loppusijoituspaikkaa!

Sisätouhujen lisäksi saimme jotain aikaiseksi ulkopuolellakin. Leikkimökin lattialaudat on nyt sahattu valmiiksi ja viime kesänä rakennettu perustuskehikko kaivettu lumen alta kuivumaan. Perustuskehikon terassi ja yksi kulma pitää vielä asettaa vaateriin ja sen jälkeen pääsee lattiualautoja naulailemaan. No, paperityötkin on toki hoidettava - mökin rakennuslupapaperit naapurien puoltavilla lausunnoilla höystettynä ovat odottamassa kiikuttamista rouva Rakennustarkastajalle. Asian pitäisi olla plakkarissa alkavan viikon aikana.

Kaksi päättynyttä projektia

Tapetointiprojektimme on päättynyt ... Yhtään vuotaa, edes pikkuriikkistä palasta, ei puutu mistään. Se, jos mikään on mainitsemisen arvoinen asia. Viimeiset kaksi vuotaa asennettiin sisäportaikkomme päätyseinään. Asennuksen teki haasteelliseksi se, että muun portaikon tapetoinnissa apuna käytetty telineviritelmä oli poistettava, ennen kuin päätyseinään pääsi käsiksi. Tässä kuva portaikosta, kun teline on siirretty eläkepäiviä viettämään ... ei kyllä tule viritelmää ikävä.

Telineen poistaminen aiheutti tiettyjä toimenpiteitä, ennen varsinaisen tapetoinnin aloittamista - ihka ihanaa seinien tasoittamista ... onneksi tasoitettavaa oli varsin inhimillisen kokoinen soiro. Tasoitehommasta selvittiin kolmella kerralla ja tapetointi voitiin alkaa.

Jotta tapetointi onnistuisi, tarvittaisiin tikapuut. Kyseiset tikkaat olivat kököttäneet talomme lämpökeskuksen vieressä koko talven, joten ne olivat jotakuinkin litimärät. Niinpä tikkaat siirrettiin autokatokseen kuivumaan ennen sisätiloihin siirtoa, jotta tapetointiurakka ei niiden takia vaarantuisi. Pienen kuivumisen ja pintapuolisen putsauksen jälkeen totesimme tikkaiden olevan siinä kunnossa, että ne voisi siirtää sisätiloihin.

Eipä muuta, kuin J-P keikkumaan tikapuille ja lätkimään vuodat seinään. Muutaman vaarallisen näköisen tilanteen ja tusinan kirosanan jälkeen vuodat kuitenkin olivat seinässä ja tikapuutkin voitiin kiikuttaa takaisin ulkotiloihin seuraavaa tarvetta odottamaan.

Toinen päättynyt projekti ... tai asia ... on astianpesukoneen kanssa tuskailu. Herra Maahantuojan Edustaja kävi  aiemmin tutkimassa astianpesukonettamme ja totesi sen olevan kerrassaan viallinen. Niinpä asiasta herra Edustajan mukaan seuraisi vihdoinkin koko masiinan vaihto kokonaan uuteen ja vanhan kiikuttaminen tarkempiin tutkimuksiin.

Tänään kyseinen murheenkryyni sitten vaihdettiin uuteen ja alkuperäinen, keittiön mukana toimitettu yksilö, päätyi ties mihin kliinisiin testeihin. Toivottavasti herra Edustaja saa raadosta tarvittavasti tietoa irti, jotta jatkossa vastaavanlaiset harminpaikat vältettäisiin.

Itse koneen vaihto sujui todella tyylikkäästi ja uusi kone oli paikoillaan melkein huomaamatta ...  J-P oli ajatuksissaan pelännyt, että kyseisen nurkan kaikki kaapit menisivät uusiksi. Ei voinut, kuin todeta Herra Maahantuojan Edustajan olevan omassa työssään kerrassaan ammattilainen - koneen vaihdon jälkeen keittiö oli, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Tässä vielä kuva herrasta työn touhussa.

Portaikko

Olkoonkin, että olemme tapetti-ihmisiä ja mieluummin tapetoimme kuin maalaamme seinät, nämä viimeiset vuodat kyllä saivat huokailuja aikaiseksi. Tämä viimeinen puristus kohdistuu talomme sisäportaita ympäröiviin seiniin. Tässä hieman alkua jokseenkin haastavalle tapetointiprojektille.

Koska kysymyksessä on porraskäytävän tapetoiminen, pelkkä tasaisen alustan järjestäminen vaati vähintäänkin propellihattutason kekseliäisyyttä. Onnekkaasti olimme pitäneet herra Timpurin taannoin asentaman tukipuun paikoillaan ja saimme viritettyä pari lautaa sen varaan. Tässä kuva lähtötilanteesta.

Siitähän se sitten lähti. Seinien tapetointi onnistui varsin sujuvasti juuri viritetyn työskentelytason ansiosta. Tässä kuva ensimmäisestä asennetusta vuodasta - ensimmäinen vuota tällätään laserin avulla suoraan ... seuraavien vuotien asennus helpottuu merkittävästi.

Asennettujen telineiden avulla sivuseinien tapetointi sujui varsin sutjakkaasti. Mainittakoon, että pisimmän vuodan pituus oli 395cm ...

Herra Lasimestarin paluu

Viimeisen vuoden aikana olemme käytännössä rakentaneet talomme omin voimin valmiiksi. Tänään oli kuitenkin päivä, jolloin ammattimiesten oli jälleen aika astua remmiin. Herra Lasimestarin oli aika tulla asentamaan lasten WC:n suihkutilan lasiovet.

Olimme asennusprosessin suhteen etukäteen varsin luottavaisia, olihan herra jo huolehtinut kylpyhuoneen ja keittiön lasitukset kerrassaan mallikkaasti. Ei voi muuta kuin todeta, että sama linja jatkui.

Herran asennustiimi toimitti asennettavat ovet paikalle asennusta edellisenä päivänä (mitoilla mestari kävi jo aiemmin). Kun asennuksen aika tuli, oli jälleen kerran ilahduttavaa huomata, että oikean kokoiset ovet olivat. Suihkutilaamme tuli, alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, kaksi saluunan ovien malliin avautuvaa lasiovea, joiden mitoittaminen ja kohdalleen asentaminen on melkoisen paljon haastavampaa, kuin yhden oven asentaminen. Tässä kuvassa ensimmäinen ovi on lähes paikoillaan.

Varsinainen haaste olikin saada toinen ovi joka suhteessa samalle kohdalle ensimmäisen kanssa. Korkeuden määrittäminen oli vielä helppo nakki, mutta se syvyyssuunnassa oikean kohdan päättäminen. Herrat Asentajat käyttivät erinäisen tovin oikean sijoituspaikan pähkäilyyn. Hyvä niin, laattaseinään poratessa kun tuo "oho-eiku"-mahdollisuus on pienehkönlainen. Tässä on kuva toisen oven asennuksen jälkeen ja täytyy sanoa, että kohdalleen osui. Kumpikohan vanhoista sanonnoista kuvaisi asiaa paremmin, "Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" vai "Ei hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi" ... Menköön aikaa, eipähän tarvitse tulla jälkiä korjaamaan!

Mitä tähän sanoisi - kiitos, että maltoitte suunnitella ja mitata moneen kertaan!

Suuremman mittakaavan "tupaantulijaiset"

Mennyt lauantai on oman tekstinpätkän arvoinen päivä. Kotimme täyttyi uteliaista ohikulkijoista ja varta vasten paikalle tulleista kävijöistä. Tuolloin oli jo taannoin herra Edustajan kanssa sovittu talotehtaan esittelypäivä, jolloin kaikki halukkaat pääsivät tutustumaan tekemiimme ratkaisuihin ja sisustusvalintoihin. Yleensä tämäntyyppinen esittely järjestetään muuttovalmiissa talossa, joka on vielä täysin tyhjillään. Esittelymme olikin siinä mielessä hieman poikkeuksellinen - olemmehan asuneet uudessa kodissamme jo vuoden, joten sisustus alkaa olla lopullisessa kuosissansa.

Itse esittelytilaisuudessa oli vierailijoita kaitsemassa herra Edustajan lisäksi hänen neljä kolleegaansa sekä keittiötoimittajan edustaja. Väkeä kävi paikalla lähes kaksisataa henkeä, joten tupa oli ajoittain varsin täysi. J-P oli herra Edustajan pyynnöstä itsekin paikalla tarjoamassa hieman erilaista perspektiiviä kävijöiden esittämiin kysymyksiin - moni kävijä olikin ilahtunut mahdollisuudesta kysellä kaikenlaista henkilöltä, jonka "hengenheimolaiseksi" oli juuri ryhtymässä.

Koko sessio sujui kaikin puolin mukavasti ja tuntui mukavalta saada niin paljon positiivista palautetta tekemistämme sisustusvalinnoista. Toivon mukaan tilaisuus myös rohkaisi niitä, jotka olivat vielä pohdiskelevassa vaiheessa, tarttumaan rohkeasti omaan projektiinsa. Oman talon rakentaminen on valtava projekti, mutta hyvä suunnittelu ja mahdollisuus käyttää toisten rakentajien/rakennuttajien kokemuksia hyväksi, auttavat onnistumaan. Itse olemme oikein tyytyväisiä oman "pikku" projektimme lopputulokseen.

Lopuksi muutava kuva uuden kotimme sisustuksesta. Tässä kuvassa on näkymä olohuoneesta vanhempien makuuhuoneeseen. Välissä oleva huone, jossa kukat ovat, on vilpola, jonka kautta saunasta pääsee terassille jäähdyttelemään.

Tässä kuvassa on olohuoneen nurkassa oleva pönttöuuni. Uuni on muurattu paikan päällä vanhan tavan mukaan ja rakenne on erittäin perinteinen niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Kun uunissa polttaa illalla yhden kunnon pesällisen, on se vielä se aamullakin todella lämmin. Uuni maalataan valkoiseksi todennäköisesti ensi kesänä - maalausta ei voi suorittaa, ennen kuin uunia on poltettu riittävästi. Jos uunin maalaa liian aikaisin, alkaa maali hilseillä.

Tässä kuvassa on J-P:n työhuone. Kaikki tarvittava on käsillä. Huoneessa on työn tekemiseen liittyvien kalusteiden lisäksi vuodesohva, joten sitä voi käyttää myös vierashuoneena.

Tässä on näkymä yläkerran aulasta. Kuvasta puuttuu vielä laatikosto, joka odottaa kokoamista. Aulassa on myös WC-varaus, joka voidaan ottaa käyttöön siinä vaiheessa, kun lapsemme toteavat haluavansa vallata yläkerran huoneet ja häätävät meidät alakertaan.

Tässä kuvassa on Mian työhuone. Työhuonetta suunniteltaessa ensisijaisen tärkeää oli mahdollisimman suuri lattiapinta-ala, jotta on mahdollista levittää kankaita sun muita tarvikkeita. Lattian suhteen alkuperäinen suunnitelmamme oli muovimatto, joka vaihtui myöhemmin laminaatiksi. Syy moiselle oli täysin järkiperäinen - lattia olisi tavallista kovemmalle kulutuksella saksien ja neulojen takia. Huomasimme kuitenkin yläkerran muiden tilojen lattiaa asentaessamme, että parketti riittäisi tähänkin huoneeseen ... kulukoon sitten vähän muita huoneita nopeammin, mutta on se niin paljon mukavampi. Parkettia muuten jäi noin puolitoista neliömetriä, joten melko tarkkaan se tuli käytettyä.

Tässä on kuva kuistista. Talotoimituksen mukana tuli sen verran reilusti kattopaneelia, että sitä riitti kuistin seinienkin panelointiin. Paneloinnin ansiosta (ainakin omasta mielestämme) tunnelma perinnetalosta vahvistuu entisestään. Katosta avoimena olevassa jakorasiassa näkyy yksi valojen ohjaukseen liittyvistä älykomponenteista. Rasia jätettiin auki, jotta kävijät voisivat tutustua hieman tähänkin puoleen talostamme.

Tässä kuvassa on lasten huoneiden välissä oleva WC. Seinässä oleva pistorasia on varattu tulevalle partakoneen käytön tarpeelle ... hmmm. Kassu on jo melkein nelivuotias - aiomme siis viihtyä täällä jonkin aikaa.

Tässä on näkymä keittiöstä ruokailutilaan päin. Olemme itse todenneet tällainen niemekeratkaisun varsin toimivaksi. Kun keittiössä touhuaa, niemeke mahdollistaa sosiaalisen kanssakäymisen kokkauksen ohessa.