Asuntomessut ja lisää rakentamista

Kuten aiemmin mainitsimme, Octaviamme sanoi sopimuksen irti oikein perusteellisesti ja asuntomessureissu Kokkolaan näytti olevan uhattuna. Saimme kuitenkin laina-auton (joka muuten oli aivan toisenlainen, kuin alun perin kuvittelimme), ja pääsimme reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaan. Laina-auto ei tosin ollut ensin suunniteltu J-P:n anopin sinänsä mainio Pikku-Auto, vaan herra Automyyjän tarjoama uuden uutukainen Opel, josta tämän pitkähkön koeajon jälkeen teimme kaupat ja Octavia muuttui Autosta Käsirahaksi.

Itse asuntomessuilla meitä kiinnosti lähinnä Kannustalo ja olihan se uusi kivitalo kerrassaan mahtava. Toki muitakin hyviä ratkaisuja messuilta löytyi, mutta tämä kuvassa näkyvä yksilö kyllä jäi aivan erityisesti mieleen.

Messuhurvittelun ohessa olemme ehtineet keskittyä myös itse rakentamiseenkin. Olemme keskittyneet kuistin lisäksi J-P:n yläkerrassa sijaitsevaan työhuoneeseen - olisi mukavaa saada se hemmetin tietokone pois Vilpolasta pöhisemästä. Lisäksi rouva Maalasimestari kävi tasoittamassa kattokellomme seinät ja katon, jotta niiden tapetointi ja maalaus onnistuisi.

Kuistin osalta homma eteni listoja vaille valmiiksi ja ainakin omasta mielestämme tulos on oikein mukavan näköinen. Kattopaneeli sopii kummasti seinäpaneeliksikin, kunhan sitä käyttää oikeassa paikassa ... tässä "vähän-vielä-vaiheessa-kuva".

Kattokellon osalta ulkopuolinen apu oli ehdottomasti tarpeen ja onneksi rouva Maalarimestari tarjoutui auttamaan asiassa. Kellon korkeus on neljä, jos ei viisi metriä, eikä sen tasoittaminen onnistu tavallisilla tikkailla. Tässä se nyt kuitenkin on rouvan jäljiltä tasoitettuna! Kattokellon rakentamisessa taannoin käytetty lautaviritys tiesi jälleen paikkansa ja tasoitus onnistui.

Lopuksi on mainittava J-P:n työhuone, johon J-P asensi liimattavan lankkuparketin. Asentaminen sanalla sanoen hirvitti, koska tiedossa oli kovin monta vaihetta, joissa homman voisi ryssiä oikein perusteellisesti. Kun lattian asennusohjeessa vielä mainittiin, että kipsipohjalle asentaminen siirtää vastuun kokonaan asiakkaalle, ei olo helpottunut. Onneksi käytetyn liiman (lattian valmistajan suosittelema) toimittaja sanoi, että kipsipinta on kyseiselle liimalle varsin sopiva, koska liima pysyy elastisena kuivumisen jälkeenkin.

Niinpä sitä työhuoneen lattiaa sitten alettiin asentamaan. Painoja lankkujen päällä on sen takia, että alla oleva liima tarttuu sekä pohjaan, että parkettiin.

Asennus sujui loppujen lopuksi varsin hyvin - aikaa kului kahdeksan tuntia, joka oli vajaa tuplat ammattiasentajan käyttämästä ajasta - ei siis aivan surkea suoritus. Tässä vielä kuva siitä, kun loppumetrit on saavutettu ja painot ovat paikoillaan. Hieno tuli!

Projekti Työhuoneet ja sopimuksen irtisanominen

Olemme päässeet takaisin rakentamisen pariin oikein kunnolla ja täytyy sanoa, että kyllä viime päivinä on saatu jotain aikaankin. J-P:n kesäloma on helpottanut asiaa merkittävästi, kun touhuamisen on voinut alkaa jo aamusta eikä vasta töiden jälkeen. Loman alkuosan reissailu toi roppakaupalla lisäenergiaa itse rakennusprojektiin.

Keskeisin viime päivinä tapetilla ollut asia liittyy jälleen yläkertaan - työhuoneet pitäisi saada käyttöön mahdollisimman nopeasti. Nyt kun aula on pohjamaalissa ja lattian asennusta odottelemassa, siirryimme seuraavaan keskeneräiseen huoneeseen - aulan lattia kun voidaan asentaa vasta kun J-P:n työhuoneen lattia on asennettu. Niinpä tartuimme terhakkaasti seuraavaan projektiin. J-P:n työhuone tyhjennettiin, kattopaneelit asennettiin ja seinät tasoitettiin. Pääsipä tuho-osastomme vielä osoittamaan viimeistelytaitonsa seinien pohjamaalauksen parissa. Tässä kuva yläkerran aulasta siinä vaiheessa, kun J-P:n työhuone oli saatu tyhjennettyä kaiken maailman rydöstä ja pääsimme rakentamaan sitä.

Lienee syytä mainita, että edistymisemme ei ilman uuden naapurimme, Pekan, apua olisi ollenkaan nykyisellä tasolla. Pekka nimittäin ojensi auttavan kätensä J-P:lle aulan kattopaneelien asentamisessa - kaksi kompuraa, kaksi naulapyssyä ja kaksi miestä ja Avot! Tuli asennettua. Kiitos, Pekka!

Herra Edustaja yllätti meidät iloisesti tarjoamalla liput Kokkolan asuntomessuille. Niinpä järjestelimme asiat siten, että pääsemme messureissulle kahdestaan ja lapset ovat hoidossa matkan ajan. Siispä ei  muuta kuin reissuun ... paitsi että yksi sopimuksen irtisanominen ilmaantui. Automme päätti nimittäin yrittää tunkea moottorinsa osat ulos pakoputkesta, kun olimme poistumassa Ikeasta Lahden moottoritielle ... menopelimme hajosi kerrassaan totaalisen perusteellisesti. Onneksi saamme laina-auton Kokkolan reissulle, joten alkuperäisestä messusuunnitelmasta ei tarvitse luopua ... No, autot ovat autoja - ne kuluvat ja maksavat eikä niitä kannata ostaa sijoituskohteiksi. Huomenna selviää, kannattaako kiesimme "pata" korjata, vai onko järkevämpää hankkia kokonaan uusia auto. Sitä odotellessa siis.

Viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi, on syytä mainita kuistimme tilanne. Kuistimme on huone, jonka me (tai vieraamme) näemme ensimmäisenä. Ei ole kovin mairittelevaa nähdä talosta ensimmäisenä huone, joka on täynnä rumaa kipsilevyä, ruuvinkantoja, polyuretaanipurskeita ja ties mitä. Niinpä päätimme käyttää yläkerran tasoitteen kuivumisen odotteluajan kuistin tilan kohentamiseen. Tässä kuva, josta saa käsityksen tavoitetilasta.

Lomatunnelmia (ja vähän rakentamistakin)

J-P aloitti pitkään odotetun kesälomansa juhannuksena. Mitään sen kummempia juhannussuunnitelmia ei ollut, kunnes herra Perustusmies otti ja soitti ja pyysi meidät mökillensä juhannusta viettämään ... emme liene olleet asiakkaita ihan kamalimmasta päästä. Herra Perustusmies ja J-P tosin ehtivät ystävystyä jo projektin aikana, mutta kyllä mökkikutsu lämmitti mieltä. Lapset saivat vielä leikkikaverit herra Perustusmiehen ja rouva Maalarimestarin lapsista. Tässä kuva mökkimaiseman idyllistä - kyllä kelpasi!

Myös lapsilla oli hauskaa herra Perustusmiehen kanssa - herra kun sattuu olemaan varsin lapsirakasta sorttia. Tässä herra ja katraat tuottavat betonista valettuja raparperinlehtiä.

Onnistuneen juhannusreissun jälkeen kävimme kotona yhden yön verran nukkumassa ja suuntasimme auton keulan kohti Ruotsia ... tai siis Katajanokan terminaalia, josta pääsisimme laivalla lätäkön yli. Laivamatka sujui rattoisasti, joskin menomatkalla olo oli vähän kuin silleillä purkissa - sen verran pieni hytti oli. No oli siinä sentään ikkuna.

Päästyämme laivasta meitä odotti 150km ajomatka Norrköpingin, jossa sijaitsee Kolmårdenin eläinpuisto. Retki onnistui loppujen lopuksi mainiosti, vaikkakin Mian influenssaoireet laskivat uhkaavan varjon vierailun päälle. Aluksi näytti, ettei Mia huonon kuntonsa vuoksi pääsisi mukaan koko elainpuistoon. Onneksi oloa saatiin sen verran helpotettua, että kaikki pääsivät mukaan. Tällaista siellä sitten oli. Tämäkin kelpasi!

Oli viisasta aloittaa kesäloma poistumalla tutuista ympyröistä. Kotiin palattuamme rakentaminenkin maistui taas ihan eri tavalla. Muutama mainitsemisen arvoinen seikka tältäkin saralta löytyy.

Kodinhoitohuoneemme alkaa näyttää yhä enemmän valmiilta. Ruotsin matkamme oli siinäkin mielessä antoisa, että löysimme Ruotsin Ikeasta kattoon ripustettavia pyykinkuivaustelineitä, jotka voidaan hilata ylös, kun niitä ei tarvita tai pyykkejä kuivatetaan - kerrassaan loistava keksintö. Nyt meillä on kaksi kyseistä härveliä roikkumassa kodinhoitohuoneen katosta. Myös välitilan laatat ja tason työvalo saatiin asennettua. Tässä jälleen vaihekuva.

Toinen iso rakentamiseen liittyvä sessio oli yläkerran aulan siivoaminen, jotta tila saataisiin tehtyä valmiiksi. Työhuoneiden puute alkaa pikkuhiljaa painaa arkielämää ihan tosissaan. Saimme aulan tyhjennettyä ja seinätkin tasoitettua ensimmäisen kerran. Asiaan liittyi myös pari sivuprojektia, koska aulassa makaaville tavaroille oli löydettävä paikka jostain muualta.

Osa tavaroista saatiin vaatehuoneeseen, johon ensin asennettiin neljäs hylly kolmen olemassaolevan yläpuolelle, jotta tila saatiin organistoitua kuntoon. Loput tavarat saadaan huomenna (tai tänään, jos kelloa katsoo) autokatoksen varastotilaan, joka myöskin organisoitiin kuntoon. Löytyipä Mialta vielä energiaa kuistinkin siivoamiseen. Kun Kasperin huoneen kaapitkin saatiin paikoilleen ja lelut järjestykseen, alkaa alakertamme näyttää oikeasti asuttavalta...