Ihana piha - osa 2

Tälläkin kertaa asiat pyörivät pihatöiden ympärillä. Kuten aiemmin tuli mainittua, herra Perustusmies kävi taannoin kaatamassa vielä parikymmentä puuta pois kuleksimasta. Silloisen rupeaman tuloksena takapihastamme tuli kertakaikkinen kaaos. Kaatuneita puita ristiin rastiin pitkin ja poikin tonttia. Siinä sitä olisi herkkua selviteltäväksi. Tänään siihen herkkuun sitten tartuttiin. J-P lainasi herra Perustusmieheltä moottorisahan ja kävimme ostamassa kelvollisen oksasilppurin. Työkalujen puolesta homma siis olisi jokakuinkin hanskassa.

Oksaleikkuriostoksilla vapunaattona ollessamme saimme naapureilta kutsun kuohuviinille ja simalle. Kun menimme kyläreissulle, naapurit ehdottivat, että sopisiko hankkia se oksasilppuri yhteiseksi - että puoliksi maksettaisiin. Olimme pohdiskelleet silppuriasiaa - oksia kun ei omalta pihalta tule silputtavaksi kuin harvakseltaan jatkossa. Silppurien vuokrahinnat ovat kuitenkin kymppejä vuorokaudessa, joten parin viikon vuokralla kattaa jo uuden silppurin hinnan. Naapurien ehdotus sopi meille kerrassaan loistavasti - nyt olisi molemmilla hyvä silppuri käytössä silloin kun tarvitsee.

Sitten itse asiaan, moottorisaha sahaa ja silppuri silppuaa - ei kai se kovin raskasta voi olla ... niin väärin. Meillä molemmilla on paikat niin kipeänä, ettei tietoa, koska viimeksi. Istuminenkin sattuu, kun pakaralihakset ovat niin kipeinä. J-P raivosi moottorisahan kanssa ja pääsi muutaman parikymmentäkiloisen harkonkin siinä sivussa kantamaan. Mia puolestaan heilui vesurin kanssa hullun lailla ja piti silppurin täystyöllistettynä. Ja tähän sitä sitten päästiin. Näkymä talon kulmalta takapihalle päin.

Tässä vertailun vuoksi sama näkymä heti herra Perustusmiehen savotan jälkeen. Harmi, ettemme tajunneet ottaa kuvaa pihasta, ennen kuin aloitimme oman savottamme.

Toisella puolella olevat naapurimme ovat myyneet oman rintamamiestalonsa ja uudet naapurit kävivät tervehtimässä meitä ja sopimassa muutamista käytännön asioista. Olimme ehtineet jo murehtia, että mitenkähän meidän pihasuunnitelman osana olevalle kuusiaidalla ja leikkimökille käy - mitäs jos he eivät haluakaan mitään sellaista. Kun uudet naapurimme sitten tulivat meitä tervehtimään, meille selvisi hyvin nopeasti, että olimme murehtineet kerrassaan turhaan. Tulevat Naapurimme ovat kerrassaan joviaaleja ja yhteinen sävel löytyi saman tien.

Lopuksi muutama sana herra Timpurista. J-P soitteli hänelle muuten vain kuulumisia kyselläkseen ja yllättyi, kun herra kertoi olleensa  pari viikkoa sairaslomalla ja että vielä toiset pari viikkoa pitäisi vaivaa potea. J-P tietysti kysyi, että no mitäs nyt on sattunut, johon herra Timpuri tuumasi, että "Tuli katkaistua vasemman käden etu- ja keskisormi sirkkelissä". Just ... herra sattuu vielä olemaan vasenkätinen! Ei voi muuta sanoa, kuin että kun rakennusalalla sattuu työtapaturma, on se todennäköisesti aika paljon pahempi, kuin jollain konttorialalla sattuva ... Toivotamme herra Timpurille pikaista paranemista!