keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Leikkimökki ja istutuslaatikot

Tällä kertaa juttumme keskittyy leikkimökin ja istutuslaatikoiden rakentamiseen. Mukana on myös aitaepisodi ...

Ensin leikkimökki. Alkuperäinen ajatus oli, että J-P nikkaroisi mökin valmiiksi omin voimin kuluvan kesän aikana. Tosielämä oli kuitenkin viime kesältä mielessä ja realismi vei voiton haaveilusta. Koska muistamme vanhan sanonnan suutarista ja lestistä, päätimme pirauttaa Ekille, joka onneksemme lupasikin tulla jossain sopivassa välissä nikkaroimaan mökin siihen pisteeseen, että omat kykymme riittäisivät sen loppuun rakentamiseen. Ekin ryhdyttyä toimeen, tuon vanhan sanonnan paikkansapitävyys selvisi hyvin nopeasti - siinä missä J-P oli tusannut yhtä päätyseinän runkoa kokonaisen päivän, kului Ekiltä moiseen touhuun huikeat 20 minuuttia ... Tässä Herra työn touhussa. Ekin toimesta leikkimökki valmistukin kolmessa päivässä siihen pisteeseen, että uskoaksemme sen omin voimin saamme loppuun rakennettua.

Seuraavaksi muutama sana tulevasta keittiöpuutarhastamme. Puutarhasuunnitelmaamme kuuluu kolme istutuslaatikkoa, joihin on tarkoitus istuttaa salaattia sun muuta terveellistä materiaalia. Mian haikea toive oli saada oman maan vihanneksia vielä tämän kesän aikana, joten J-P tarttui toimeen varsin korkealla prioriteetillä. Tässä hieman työvaihekuvia.

Projekti alkoi tuija-aitaprojektimme (johon palaamme hieman myöhemmin) kanssa samaan aikaan sillä, että tontilla piipahtanut Herra Kaivuri otti ja ruopaisi istutuslaatikoiden pohjan suurin piirtein oikean kokoiseksi ja syvyiseksi. J-P viimeisteli pohjan mittanauhan ja lapion avulla.

Seuraavaksi oli vuorossa suodatinkangas, joka estää ei-toivotun kasvuston puskemisen laatikoiden ympärille tulevan kiveyksen läpi.



Kun suodatinkangas oli paikoillaan, piti se peittää sopivalla kerroksella sepeliä, jotta kiveys pysyisi suorassa, eikä routa pääsisi vaivaamaan. Emme kuitenkaan halunneet sepeliä varsinaisten istutuslaatikoiden alle, jotta niihin tuleva multa pysyisi kosteana, joten J-P nikkaroi laatikoiden muotit ja asensi sepelin niiden avulla. Muotit jäävät varsinaisten laatikoiden alle ja saavat maatua ajan myötä.

Itse laatikot nikkaroitiin erikseen ja asetettiin paikoilleen kerroksittain. Laatikot tehtiin paksusta kestopuusta ja ne ovat valmiina niin painavia, ettei niitä olisi nostanut kokonaisena paikoilleen itse Super-Hessukaan. Tässä kuvassa ensimmäinen laatikko on asettumassa paikoilleen. Kuten kuvasta huomaa, teimme pienen suunnaanmuutoksen itse laatikoiden lopullisessa koossa ja pidensimme niitä yhden laatan mitan verran, koska muuten niistä olisi mielestämme tullut liian pieniä. Laatikon loppupuolella sen alle jäävä sora ei haittaa, koska laatikoiden sisälle tulee muovi, jolla myöskin alla oleva sepelinpätkä peitetään.

Tässä kuvassa laatikot ovat paikoillaan ja eristemuovi on asennettu niiden sisäpuolelle. Muovi laitettiin, koska laatikoiden materiaalina käytettiin painekyllästettyä puuta ja muovi estää kyllästeaineiden pääsemisen kasvimaamultaan.

Jotta laatikot saataisiin mahdollisimman nopeasti käyttöön, päätimme täyttää ja istuttaa ne ennen kiveyksen asentamista. Saimmekin istutustouhut sopivasti valmiiksi ennen kesälomareissuamme ja kotiin palattuamme laatikot näyttivät oikein mukavilta. Tässä kuvassa myös laattojen alle tuleva kivituhka on jo paikoillaan.

Seuraavana vuorossa oli kiveyksen asentaminen. Tarkoituksenamme oli käyttää varsinaisesta kiveysurakasta yli jääneitä kiviä ja alustavien laskelmien mukaan niiden arvioitiin riittävän. Tässä kuvassa muutama kivi autokatoksen sopukoista esille kaivettuna ... Tarvittavan mittaamisen ja nysväämisen jälkeen J-P pääsi asettelemaan esille kaivettuja kiviä hieman parempaan järjestykseen.

Tässä ensimmäiset kivet ovat paikoillaan ja linjalanka pitää huolen siitä, että rivi pysyy suorana - laatikoiden sijoittelussa on pieniä heittoja ja hieman erikokoiset välit laatikon reunan ja kiveyksen välissä täytetään saumaushiekalla.

Tältä kiveys sitten näyttää valmiina. Maakostea betoni ja saumaushiekka tosin vielä puuttuvat. Kiviä latoessamme huomasimme, että suuri osa yli jääneistä kivistä oli varsin rikkinäisiä, joten jouduimme hankkimaan niitä hieman lisää. Onneksemme eräässä Saksasta lähtöisin olevassa rakennustavaratalossa oli tarvitsemamme kokoista ja väristä kivilaattaa varastossa!

Valmistimme maakostean betonin saumashiekasta ja sementtilaastista. Maakosten betonin tarkoitus on tukea kiveystä reunoilta siten, että kivet eivät ajan myötä lähde liikkumaan omille teilleen. Periaatteessa ympärille tuleva tiukka multakerroskin riittäisi, mutta maakostea betoni varmistaa asian.



Loppusilaus kiveykselle annetaan täyttämällä kaikki kivien ja laatikoiden välit saumaushiekalla. Hiekka harjataan ja kopistellaan mahdollisimman tiiviisti kaikkiin näkyvissä oleviin rakoihin. Tässä kuvassa kiveys ja laatikot ovat valmiina. Kiveys on saumattu ja sen reunat on täytetty mullalla sekä nurmikonsiemenet kylvetty. Satoakin näyttää tulevan!

Sitten hieman alussa mainitsemastamme tuija-aidasta. Alkuperäinen suunnitelmamme (joka jo pari vuotta sitten toteutettiinkin), oli istuttaa kuusiaita molemmille tontin reunoille. Annettuamme kuusentaimien kasvaa raivokkaasta parin kesän ajan, teimme huomion, että kuuset ovat edelleen tirrin kokoisia taimia ja olisimme eläkkeellä, ennen kuin voisi puhua kuusiaidasta. Onneksemme naapurimme ovat mukavia ja varsin suopeita mielenmuutoksiamme kohtaan ja niinpä saimmekin sovittua yhteisestä tuija-aitaprojektista. Kiitos Pekka ja Emilia, Matti ja Jaana sekä Heikki ja Heli! Seuraavassa muutama kuva tämänkin projektin vaiheista.

Meillä oli kaivuriurakoitsijan suhteen onnea, koska saimme paikalle saman urakoitsijan, joka kävi hoitamassa pihamme istutusaltaiden kaivamisen ja jättiläismäisen multakasan levittämisen. Jotta tuija-aidan istutusurat olisi voitu kaivaa, oli kuusentaimet ja toisella puolella oleva orapihlaja-aita poistettava. Naapurin Matti veti orapihlaja-aidan raivaussahalla maan tasalle ja me noukimme kuusentaimet pois kuleksimasta. Herra Kaivuri puolestaan huolehti orapihlaja-aidan juurakoiden irti repimisestä. Tässä orapihjalajuurakot ovat saamassa viimeisen voitelun ...

Kun esivalmistelut oli tehty, J-P spreijasi linjalangan avulla maahan viivan, johon tuija-aita tulisi. Viivan avulla Herra Kaivurin oli helppo kaivaa suora ura. Istutusuran on oltava riittävän syvä, jotta tuijille saadaan riittävästi hyvää multaa.




Tuijat istutetaan  puolen metrin välein linjalankaa apuna käyttämällä. Linjalangan tarkoitus on varmistaa, että aidasta tulee suora. Kaivettu istutusura täytetään hyvällä mullalla, jotta tuijilla olisi parhaat kasvuunlähtö-mahdollisuudet.




Tässä vielä kuva valmiista aidasta!

2 kommenttia:

  1. Moi, todella hyvältä näyttää tuo teidän keittiöpuutarhanne. Suunnittelemme juurikin samanlaista omalle pihallemmekin. Onko antaa vinkkejä / sudenkuoppia, jota projektissa kannattaa muistaa? Tiivistittekö maata täryllä?

    VastaaPoista
  2. Perustimme laatikkoiden alustan siten, että kaivoimme noin 20-30 cm maata pois ja asensimme pohjalle eristekankaan. Tämän jälkeen täytimme kaivetun alueen sepelillä siten, että asennettava kiveys asettuisi nurmikon tasolle. Laatikoiden alle ei pidä laittaa kiveystä, koska se estää alla olevan kapillaarikerroksen toiminnan ja sateisena kesänä istutukset mätänevät liialliseen veden määrään.

    Emme tehneet sen kummempaa tiivistystä, koska sepeli kuitenkin pysyy hyvin aloillaan.

    Mitä itse laatikoiden rakenteeseen tulee, käytin kulmarautoja, koska en halunnut ulospäin näkyviä ruuveja. Ruuvien tulee olla emaloituja (esim. terassiruuvi), koska painekyllästetty puu syövyttää terästä.

    VastaaPoista