Meille tulee piha

Tänään oli merkittävä päivä pihallemme - tai siis tulevalle sellaiselle. Tontin takaosassa olevaa risu- ja rytökasaa ei oikein vielä voi pihaksi kutsua. Herra Maaurakoisija soitteli eilen iltasella J-P:lle ja ilmoitteli, että kone olisi tontilla seitsemältä aamulla ... hieman lyhyt varoitusaika, ettemme sanoisi! Puhelusta seurasi varsin intensiivinen muutamatuntinen - onneksi naapurimme ovat sellaista sorttia, että he tulevat hädän hetkellä auttamaan. Hätä nyt sisnänsä ei ollut aivan mahdoton, tontti vain piti saada siivottua kaiken maailman rydöstä, jotta aamulla saapuva kaivinkone pääsisi työskentelemään. Onneksi J-P ehti heittää peräkärryllisen kattotiiliä Mustioon aiemmin aamulla, olipahan sen verran vähemmän kannettavaa. Roinat saatiin kuin saatiinkin siirrettyä ja tontti tuli valmiiksi aamun koitokselle.

Aamulla masiina saapuikin puikoissaan vanha tuttumme, herra Kaivuri, joka kunniakkaasti pohjusti talomme perustukset yli vuosi sitten - niin se aika rientää. Herran työväline oli tällä kertaa paria numeroa pienempi ja näppärämpi tähän tehtävään. Kone oli kooltaan sen verran pieni, että se mahtui puikahtamaan takapihan puolelle talomme vierestä.

Kaivurin ensimmäiseen työpäivään kuului kantojen ja juurien irtikaivaminen - päästiinpä alustavia mittauksiakin jo tekemään. Herra Perustusmies lainasi J-P:lle auliisti omaa Puutarhajyrsintään, joka sekin on tuttu projektimme alkuajoilta. Pääsipähän J-P:kin traktorin rattiin kunnolla ensimmäistä kertaa reiluun kahteenkymmeneen vuoteen. Hieman se liikenteessä ajaminen jännitti, mutta tontille siirtyminen hoitui loppujen lopuksi kunniakkaasti. Puutarhajyrsimen saaminen pihan puolelle oli oma haasteensa, koska se ei mahtunut puikahtamaan talon vierestä. Niinpä masiina ajettiin pihalle "takaoven" kautta jyräämällä pari närettä tontin perältä. Samalla syntyi oivallinen käytävä siirtolavan täyttämistä varten.

Tähän sitä sitten ensimmäisenä päivänä päästiin. Lähes kaikki kannot ja risut saatiin mahtumaan ensimmäiseen siirtolavaan ja loput rydöt häipyvät huomenna. Kun tontin pinta on saatu siivottua ja tasoitettua, on täyttömaan vuoro. Täyttöön käytetään pihan perustamiseen sopivaa multaa, jonka päälle laitetaan ohuempi kerros istutuksille ja nurmikolle sopivaa, parempilaatuista tavaraa. Kaiken kaikkiaan multaa kuluu nelisen kasetillista (täysperävaunullista) ...

Pihan lisäksi muutakin edistymistä on tapahtunut. Rouva Maalarimestari kävi hiomassa ja maalaamassa kattokellomme katon ja seinät - lopputulos oli kerrassaan hieno. Samalla teimme päätöksen jättää kattokellon katto valkoiseksi ja tapetoida vain seinät. Tässä rouva on työssään ja täytyy sanoa, että vaatii kokemusta ja tottumista, että pystyy keikkumaan kahden ilmaan viritetyn lankun varassa ilman sen kummempia ongelmia. J-P:n astelu lankuilla ei ollut ollenkaan yhtä sujuvaa ...

Tässä vielä kuva lopputuloksesta. Kattokellon katto on kuvassa valmis ja kahteen kertaan maalattu. Tilan "raksatunnelma" poistui kertaheitolla, vaikka se vielä keskeneräinen onkin.

Lopuksi on vielä pakko mainita eräs yksityiskohta, jossa kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kyseinen pistoke on J-P:n työhuoneen kattolampun pistoke ja asentajana toimi eräs vähemmän meille asennustöitä tehnyt asentaja. Vakiasentajamme oli herra Sähköurakoitsijan mukaan varattu, eikä voinut itse hoitaa asiaa. Tuli vähän sellainen "Mitäs väliä tällä on, kun ei tämä minun ole" -fiilis ...

Yläkerta

Viime päivien aktiviteetit ovat liittyneet yläkerran käyttökuntoon saattamiseen. Siinä sivussa autokatos on saatu siihen kuntoon, että siellä olevaa varastotilaa voi käyttää oikeasti varastona.

Yläkerran edistyminen on ollut kerrassaan merkittävää sitten viime kirjoituksen. Jotta edistyminen olisi ollut mahdollista, oli yläkerrassa sikin sokin olleille tavaroille löydyttävä toinen varastointipaikka, jonka takia suoritimme pienen sivuprojekti Autokatoksen.

J-P viritteli autokatoksen varastotilaan kattokannattimien alapuun päälle laudat, joiden päälle kaikki villapaalit nostettiin. Kun villapaalit saatiin pois lattialta, varastosta tuli lähes tyhjä - hetkeksi. No, saimmepa käyttöömme oikean varastotilan ja kun vielä maltoimme käyttää järkeä tavaroiden sisään lappamisessa, ovat roinat vielä löydettävissäkin ... Sinne päätyivät loputkin yläkerran kimpsut ja kampsut.

Itse yläkerran parissa olemme päässeet tilanteeseen, jossa puuttumassa on enää aulan ja Mian työhuoneen lattia ja tapetit. Tässä kuva J-P:n työhuoneesta tapetoinnin jälkeen - listoja vailla siis. Tätä kirjoitettaessa tosin lähes kaikki listat ja ovikin on jo paikoillaan. Kuluvalla viikolla edessä on aulan lattian asennus, joka ei hirvitä ollenkaan niin paljon kuin J-P:n työhuoneen lattian asennus hirvitti. Mian työhuoneeseen asennetaan muovimatto, koska lattialla on pystyttävä leikkaamaan ja naputtelemaan ilman, että lattian kohtaloa tarvitsee murehtia. Liike, josta matto tilattiin, lupaili sitä saapuvaksi elokuun puolivälissä.

Herra Sähköurakoitsija hoiti oman osuutensa yläkerrasta asentamalla puuttuvat valopistokkeet ja muut kilkkeet. Toinen aulan valorasioista tosin jätettiin vielä auki, koska älykonfiguraatio on tekemättä ja konfigurointi vaatii, että rasiassa olevaan ohjausyksikköön pääsee käsiksi.

Herra Putkimies puolestaan kävi asentamassa puuttuvat poisto- ja tuloventtiilit. Ilmastoinnin kokonaissäätö jäi vielä tekemättä, koska ilmanvaihtokoneen suodattimet pitää ensin vaihtaa puhtaisiin. One se jännää, että vaikka kuinka olemme yrittäneet välttää rakennuspölyn tuottamista, suodattimet ovat päässeet kerrassaan miehekkääseen kuntoon! No, Enerventin verkkokaupasta sai kliksuteltua tilauksen vaivattomasti ja uusien suodattimien pitäisi olla postista noudettavissa muutamassa päivässä.

Pihaurakoitsijat puolestaan ovat jänniä. J-P soitti läpi koko liudan urakoitsijoita ja sai neljä heistä langanpäähän. Kaikki neljä lupasivat tarjouksen, mutta yhtään ei vielä ole näkynyt. Herra Maaurakoitsija sentään tuli J-P:n pyynnöstä paikanpäälle ja hänen kanssaan asiassa varmaankin päästään eteenpäin. Täytyy varmaan soittaa pihanrakentajille seuraavan kerran keskellä talvea, josko silloin olisi lisätöihin kiinnostusta.

Asuntomessut ja lisää rakentamista

Kuten aiemmin mainitsimme, Octaviamme sanoi sopimuksen irti oikein perusteellisesti ja asuntomessureissu Kokkolaan näytti olevan uhattuna. Saimme kuitenkin laina-auton (joka muuten oli aivan toisenlainen, kuin alun perin kuvittelimme), ja pääsimme reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaan. Laina-auto ei tosin ollut ensin suunniteltu J-P:n anopin sinänsä mainio Pikku-Auto, vaan herra Automyyjän tarjoama uuden uutukainen Opel, josta tämän pitkähkön koeajon jälkeen teimme kaupat ja Octavia muuttui Autosta Käsirahaksi.

Itse asuntomessuilla meitä kiinnosti lähinnä Kannustalo ja olihan se uusi kivitalo kerrassaan mahtava. Toki muitakin hyviä ratkaisuja messuilta löytyi, mutta tämä kuvassa näkyvä yksilö kyllä jäi aivan erityisesti mieleen.

Messuhurvittelun ohessa olemme ehtineet keskittyä myös itse rakentamiseenkin. Olemme keskittyneet kuistin lisäksi J-P:n yläkerrassa sijaitsevaan työhuoneeseen - olisi mukavaa saada se hemmetin tietokone pois Vilpolasta pöhisemästä. Lisäksi rouva Maalasimestari kävi tasoittamassa kattokellomme seinät ja katon, jotta niiden tapetointi ja maalaus onnistuisi.

Kuistin osalta homma eteni listoja vaille valmiiksi ja ainakin omasta mielestämme tulos on oikein mukavan näköinen. Kattopaneeli sopii kummasti seinäpaneeliksikin, kunhan sitä käyttää oikeassa paikassa ... tässä "vähän-vielä-vaiheessa-kuva".

Kattokellon osalta ulkopuolinen apu oli ehdottomasti tarpeen ja onneksi rouva Maalarimestari tarjoutui auttamaan asiassa. Kellon korkeus on neljä, jos ei viisi metriä, eikä sen tasoittaminen onnistu tavallisilla tikkailla. Tässä se nyt kuitenkin on rouvan jäljiltä tasoitettuna! Kattokellon rakentamisessa taannoin käytetty lautaviritys tiesi jälleen paikkansa ja tasoitus onnistui.

Lopuksi on mainittava J-P:n työhuone, johon J-P asensi liimattavan lankkuparketin. Asentaminen sanalla sanoen hirvitti, koska tiedossa oli kovin monta vaihetta, joissa homman voisi ryssiä oikein perusteellisesti. Kun lattian asennusohjeessa vielä mainittiin, että kipsipohjalle asentaminen siirtää vastuun kokonaan asiakkaalle, ei olo helpottunut. Onneksi käytetyn liiman (lattian valmistajan suosittelema) toimittaja sanoi, että kipsipinta on kyseiselle liimalle varsin sopiva, koska liima pysyy elastisena kuivumisen jälkeenkin.

Niinpä sitä työhuoneen lattiaa sitten alettiin asentamaan. Painoja lankkujen päällä on sen takia, että alla oleva liima tarttuu sekä pohjaan, että parkettiin.

Asennus sujui loppujen lopuksi varsin hyvin - aikaa kului kahdeksan tuntia, joka oli vajaa tuplat ammattiasentajan käyttämästä ajasta - ei siis aivan surkea suoritus. Tässä vielä kuva siitä, kun loppumetrit on saavutettu ja painot ovat paikoillaan. Hieno tuli!

Projekti Työhuoneet ja sopimuksen irtisanominen

Olemme päässeet takaisin rakentamisen pariin oikein kunnolla ja täytyy sanoa, että kyllä viime päivinä on saatu jotain aikaankin. J-P:n kesäloma on helpottanut asiaa merkittävästi, kun touhuamisen on voinut alkaa jo aamusta eikä vasta töiden jälkeen. Loman alkuosan reissailu toi roppakaupalla lisäenergiaa itse rakennusprojektiin.

Keskeisin viime päivinä tapetilla ollut asia liittyy jälleen yläkertaan - työhuoneet pitäisi saada käyttöön mahdollisimman nopeasti. Nyt kun aula on pohjamaalissa ja lattian asennusta odottelemassa, siirryimme seuraavaan keskeneräiseen huoneeseen - aulan lattia kun voidaan asentaa vasta kun J-P:n työhuoneen lattia on asennettu. Niinpä tartuimme terhakkaasti seuraavaan projektiin. J-P:n työhuone tyhjennettiin, kattopaneelit asennettiin ja seinät tasoitettiin. Pääsipä tuho-osastomme vielä osoittamaan viimeistelytaitonsa seinien pohjamaalauksen parissa. Tässä kuva yläkerran aulasta siinä vaiheessa, kun J-P:n työhuone oli saatu tyhjennettyä kaiken maailman rydöstä ja pääsimme rakentamaan sitä.

Lienee syytä mainita, että edistymisemme ei ilman uuden naapurimme, Pekan, apua olisi ollenkaan nykyisellä tasolla. Pekka nimittäin ojensi auttavan kätensä J-P:lle aulan kattopaneelien asentamisessa - kaksi kompuraa, kaksi naulapyssyä ja kaksi miestä ja Avot! Tuli asennettua. Kiitos, Pekka!

Herra Edustaja yllätti meidät iloisesti tarjoamalla liput Kokkolan asuntomessuille. Niinpä järjestelimme asiat siten, että pääsemme messureissulle kahdestaan ja lapset ovat hoidossa matkan ajan. Siispä ei  muuta kuin reissuun ... paitsi että yksi sopimuksen irtisanominen ilmaantui. Automme päätti nimittäin yrittää tunkea moottorinsa osat ulos pakoputkesta, kun olimme poistumassa Ikeasta Lahden moottoritielle ... menopelimme hajosi kerrassaan totaalisen perusteellisesti. Onneksi saamme laina-auton Kokkolan reissulle, joten alkuperäisestä messusuunnitelmasta ei tarvitse luopua ... No, autot ovat autoja - ne kuluvat ja maksavat eikä niitä kannata ostaa sijoituskohteiksi. Huomenna selviää, kannattaako kiesimme "pata" korjata, vai onko järkevämpää hankkia kokonaan uusia auto. Sitä odotellessa siis.

Viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi, on syytä mainita kuistimme tilanne. Kuistimme on huone, jonka me (tai vieraamme) näemme ensimmäisenä. Ei ole kovin mairittelevaa nähdä talosta ensimmäisenä huone, joka on täynnä rumaa kipsilevyä, ruuvinkantoja, polyuretaanipurskeita ja ties mitä. Niinpä päätimme käyttää yläkerran tasoitteen kuivumisen odotteluajan kuistin tilan kohentamiseen. Tässä kuva, josta saa käsityksen tavoitetilasta.

Lomatunnelmia (ja vähän rakentamistakin)

J-P aloitti pitkään odotetun kesälomansa juhannuksena. Mitään sen kummempia juhannussuunnitelmia ei ollut, kunnes herra Perustusmies otti ja soitti ja pyysi meidät mökillensä juhannusta viettämään ... emme liene olleet asiakkaita ihan kamalimmasta päästä. Herra Perustusmies ja J-P tosin ehtivät ystävystyä jo projektin aikana, mutta kyllä mökkikutsu lämmitti mieltä. Lapset saivat vielä leikkikaverit herra Perustusmiehen ja rouva Maalarimestarin lapsista. Tässä kuva mökkimaiseman idyllistä - kyllä kelpasi!

Myös lapsilla oli hauskaa herra Perustusmiehen kanssa - herra kun sattuu olemaan varsin lapsirakasta sorttia. Tässä herra ja katraat tuottavat betonista valettuja raparperinlehtiä.

Onnistuneen juhannusreissun jälkeen kävimme kotona yhden yön verran nukkumassa ja suuntasimme auton keulan kohti Ruotsia ... tai siis Katajanokan terminaalia, josta pääsisimme laivalla lätäkön yli. Laivamatka sujui rattoisasti, joskin menomatkalla olo oli vähän kuin silleillä purkissa - sen verran pieni hytti oli. No oli siinä sentään ikkuna.

Päästyämme laivasta meitä odotti 150km ajomatka Norrköpingin, jossa sijaitsee Kolmårdenin eläinpuisto. Retki onnistui loppujen lopuksi mainiosti, vaikkakin Mian influenssaoireet laskivat uhkaavan varjon vierailun päälle. Aluksi näytti, ettei Mia huonon kuntonsa vuoksi pääsisi mukaan koko elainpuistoon. Onneksi oloa saatiin sen verran helpotettua, että kaikki pääsivät mukaan. Tällaista siellä sitten oli. Tämäkin kelpasi!

Oli viisasta aloittaa kesäloma poistumalla tutuista ympyröistä. Kotiin palattuamme rakentaminenkin maistui taas ihan eri tavalla. Muutama mainitsemisen arvoinen seikka tältäkin saralta löytyy.

Kodinhoitohuoneemme alkaa näyttää yhä enemmän valmiilta. Ruotsin matkamme oli siinäkin mielessä antoisa, että löysimme Ruotsin Ikeasta kattoon ripustettavia pyykinkuivaustelineitä, jotka voidaan hilata ylös, kun niitä ei tarvita tai pyykkejä kuivatetaan - kerrassaan loistava keksintö. Nyt meillä on kaksi kyseistä härveliä roikkumassa kodinhoitohuoneen katosta. Myös välitilan laatat ja tason työvalo saatiin asennettua. Tässä jälleen vaihekuva.

Toinen iso rakentamiseen liittyvä sessio oli yläkerran aulan siivoaminen, jotta tila saataisiin tehtyä valmiiksi. Työhuoneiden puute alkaa pikkuhiljaa painaa arkielämää ihan tosissaan. Saimme aulan tyhjennettyä ja seinätkin tasoitettua ensimmäisen kerran. Asiaan liittyi myös pari sivuprojektia, koska aulassa makaaville tavaroille oli löydettävä paikka jostain muualta.

Osa tavaroista saatiin vaatehuoneeseen, johon ensin asennettiin neljäs hylly kolmen olemassaolevan yläpuolelle, jotta tila saatiin organistoitua kuntoon. Loput tavarat saadaan huomenna (tai tänään, jos kelloa katsoo) autokatoksen varastotilaan, joka myöskin organisoitiin kuntoon. Löytyipä Mialta vielä energiaa kuistinkin siivoamiseen. Kun Kasperin huoneen kaapitkin saatiin paikoilleen ja lelut järjestykseen, alkaa alakertamme näyttää oikeasti asuttavalta...

Meillä on kodinhoitohuone

Kodinhoitohuoneen nimellä kulkenut Romuvarasto ei enää ole romuvarasto, vaan oikea Kodinhoitohuone. Olkoonkin, että huone ei ole aivan valmis vielä, sitä voi vallan mainiosti alkaa käyttämään! Moisella on iso vaikutus lapsiperheen arkirutiineihin.

Sitten itse missioon. Lapset olivat lauantaina mummon luona, joten tehokas työaika oli rakentamisen suhteen turvattu. Olikin hyvä, että lapset olivat poissa juuri lauantaina, koska silloin edessämme olivat kodinhoitohuoneen suurimmat haasteet - villoittaminen, kilpsilevyjen asentaminen ja seinien tasoittaminen. Huoneen tyhjentäminen kaikesta siellä olevasta rydöstä olisi myös ollut jonnin verran haastavampaa, jos Tuho-Osastomme olisi ollut osallistumassa. Tässä kuva lähtötilanteesta, jossa kaiken maailman rydöt ja roinat ovat vielä paikoillaan.

Lauantain työsarkaan sisältyi kodinhoitohuoneen tyhjentäminen, puuttuvien villojen ja kipsilevyjen asentaminen, seinien tasoittaminen sekä pistorasian siirtäminen pois hanan läheisyydestä. Pistorasian siirto-operaatio oli herra Sähköurakoitsijan puolesta valmisteltu ja meidän tehtäväksi jäi kipsilevyn roilottaminen ja rasian asentaminen oikeaan paikkaan.

Kodinhoitohuoneen tyhjentäminen sujui pääasiassa kivuttomasti. Huoneessa röhnöttävät palttiarallaa 3-metriset erikoiskovat kipsilevyt tosin aiheuttivat hieman haastetta ... onneksi meillä on naapureita! Naapurin Heikki tuli auliisti J-P:n kanssa kantamaan levynkuvatukset pois kuleksimasta. Kiitos, Heikki! Loppuosa lauantain rupeamasta olikin sitten pelkkää puurtamista. J-P oli jo ehtinyt unohtaa, kuinka "ihanaa" lasivillan käsitteleminen on ... ei oikeastaan ollutkaan touhua kovin suuri ikävä. Lauantain jälkeen tilanne oli jotakuinkin tällainen. Tuo tursuava töhnä on polyuretaania, joka täyttää ja tukee roilon ja reikien kohdilla olevia puu/levyrakennetta. Seinään tulee tälle kohdalle laatoitus, joten taustan näöllä ei ole väliä - kunhan se on tukeva ja tiivis.

Tässä vielä kuva loppuun rakennetusta seinästä. Sähkökaapin alaosa piti puuttuvien kytkentöjen takia jättää vapaaksi ja kaapin yläpuolellakin oleva levy on vain "heftissä" eli muutamalla ruuvilla kiinni, koska se joudutaan vielä hetkeksi sähköasennustöiden takia irrottamaan. No, nämä tulevat kohdalle sitten, kun yläkerran sähköasennustyöt tehdään loppuun.

Sunnuntain työrupeaman jälkeen tilanne olikin aivan toisenlainen. Lapsiparatkin olivat paikalla toteamassa, että taas rakennetaan eikä kukaan ehdi leikkiä ... oi voi. Aktiviteettejä ja tekemistä kehitellessään Kasper onnistui telomaan Sonjan käsivarren haravalla ja Sonja puolestaan Kasperin pikkuvarpaan jakkaran avulla. Tiedä häntä, liittyivätkö tapahtumat sitten toisiinsa vai eivät ... Onneksi mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut.

Sunnuntaina suurin vastuu Kodinhoitohuoneesta lankesi Mialle, joka asensi lasikuitutapetit ja maalasi huoneen kahteen kertaan. Mitä nyt J-P kävi välillä Apupoika-Anterona auttamassa vuodan asentamisessa tai jonkun seinäpläntin hiomisessa. Tässä vielä kuva Suuren Rutistuksen jälkeen. Välitilan laattojen asentaminen on tarkoitus hoitaa huomenna, jonka jälkeen huone onkin listoja ja mainittua sähkökaapin ympäristöä vaille valmista kauraa.

J-P:n aika kului sunnuntaina pikku-WC:n parissa, joka tulikin lattia listoja vaille valmiiksi. Lattialistat jäivät asentamatta sen takia, että haluamme maalata simppelit peruslistat ja asentaa ne talopaketin vakiolistojen sijaan. Kannustalon toimituksen mukana tulleet listat ovat mielestämme hieman liian juhlavat kyseiseen tilaan. Tässä kuitenkin kuva J-P:n touhuamisen tuloksesta ... ei ollenkaan keskeneräisen näköinen!

Pikku-WC:n valmiiksi saattamisen lisäksi J-P:n työlistalle mahtui yksi pieni, mutta pitkään vaivannut asia. WC:n oven karmi on taannoin mennut asennuksen yhteydessä hieman vinoon, eikä ovi oikein tahtonut pysyä avoimena ollessaan paikoillaan. Myöskään sulkeutuminen ei onnistunut ilman lievää voimankäyttöä.

Kun karmia taannoin asennettiin, emme olleet vielä hankkineet laservesivaakaa, joka tuli korjausoperaatioon hätiin. Molemman karmin puoliskot paljastuivat vinoutensa puolesta - saranapuoli oli vinossa syvyyssuuntaan ja toinen puoli sivusuuntaan ... aika vinkura siis. Karmi saatiin suoraksi ja nyt ovi toimii niinkuin oven kuuluukin toimia.

Myös projekti Varaston Siivous on mainitsemisen arvoinen. Autokatoksessamme on varastotila, joka on tarkoitus jakaa jossain vaiheessa kahteen osaan - työtilaan ja puuliiteriin. Ennen lauantaita kyseinen tila oli yhtä hyllyvää rytömassaa, johon onnekkaasti saimme hieman järjestystä. Tarve operaatiolle syntyi, koska sirkkelit ja muut härvelit oli saatava lukkojen taakse suojaan. Varastosta poistettiin kaikenlaista epämääräistä palovillasta Vilpe-hattuun ja piipun suojapeltiin ... Huuto.net siis. Sirkkeleille löytyi paikka ja uusi naapurimme, Pekka, ilmeisesti löytää remonttiprojektinsa tiimoilta käyttöä yhdelle jos toisellekin poistuvalle tavaraerälle.

Lopuksi vielä muutama sana uusista naapureistamme. Olemme olleet ilmeisen onnekkaita saadessamme juuri kyseiset naapurit vierustontin taloa asustamaan. Uusi Naapurimme Pekka oli viemässä omia remonttijätteitä kaatopaikalle pakettiautollisen verran ja totesi, että kyllä nuo meidänkin roskamme kyytiin mahtuvat. Loistavaa! Pidetäämpä huoli, että ovi käy kahteen suuntaan ...

Risukasan paluu

Herra Perustusmies päästi meidät jälleen pälkähästä. Tontillamme oli erinäinen määrä kaadettuja puunrunkoja, joita J-P oli yrittänyt pilkkoa lainaamallaan moottorisahalla. No se oli juuri sitä Suutarin Lesti -touhua, josta jo aiemminkin tuli mainittua ...

Herra Perustusmiehellä on poika, Late, joka tuli isänsä mukana selvittämään tilannetta. Saavuttuaan paikalle, herroilta kului vartti sahojen käyttökuntoon järjestämiseen ja toinen vartti itse pilkkomiseen. J-P oli melkein ehtinyt hoitaa töihinlähtörituaalinsa, kun herrat kysyivät, että "Pätkitty on, mitäs sitten tehdään?". Tässä vielä kuva tuoksinnan tuloksesta.

Herra Putkimiehen visiitti on myöskin mainitsemisen arvoinen. Mainittu vierailu johtui kodinhoitohuoneestamme ja sinne asennetusta uudesta työtasosta. Kuljetuksessa vaurioitunut taso vaihdettiin ilman kustannuksia, mutta tason asentajalla ei ollut LVI-oikeuksia. Niinpä pyysimme oman LVI-urakoitsijamme hoitamaan kodinhoitohuoneen hanan uudelleen kytkemisen. Varsinaisen työtehtävän lisäksi herra ehti visiittinsä aikana säätää kylpyhuoneen tehostusventtiilin imutehon sopivaksi. Myös lämpökeskuksen lämminvesisyöttöpaine tuli korjattua kohdalleen. Jälleen kerran, onneksi taannoin valitsimme kyseisen tahon huolehtimaan LVI-asioista!

Viimeisin, mutta ei varmasti vähäisin, aihe liittyy taannoin mainitsemaamme Villa Painajaiseen. Helsingin Sanomat kirjoitti 1.6.2011 erittäin hyvän artikkelin kyseisen rakennuttajaperheen kokemuksista. Toivomme Petrille ja Kirsille voimia projektin parissa!