Kaikki listat paikoillaan

Tämä teksti on lyhykäinen, mutta sisällöltään ytimekäs. Voimme nimittäin todeta, että kaikki listat - jalkalistat, karmilistat, kattolistat sekä vihoviimeiset sisäkulmalistat - ovat paikoillaan. Puuttuu enää muutama silikoni/akryylisauman pursotus ja jokunen asennettava kynnys sekä muutama vuota tapettia (se portaikko).

Lopuksi muutama sana tästä kuvasta ... sirkkeli ja moni muukin asia on "ulkoistettu" verrattuna viime kertaan. Raksaimuri "Irma" vielä pois kuleksimasta ja kalusteet paikoilleen. Hyvää Joulua!

Virstanpylväs

Saavutimme kuluneena viikonloppuna oikein todellisen virstanpylvään. Ensinnäkin, Mian työhuone saatiin tapetoitua (kaikki huoneet muuten on nyt sitten tapetoitu). Ja toiseksi, yläkerrassa ovat kaikki listat paikoillaan. J-P sai rutistettua viikonlopun aikana yläkerran siihen kuntoon, että siellä on ainoastaan portaikossa jotain tekemistä jäljellä. Tässä kuva Mian työhuoneesta valmiina. Sirkkeli ja muu raksarekvisiitta poistetaan ennen huoneen käyttöönottoa ...

Yläkerran aulakin tuli portaikkoa lukuun ottamatta valmiiksi. Portaikosta puuttuvat tapetit, lamput ja kaiteet, jotka on tarkoitus asentaa vielä alkavan viikon aikana. Tavoitteenamme on edelleen saada talo jouluksi valmiiksi ... saa nähdä kuinka käy, paljosta ei ole kiinni.

Lopuksi pari "listoittajan haastetta" ... teimme suunnitteluvaiheessa valintoja, joiden tiesimme vaikuttavan viimeistelytöihin. Herra Edustaja vielä varoitti meitä kertomalla, että "Listat eivät sitten mahdu paikoilleen, kun ikkuna on noin leveä.". No tässä kyseinen detalji - siisti tuli ja saimme pitää haluamamme leveän ikkunan.

Toinen haaste liittyy yläkerran tekniseen tilaan. Teknisen tilan seinä on nimittäin niin matala, että edes oven karmi - saati sitten listat - ei mahtunut paikoilleen sellaisenaan. Asia ratkesi ohentamalla karmin yläpuuta (kiinnitys täytyi tietysti myöskin hoitaa eri tavalla, jotta ovi pysyisi kasassa ja paikoillaan). Lisäksi karmin yläpuolinen lista ei mahtunut paikoilleen sellaisenaan, vaan sitäkin piti hieman "hoikentaa". Tässä detalji.

Kaikki lattiat valmiina

Aivan ensimmäiseksi on syytä mainita muutama sana viettämästämme minilomasta. Kävimme koko perheen voimin ennen itsenäisyyspäivää piipahtamassa Pietarissa. Meno- ja tulomatkan aikana yövyimme laivalla ja välissä olevan päivän palloilimme perillä. Nuhruinen sää hieman latisti tunnelmaa, mutta kaiken kaikkiaan reissu oli kyllä paikallaan. Matka sujui ilman suurempia kommelluksia, mitä nyt J-P tippui menomatkalla hytin yläpediltä lattialle aikamoisella ryminällä. Tästäkin kuitenkin selvittiin säikähdyksellä ja paikkojen kolotuksella.

Varsinaisen rakennus-projektin suhteen saavutimme itsenäisyys-päivänä yhden virstan-pylvään. Saimme nimittäin kaikki lattiapintojen asennukset valmiiksi. Näistä viimeisimpänä valmistui Mian työhuone, johon loppujen lopuksi päädyttiin asentamaan samaa parkettia, kuin suurimpaan osaan koko muuta taloa. Alkuperäinen suunnitelma oli, johtuen huoneen käyttötarkoituksesta, asentaa joko muovimatto tai laminaatti. Muovimaton tyrmäsimme suht varhaisessa vaiheessa mutta laminaatit ehdimme jo hankkiakin. No, laminaatit tuupattiin leikkureineen kaikkineen huuto.nettiin myyntiin ja parkettiakin jäi yli huikeat vajaa kaksi neliömetriä ... Tässä sitä sitten asennetaan - itse asiassa aika lähellä valmistumista ollaan.

Mitäs muuta on tapahtunut sitten viime kirjoituksen? Saimme kylpyhuoneen listat asennettua, joten alakerrassa työtä on listojen puolesta jäljellä enää kodinhoitohuoneessa. Myös yläkerran aulan listoista suurin osa on asennettu, joten lopullinen valmistuminen lähestyy vääjäämättä. Tavoitteenamme on saada koko hoito jouluksi valmiiksi - muuten se menee väkisinkin ensi vuoden puolelle ...

Lisää sisätöitä

Puristuksemme sisätöiden parissa on jatkunut. Alakertamme on kodinhoitohuonetta ja kylpyhuoneen listoja vaille valmis. Kodinhoitohuoneessakaan ei ole enää ammottavaa aukkoa sähkötaulun viereisessä seinässä, vaan kaikki seinäpinnat on levytetty ja tasoitettu. Enää maalaus ja pieni pätkä tapettia sekä listat, niin kodinhoitohuonekin on plakkarissa. Kylpyhuoneesta puuttuvat listat katosta ja ovenkarmien ympäriltä ja kun ne ovat paikoillaan, alakerta on käytännössä valmis.

Yläkerrassakin olemme ehtineet häärätä. J-P asensi aulan parketin viime viikonloppuna ja totesimme, että parketti riittäisi Miankin työhuoneeseen. Niinpä muutimme alkuperäistä laminaattisuunnitelmaa ja päätimme asentaa koko yläkertaan parkettilattian. Laminaatti tuntuu jotenkin pliisulta kauniin lankkuparkettilattian rinnalla, vaikka kestävämpää onkin. Teimme henkisen päätöksen, että hyväksymme sen, että Mian työhuoneen lattia voi kulua hieman muita lattioita nopeammin.

Aulan lattian asentaminen tuntui sujuvan jotenkin helpommin, kuin J-P:n työhuoneen lattian asennus. Liekö se sitten johtunut siitä, että homma ei tällä kertaa jännittänyt, eikä epäonnistuminen pelottanut. Lauantain asennusrupeama kesti viisi ja puoli tuntia ja lattiaa syntyi viitisentoista neliötä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että J-P:n työhuoneen lattian asentaminen kesti kahdeksan tuntia ja neliöitä oli kymmenkunta ... Tässä vielä lopputulos - jokunen sanko on vielä sunnuntaina asennettujen lautojen päällä painona.

Pihalla puuhaamista ja sisätöitä

Syksyn saapuminen muutti nurmikon kylvämiseen liittyvä suunnitelmaamme. Totesimme, että kylmä tulee, eikä nurmikko ehdi nousta ennen lumen tuloa, joten koetamme kylvää sen siten, että se itää vasta keväällä. Tämä tosin vaatii tontin takaosassa olevan järjettömän kokoisen multakasan levittämisen ... voi siis olla, että loppuosa nurtsista kylvetään vasta keväällä. No, ei se mitään - istustushommia olemme kyllä muuten päässeet tekemään! Tässä hieman aikaansaannoksiamme etupihalta - puskat ja perennat alkavat suurin piirtein olla kohdallaan.

Ystävämme, herra Sähkömies, kävi sen verran piipahtamassa, että suurin osa pihavaloista saatriin kytkettyä. Etupihan valot (pari pollaria ja yksi kohdevalaisin) ovat omassa piirissään ja takapihan tulevan suihkulähteen syöttö on omassa piirissään. Molempia päästään hallitsemaan taloautomatiikan avulla. Suihkulähteen syötön kanssa kävi vielä niin hassusti, että sen tarvitsema katkaisija unohtui sähkösuunnitelmasta - hyvä Me! No, tietokone hoitaa asian ...

Pihalla puuhaamisen lisäksi lienee syytä mainita uusista valmistuneista tiloista talomme sisäpuolella! Keittiö on valmis, ruokailutila on valmis ja olohuone on valmis pönttöuuni poislukien ...

Keittiön valmistuminen vaati muutaman kattolistan pätkän sekä niiden ties kuinka kauan puuttuneiden sokkelinpalojen asentamisen. Kun muutamja häiritsevä paikka vielä maalattiin kaapin ovien sävyyn, kyökki oli todellakin valmis!

Ruokailutilan ja olohuoneen valmistuminen oli kiinni jonkinmoisesta määrästä erityyppistä listaa, sekä muutamasta pienestä pätkästä tapettia. Tapettia tarvittiin olohuoneen ja eteisen välissä olevan palkin peitoksi ja listoja pääasiassa kattoon. Muutama peitelistakin puuttui aika ärsyttävästä paikasta. Listasavotan jälkeen raksafiilis kaikkosi tilasta lopullisesti ... eteiseen, kodinhoitohuoneeseen tai Kassun huoneeseen ei tosin passaa kurkistaa - lasten WC:ssäkin on vielä pientä laittoa jäljellä.

Sisätöiden energiapläjäys todennäköisesti johtui J-P:n ja Mian kahdestaan tekemästä parin päivän minilomasta ... yhteistä taivalta on kuljettu kymmenen vuotta ja mummon suopean suhtautumisen ansiosta "nuoripari" pääsi Tallinnan visiitille ihan kahdestaan. Oli sitä virtaa siihen rakentamiseen ihan eri tavalla parin hyvin nukutun yön jälkeen ... kiitoksen mummolan suuntaan.

Puutarhaunelmia

Mainitsimme aiemmin, että tarkoituksemme on ennen lumien tuloa kylvää nurmikko, jotta se on keväällä tepastelua kestävä ja muu istustustouhu sujuu huolettomasti. Jotta nurmikko itäisi terhakkaasti, tarvitaan kelvollista multaa, jota tulikin paikalle yhden kasettikuorman (täysperävaunu) verran, eli noin 35 kuutiometriä. Siitä sitten sitä kottikärryllä kärräämään ... Tässä multavuori juuri paikalle saapuneena.

Eräs hyvä ystävämme tulikin auttamaan meitä nurmikon pohjan jyräämisessä ja homma eteni vauhdikkaasti, kunnes Ukko Yli-Jumala päätti keskeyttää touhun paiskaamalla kelpo sadekuuron niskaamme ... multa kun muuttuu multavelliksi tarpeeksi kastuessaan. No, saimme sentään kelpo pläntin etupihan puolelta jyrättyä. Pläntin osalta puuttuu enää siementen kylvö.

Lähdimme ostamaan nurmikonsiemeniä, ja puutarhaliikkeeseen saavuttuamme totesimme, että hinnat ovat kohdallaan kaikin puolin. Siispä, alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, päätimme hieman tarkemmin kierrellä puutarhamyymälöitä ja tutkia, mitä on tarjolla. Totesimme kierroksen jälkeen, että syksyllä kasvit ovat aika hemmetin paljon halvempia, kuin keväällä. Niinpä päädyimme toteuttamaan pienen sivujuonteen ja hankimme puutarhasuunnitelmassa mainittuja kasveja edulliseen hintaan - yhdelle pensaalle tuli hintaa palttiarallaa 1.90 euroa, kun normaalihinta on siinä kuuden euron paikkeilla. Kun peräkärry vielä sattui olemaan muualla, Kasper pääsi kokeilemaan kasvihuoneilmiötä ihan omassa turvaistuimessaan.

Niitä kasveja sitten oli ihan istutettavaksi asti. Villiinnyimme vielä hankkimaan kirsikkapuun ja pihlajan tien toisella puolelta olevalta puutarhaliikkeeltä. Niitä sitten on istuteltu aika lailla säästä riippumatta. Eilen oli pakko siirtyä etupihalta marjapensaita istuttamaan, koska multa alkoi upottaa niin pahasti, ettei siitä tahtonut saada kumisaapasta irti ... Pimeässä ja kaatosateessa oikein varsinaista herkkua! No, konttorihommiin verrattuna kyllä aika terapeuttista puuhaa! Tähän sitä sitten on päästy, kun vajaa puolet hankituista taimista on istutettu. Kuva etupihalle päin.

Pihan pohjat plakkarissa

Kuten otsikostakin voi päätellä, pihamme pohjatyöt ovat valmiit. Ehdimme kylvää nurmikon vielä ennen talvea, joten se on keväällä kuosissansa ja kestää kävelemistä tulevia istutustöitä silmällä pitäen.

Olkoonkin, että pihan pohjatöiden valmistuminen oli pääasiassa herra Kaivurista kiinni, oli meilläkin oma roolimme asiassa. Koska pihamme on kalteva ja viettää talolle päin, rouva Pihasuunnittelija on huomioinut asian suunnittelemalla porrastuksen pihan pinnan tasoille. Ratkaisu on fiksu ja toimiva, mutta vaati meiltä pienehkön kantamis- ja kasausurakan. Jotta porrastus ja tarvittavat takapihan täytöt voitaisiin toteuttaa, oli pihan tukimuuri rakennettava ensin.

Halusimme tukimuurimme olevan mahdollisimman luonnonläheisen oloinen ja niinpä tilasimme muurikivet, jotka eivät ole määrämittaisia, vaan enemmänkin suoraan luonnosta otetun oloisia. Toki kivet on työstetty siten, että niiden latominen sujuu (tai ainakin pitäisi sujua) helposti ... Pakko myöntää, että pieni Tetriksen pelaaminen oli tarpeen, ennen kuin tukimuuri oli paikoillaan. Varsinaisen rakentamisen ohella tukimuuriprojektissa hirvitti tuleva kivien kantaminen - kiviä kun oli kolme ja puoli tonnia ... Onneksi herra kaivuri tuli hätiin ja kiikutti lavat etupihalta takapihan puolelle. Tässä ote kyseisestä temppuilusta.

Itse muurin kasaaminen vei meiltä pari päivää - tunteina ehkä yhden työpäivän verran. Täytyy sanoa, että tässäkin kohtaa perustuksella on valtava merkitys. Puutarhasuunnitelmaan nimittäin kuuluu salaojan asentaminen tukimuurin liepeille. Kun salaoja asennettiin, herra Kaivuri huolehti samalla tukimuurin perustuksista sepelin ja asennussoran avulla. Niinpä meidän ei tarvinnut kuin lätkiä kiviä paikoilleen eikä alustan suoruudesta tai kantavuudesta ollut huolta. Tässä kuvassa muuri alkaa olla paikoillaan.

Kuten aiemmin mainittiin, pihaprojektiimme kuuluu sivujuonne, joka sisältää rajalla olevan avo-ojan täyttämisen ja rumpuputken asentamisen. Herra Maaurakoitsija teki rupeamasta tarjouksen, johon me ja naapurimme tartuimme oitis. Saivatpa Matti ja Jaana vielä riesana olleet kannotkin kaivettua pois pihaa rumentamasta. Tässä yksi näistä jötkäleistä. Isoja koivuja ovat olleet ...

Toisella puolella olevien naapurien kanssa ei ollut enää kannoista huolta - ne kun on kaivettu pois jo aiemmin. Niinpä pääsimme istuttamaan kauan haaveilemamme kuusiaidan tonttiemme rajalle. Saa nähdä, kuinka kauan kestää, ennen kuin nämä tirrit ovat kasvaneet näkösuojaksi asti ... pituutta taimilla on 30cm ja ikää viisi vuotta. Kuusi on kyllä nopeasti kasvavaa sorttia ... Tässä kuva Sonjan työnäytteestä.

Lopuksi vielä yksi pieni mainitsemisen arvoinen asia. Tämä blogiteksti on ensimmäinen talomme yläkerrasta kirjoitettu. J-P:n työhuone nimittäin valmistui ja kaikki pölyä keräävät härpättimet on siirretty vilpolasta lopulliseen sijoituspaikkaansa. Hyviä puolia valmistumisesta löytyy heti pari kappaletta - olohuoneessa ei ole enää ärsyttävää taustamelua ja yläkerrassa on oikeasti rauha työskennellä.

Rapen paluu

Kuten otsikkokin kertoo, herra Edustajan työporukan etumies, Rape, palasi työmaalle pelastamaan meidät loppujen koristelautojen tuskasta. Rapen tullessa paikalle, kaksi ovea ja terassin ovi-ikkuna-yhdistelmän laudoitus puuttui tai oli kesken. J-P oli saanut tusattua muiden ovien koristelaudat paikoilleen. Vertailun vuoksi mainittakoon, että J-P:ltä kului kahden oven lautojen asentamiseen puolitoista päivää - Rapelta noiden alussa mainittujen lautojen asentamiseen kului kaksi ja puoli tuntia. Mitä siitäkin sitten voi päätellä, jotain suutarista ja lestistä tai sellaisesta ... Tässä vielä herra työssään.

Pihatöissäkin on edistytty. Varsinaisen pihaurakan lisäksi simme sovittua naapuriemme kanssa tonttiemme välisen ojan täyttämisestä ja rumpuputken asentamisesta. Tarkoituksena oli päästä eroon avo-ojasta, joka rumentaa maisemaa ja on todellinen hyttyslähde. Herra urakoitsija järjesteli tarjouksensa vielä niin hienosti, että naapurimme saavat maksimaalisen kotitalousvähennyksen. Ojaurakan myötä tonttimme etupiha muuttui jälleen varsinaiseksi taistelutantereeksi, mutta onneksi se on vain hetkellistä ja lopputulema on härdellin arvoinen.

Varsinainen pihaprojekti alkaa näyttää pohjien teon osalta päättymisen merkkejä. Tukimuurin kivet saapuvat maanantaina tai viimeistään tiistaina ja kun muuri on paikoillaan, pihan loppuosan pohjatkin päästään tekemään valmiiksi. Autokatoksen puoleinen osuus aina talon toiselle puolelle on jo tehty ja toinen talon sivu päästään viimeistelemään ojaurakan jälkeen. Koko homman pitäisi olla plakkarissa reilun viikon kuluttua. Mitä itse puutarhaan tulee, sen tekeminen on tarkoitus aloittaa ensi keväänä, jolloin tehdyt pohjat ovat ehtineet painua ja istustustyöt voidaan aloittaa. Nurmikko tosin kylvetään jo ennen lumen tuloa, jotta se on keväällä heti kävelyä kestävässä kunnossa. Tässä vielä kuva autokatoksen puoleisesta sivusta.

Meille tulee piha

Tänään oli merkittävä päivä pihallemme - tai siis tulevalle sellaiselle. Tontin takaosassa olevaa risu- ja rytökasaa ei oikein vielä voi pihaksi kutsua. Herra Maaurakoisija soitteli eilen iltasella J-P:lle ja ilmoitteli, että kone olisi tontilla seitsemältä aamulla ... hieman lyhyt varoitusaika, ettemme sanoisi! Puhelusta seurasi varsin intensiivinen muutamatuntinen - onneksi naapurimme ovat sellaista sorttia, että he tulevat hädän hetkellä auttamaan. Hätä nyt sisnänsä ei ollut aivan mahdoton, tontti vain piti saada siivottua kaiken maailman rydöstä, jotta aamulla saapuva kaivinkone pääsisi työskentelemään. Onneksi J-P ehti heittää peräkärryllisen kattotiiliä Mustioon aiemmin aamulla, olipahan sen verran vähemmän kannettavaa. Roinat saatiin kuin saatiinkin siirrettyä ja tontti tuli valmiiksi aamun koitokselle.

Aamulla masiina saapuikin puikoissaan vanha tuttumme, herra Kaivuri, joka kunniakkaasti pohjusti talomme perustukset yli vuosi sitten - niin se aika rientää. Herran työväline oli tällä kertaa paria numeroa pienempi ja näppärämpi tähän tehtävään. Kone oli kooltaan sen verran pieni, että se mahtui puikahtamaan takapihan puolelle talomme vierestä.

Kaivurin ensimmäiseen työpäivään kuului kantojen ja juurien irtikaivaminen - päästiinpä alustavia mittauksiakin jo tekemään. Herra Perustusmies lainasi J-P:lle auliisti omaa Puutarhajyrsintään, joka sekin on tuttu projektimme alkuajoilta. Pääsipähän J-P:kin traktorin rattiin kunnolla ensimmäistä kertaa reiluun kahteenkymmeneen vuoteen. Hieman se liikenteessä ajaminen jännitti, mutta tontille siirtyminen hoitui loppujen lopuksi kunniakkaasti. Puutarhajyrsimen saaminen pihan puolelle oli oma haasteensa, koska se ei mahtunut puikahtamaan talon vierestä. Niinpä masiina ajettiin pihalle "takaoven" kautta jyräämällä pari närettä tontin perältä. Samalla syntyi oivallinen käytävä siirtolavan täyttämistä varten.

Tähän sitä sitten ensimmäisenä päivänä päästiin. Lähes kaikki kannot ja risut saatiin mahtumaan ensimmäiseen siirtolavaan ja loput rydöt häipyvät huomenna. Kun tontin pinta on saatu siivottua ja tasoitettua, on täyttömaan vuoro. Täyttöön käytetään pihan perustamiseen sopivaa multaa, jonka päälle laitetaan ohuempi kerros istutuksille ja nurmikolle sopivaa, parempilaatuista tavaraa. Kaiken kaikkiaan multaa kuluu nelisen kasetillista (täysperävaunullista) ...

Pihan lisäksi muutakin edistymistä on tapahtunut. Rouva Maalarimestari kävi hiomassa ja maalaamassa kattokellomme katon ja seinät - lopputulos oli kerrassaan hieno. Samalla teimme päätöksen jättää kattokellon katto valkoiseksi ja tapetoida vain seinät. Tässä rouva on työssään ja täytyy sanoa, että vaatii kokemusta ja tottumista, että pystyy keikkumaan kahden ilmaan viritetyn lankun varassa ilman sen kummempia ongelmia. J-P:n astelu lankuilla ei ollut ollenkaan yhtä sujuvaa ...

Tässä vielä kuva lopputuloksesta. Kattokellon katto on kuvassa valmis ja kahteen kertaan maalattu. Tilan "raksatunnelma" poistui kertaheitolla, vaikka se vielä keskeneräinen onkin.

Lopuksi on vielä pakko mainita eräs yksityiskohta, jossa kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kyseinen pistoke on J-P:n työhuoneen kattolampun pistoke ja asentajana toimi eräs vähemmän meille asennustöitä tehnyt asentaja. Vakiasentajamme oli herra Sähköurakoitsijan mukaan varattu, eikä voinut itse hoitaa asiaa. Tuli vähän sellainen "Mitäs väliä tällä on, kun ei tämä minun ole" -fiilis ...

Yläkerta

Viime päivien aktiviteetit ovat liittyneet yläkerran käyttökuntoon saattamiseen. Siinä sivussa autokatos on saatu siihen kuntoon, että siellä olevaa varastotilaa voi käyttää oikeasti varastona.

Yläkerran edistyminen on ollut kerrassaan merkittävää sitten viime kirjoituksen. Jotta edistyminen olisi ollut mahdollista, oli yläkerrassa sikin sokin olleille tavaroille löydyttävä toinen varastointipaikka, jonka takia suoritimme pienen sivuprojekti Autokatoksen.

J-P viritteli autokatoksen varastotilaan kattokannattimien alapuun päälle laudat, joiden päälle kaikki villapaalit nostettiin. Kun villapaalit saatiin pois lattialta, varastosta tuli lähes tyhjä - hetkeksi. No, saimmepa käyttöömme oikean varastotilan ja kun vielä maltoimme käyttää järkeä tavaroiden sisään lappamisessa, ovat roinat vielä löydettävissäkin ... Sinne päätyivät loputkin yläkerran kimpsut ja kampsut.

Itse yläkerran parissa olemme päässeet tilanteeseen, jossa puuttumassa on enää aulan ja Mian työhuoneen lattia ja tapetit. Tässä kuva J-P:n työhuoneesta tapetoinnin jälkeen - listoja vailla siis. Tätä kirjoitettaessa tosin lähes kaikki listat ja ovikin on jo paikoillaan. Kuluvalla viikolla edessä on aulan lattian asennus, joka ei hirvitä ollenkaan niin paljon kuin J-P:n työhuoneen lattian asennus hirvitti. Mian työhuoneeseen asennetaan muovimatto, koska lattialla on pystyttävä leikkaamaan ja naputtelemaan ilman, että lattian kohtaloa tarvitsee murehtia. Liike, josta matto tilattiin, lupaili sitä saapuvaksi elokuun puolivälissä.

Herra Sähköurakoitsija hoiti oman osuutensa yläkerrasta asentamalla puuttuvat valopistokkeet ja muut kilkkeet. Toinen aulan valorasioista tosin jätettiin vielä auki, koska älykonfiguraatio on tekemättä ja konfigurointi vaatii, että rasiassa olevaan ohjausyksikköön pääsee käsiksi.

Herra Putkimies puolestaan kävi asentamassa puuttuvat poisto- ja tuloventtiilit. Ilmastoinnin kokonaissäätö jäi vielä tekemättä, koska ilmanvaihtokoneen suodattimet pitää ensin vaihtaa puhtaisiin. One se jännää, että vaikka kuinka olemme yrittäneet välttää rakennuspölyn tuottamista, suodattimet ovat päässeet kerrassaan miehekkääseen kuntoon! No, Enerventin verkkokaupasta sai kliksuteltua tilauksen vaivattomasti ja uusien suodattimien pitäisi olla postista noudettavissa muutamassa päivässä.

Pihaurakoitsijat puolestaan ovat jänniä. J-P soitti läpi koko liudan urakoitsijoita ja sai neljä heistä langanpäähän. Kaikki neljä lupasivat tarjouksen, mutta yhtään ei vielä ole näkynyt. Herra Maaurakoitsija sentään tuli J-P:n pyynnöstä paikanpäälle ja hänen kanssaan asiassa varmaankin päästään eteenpäin. Täytyy varmaan soittaa pihanrakentajille seuraavan kerran keskellä talvea, josko silloin olisi lisätöihin kiinnostusta.

Asuntomessut ja lisää rakentamista

Kuten aiemmin mainitsimme, Octaviamme sanoi sopimuksen irti oikein perusteellisesti ja asuntomessureissu Kokkolaan näytti olevan uhattuna. Saimme kuitenkin laina-auton (joka muuten oli aivan toisenlainen, kuin alun perin kuvittelimme), ja pääsimme reissulle alkuperäisen suunnitelman mukaan. Laina-auto ei tosin ollut ensin suunniteltu J-P:n anopin sinänsä mainio Pikku-Auto, vaan herra Automyyjän tarjoama uuden uutukainen Opel, josta tämän pitkähkön koeajon jälkeen teimme kaupat ja Octavia muuttui Autosta Käsirahaksi.

Itse asuntomessuilla meitä kiinnosti lähinnä Kannustalo ja olihan se uusi kivitalo kerrassaan mahtava. Toki muitakin hyviä ratkaisuja messuilta löytyi, mutta tämä kuvassa näkyvä yksilö kyllä jäi aivan erityisesti mieleen.

Messuhurvittelun ohessa olemme ehtineet keskittyä myös itse rakentamiseenkin. Olemme keskittyneet kuistin lisäksi J-P:n yläkerrassa sijaitsevaan työhuoneeseen - olisi mukavaa saada se hemmetin tietokone pois Vilpolasta pöhisemästä. Lisäksi rouva Maalasimestari kävi tasoittamassa kattokellomme seinät ja katon, jotta niiden tapetointi ja maalaus onnistuisi.

Kuistin osalta homma eteni listoja vaille valmiiksi ja ainakin omasta mielestämme tulos on oikein mukavan näköinen. Kattopaneeli sopii kummasti seinäpaneeliksikin, kunhan sitä käyttää oikeassa paikassa ... tässä "vähän-vielä-vaiheessa-kuva".

Kattokellon osalta ulkopuolinen apu oli ehdottomasti tarpeen ja onneksi rouva Maalarimestari tarjoutui auttamaan asiassa. Kellon korkeus on neljä, jos ei viisi metriä, eikä sen tasoittaminen onnistu tavallisilla tikkailla. Tässä se nyt kuitenkin on rouvan jäljiltä tasoitettuna! Kattokellon rakentamisessa taannoin käytetty lautaviritys tiesi jälleen paikkansa ja tasoitus onnistui.

Lopuksi on mainittava J-P:n työhuone, johon J-P asensi liimattavan lankkuparketin. Asentaminen sanalla sanoen hirvitti, koska tiedossa oli kovin monta vaihetta, joissa homman voisi ryssiä oikein perusteellisesti. Kun lattian asennusohjeessa vielä mainittiin, että kipsipohjalle asentaminen siirtää vastuun kokonaan asiakkaalle, ei olo helpottunut. Onneksi käytetyn liiman (lattian valmistajan suosittelema) toimittaja sanoi, että kipsipinta on kyseiselle liimalle varsin sopiva, koska liima pysyy elastisena kuivumisen jälkeenkin.

Niinpä sitä työhuoneen lattiaa sitten alettiin asentamaan. Painoja lankkujen päällä on sen takia, että alla oleva liima tarttuu sekä pohjaan, että parkettiin.

Asennus sujui loppujen lopuksi varsin hyvin - aikaa kului kahdeksan tuntia, joka oli vajaa tuplat ammattiasentajan käyttämästä ajasta - ei siis aivan surkea suoritus. Tässä vielä kuva siitä, kun loppumetrit on saavutettu ja painot ovat paikoillaan. Hieno tuli!

Projekti Työhuoneet ja sopimuksen irtisanominen

Olemme päässeet takaisin rakentamisen pariin oikein kunnolla ja täytyy sanoa, että kyllä viime päivinä on saatu jotain aikaankin. J-P:n kesäloma on helpottanut asiaa merkittävästi, kun touhuamisen on voinut alkaa jo aamusta eikä vasta töiden jälkeen. Loman alkuosan reissailu toi roppakaupalla lisäenergiaa itse rakennusprojektiin.

Keskeisin viime päivinä tapetilla ollut asia liittyy jälleen yläkertaan - työhuoneet pitäisi saada käyttöön mahdollisimman nopeasti. Nyt kun aula on pohjamaalissa ja lattian asennusta odottelemassa, siirryimme seuraavaan keskeneräiseen huoneeseen - aulan lattia kun voidaan asentaa vasta kun J-P:n työhuoneen lattia on asennettu. Niinpä tartuimme terhakkaasti seuraavaan projektiin. J-P:n työhuone tyhjennettiin, kattopaneelit asennettiin ja seinät tasoitettiin. Pääsipä tuho-osastomme vielä osoittamaan viimeistelytaitonsa seinien pohjamaalauksen parissa. Tässä kuva yläkerran aulasta siinä vaiheessa, kun J-P:n työhuone oli saatu tyhjennettyä kaiken maailman rydöstä ja pääsimme rakentamaan sitä.

Lienee syytä mainita, että edistymisemme ei ilman uuden naapurimme, Pekan, apua olisi ollenkaan nykyisellä tasolla. Pekka nimittäin ojensi auttavan kätensä J-P:lle aulan kattopaneelien asentamisessa - kaksi kompuraa, kaksi naulapyssyä ja kaksi miestä ja Avot! Tuli asennettua. Kiitos, Pekka!

Herra Edustaja yllätti meidät iloisesti tarjoamalla liput Kokkolan asuntomessuille. Niinpä järjestelimme asiat siten, että pääsemme messureissulle kahdestaan ja lapset ovat hoidossa matkan ajan. Siispä ei  muuta kuin reissuun ... paitsi että yksi sopimuksen irtisanominen ilmaantui. Automme päätti nimittäin yrittää tunkea moottorinsa osat ulos pakoputkesta, kun olimme poistumassa Ikeasta Lahden moottoritielle ... menopelimme hajosi kerrassaan totaalisen perusteellisesti. Onneksi saamme laina-auton Kokkolan reissulle, joten alkuperäisestä messusuunnitelmasta ei tarvitse luopua ... No, autot ovat autoja - ne kuluvat ja maksavat eikä niitä kannata ostaa sijoituskohteiksi. Huomenna selviää, kannattaako kiesimme "pata" korjata, vai onko järkevämpää hankkia kokonaan uusia auto. Sitä odotellessa siis.

Viimeiseksi, mutta ei vähäisimmäksi, on syytä mainita kuistimme tilanne. Kuistimme on huone, jonka me (tai vieraamme) näemme ensimmäisenä. Ei ole kovin mairittelevaa nähdä talosta ensimmäisenä huone, joka on täynnä rumaa kipsilevyä, ruuvinkantoja, polyuretaanipurskeita ja ties mitä. Niinpä päätimme käyttää yläkerran tasoitteen kuivumisen odotteluajan kuistin tilan kohentamiseen. Tässä kuva, josta saa käsityksen tavoitetilasta.

Lomatunnelmia (ja vähän rakentamistakin)

J-P aloitti pitkään odotetun kesälomansa juhannuksena. Mitään sen kummempia juhannussuunnitelmia ei ollut, kunnes herra Perustusmies otti ja soitti ja pyysi meidät mökillensä juhannusta viettämään ... emme liene olleet asiakkaita ihan kamalimmasta päästä. Herra Perustusmies ja J-P tosin ehtivät ystävystyä jo projektin aikana, mutta kyllä mökkikutsu lämmitti mieltä. Lapset saivat vielä leikkikaverit herra Perustusmiehen ja rouva Maalarimestarin lapsista. Tässä kuva mökkimaiseman idyllistä - kyllä kelpasi!

Myös lapsilla oli hauskaa herra Perustusmiehen kanssa - herra kun sattuu olemaan varsin lapsirakasta sorttia. Tässä herra ja katraat tuottavat betonista valettuja raparperinlehtiä.

Onnistuneen juhannusreissun jälkeen kävimme kotona yhden yön verran nukkumassa ja suuntasimme auton keulan kohti Ruotsia ... tai siis Katajanokan terminaalia, josta pääsisimme laivalla lätäkön yli. Laivamatka sujui rattoisasti, joskin menomatkalla olo oli vähän kuin silleillä purkissa - sen verran pieni hytti oli. No oli siinä sentään ikkuna.

Päästyämme laivasta meitä odotti 150km ajomatka Norrköpingin, jossa sijaitsee Kolmårdenin eläinpuisto. Retki onnistui loppujen lopuksi mainiosti, vaikkakin Mian influenssaoireet laskivat uhkaavan varjon vierailun päälle. Aluksi näytti, ettei Mia huonon kuntonsa vuoksi pääsisi mukaan koko elainpuistoon. Onneksi oloa saatiin sen verran helpotettua, että kaikki pääsivät mukaan. Tällaista siellä sitten oli. Tämäkin kelpasi!

Oli viisasta aloittaa kesäloma poistumalla tutuista ympyröistä. Kotiin palattuamme rakentaminenkin maistui taas ihan eri tavalla. Muutama mainitsemisen arvoinen seikka tältäkin saralta löytyy.

Kodinhoitohuoneemme alkaa näyttää yhä enemmän valmiilta. Ruotsin matkamme oli siinäkin mielessä antoisa, että löysimme Ruotsin Ikeasta kattoon ripustettavia pyykinkuivaustelineitä, jotka voidaan hilata ylös, kun niitä ei tarvita tai pyykkejä kuivatetaan - kerrassaan loistava keksintö. Nyt meillä on kaksi kyseistä härveliä roikkumassa kodinhoitohuoneen katosta. Myös välitilan laatat ja tason työvalo saatiin asennettua. Tässä jälleen vaihekuva.

Toinen iso rakentamiseen liittyvä sessio oli yläkerran aulan siivoaminen, jotta tila saataisiin tehtyä valmiiksi. Työhuoneiden puute alkaa pikkuhiljaa painaa arkielämää ihan tosissaan. Saimme aulan tyhjennettyä ja seinätkin tasoitettua ensimmäisen kerran. Asiaan liittyi myös pari sivuprojektia, koska aulassa makaaville tavaroille oli löydettävä paikka jostain muualta.

Osa tavaroista saatiin vaatehuoneeseen, johon ensin asennettiin neljäs hylly kolmen olemassaolevan yläpuolelle, jotta tila saatiin organistoitua kuntoon. Loput tavarat saadaan huomenna (tai tänään, jos kelloa katsoo) autokatoksen varastotilaan, joka myöskin organisoitiin kuntoon. Löytyipä Mialta vielä energiaa kuistinkin siivoamiseen. Kun Kasperin huoneen kaapitkin saatiin paikoilleen ja lelut järjestykseen, alkaa alakertamme näyttää oikeasti asuttavalta...

Meillä on kodinhoitohuone

Kodinhoitohuoneen nimellä kulkenut Romuvarasto ei enää ole romuvarasto, vaan oikea Kodinhoitohuone. Olkoonkin, että huone ei ole aivan valmis vielä, sitä voi vallan mainiosti alkaa käyttämään! Moisella on iso vaikutus lapsiperheen arkirutiineihin.

Sitten itse missioon. Lapset olivat lauantaina mummon luona, joten tehokas työaika oli rakentamisen suhteen turvattu. Olikin hyvä, että lapset olivat poissa juuri lauantaina, koska silloin edessämme olivat kodinhoitohuoneen suurimmat haasteet - villoittaminen, kilpsilevyjen asentaminen ja seinien tasoittaminen. Huoneen tyhjentäminen kaikesta siellä olevasta rydöstä olisi myös ollut jonnin verran haastavampaa, jos Tuho-Osastomme olisi ollut osallistumassa. Tässä kuva lähtötilanteesta, jossa kaiken maailman rydöt ja roinat ovat vielä paikoillaan.

Lauantain työsarkaan sisältyi kodinhoitohuoneen tyhjentäminen, puuttuvien villojen ja kipsilevyjen asentaminen, seinien tasoittaminen sekä pistorasian siirtäminen pois hanan läheisyydestä. Pistorasian siirto-operaatio oli herra Sähköurakoitsijan puolesta valmisteltu ja meidän tehtäväksi jäi kipsilevyn roilottaminen ja rasian asentaminen oikeaan paikkaan.

Kodinhoitohuoneen tyhjentäminen sujui pääasiassa kivuttomasti. Huoneessa röhnöttävät palttiarallaa 3-metriset erikoiskovat kipsilevyt tosin aiheuttivat hieman haastetta ... onneksi meillä on naapureita! Naapurin Heikki tuli auliisti J-P:n kanssa kantamaan levynkuvatukset pois kuleksimasta. Kiitos, Heikki! Loppuosa lauantain rupeamasta olikin sitten pelkkää puurtamista. J-P oli jo ehtinyt unohtaa, kuinka "ihanaa" lasivillan käsitteleminen on ... ei oikeastaan ollutkaan touhua kovin suuri ikävä. Lauantain jälkeen tilanne oli jotakuinkin tällainen. Tuo tursuava töhnä on polyuretaania, joka täyttää ja tukee roilon ja reikien kohdilla olevia puu/levyrakennetta. Seinään tulee tälle kohdalle laatoitus, joten taustan näöllä ei ole väliä - kunhan se on tukeva ja tiivis.

Tässä vielä kuva loppuun rakennetusta seinästä. Sähkökaapin alaosa piti puuttuvien kytkentöjen takia jättää vapaaksi ja kaapin yläpuolellakin oleva levy on vain "heftissä" eli muutamalla ruuvilla kiinni, koska se joudutaan vielä hetkeksi sähköasennustöiden takia irrottamaan. No, nämä tulevat kohdalle sitten, kun yläkerran sähköasennustyöt tehdään loppuun.

Sunnuntain työrupeaman jälkeen tilanne olikin aivan toisenlainen. Lapsiparatkin olivat paikalla toteamassa, että taas rakennetaan eikä kukaan ehdi leikkiä ... oi voi. Aktiviteettejä ja tekemistä kehitellessään Kasper onnistui telomaan Sonjan käsivarren haravalla ja Sonja puolestaan Kasperin pikkuvarpaan jakkaran avulla. Tiedä häntä, liittyivätkö tapahtumat sitten toisiinsa vai eivät ... Onneksi mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut.

Sunnuntaina suurin vastuu Kodinhoitohuoneesta lankesi Mialle, joka asensi lasikuitutapetit ja maalasi huoneen kahteen kertaan. Mitä nyt J-P kävi välillä Apupoika-Anterona auttamassa vuodan asentamisessa tai jonkun seinäpläntin hiomisessa. Tässä vielä kuva Suuren Rutistuksen jälkeen. Välitilan laattojen asentaminen on tarkoitus hoitaa huomenna, jonka jälkeen huone onkin listoja ja mainittua sähkökaapin ympäristöä vaille valmista kauraa.

J-P:n aika kului sunnuntaina pikku-WC:n parissa, joka tulikin lattia listoja vaille valmiiksi. Lattialistat jäivät asentamatta sen takia, että haluamme maalata simppelit peruslistat ja asentaa ne talopaketin vakiolistojen sijaan. Kannustalon toimituksen mukana tulleet listat ovat mielestämme hieman liian juhlavat kyseiseen tilaan. Tässä kuitenkin kuva J-P:n touhuamisen tuloksesta ... ei ollenkaan keskeneräisen näköinen!

Pikku-WC:n valmiiksi saattamisen lisäksi J-P:n työlistalle mahtui yksi pieni, mutta pitkään vaivannut asia. WC:n oven karmi on taannoin mennut asennuksen yhteydessä hieman vinoon, eikä ovi oikein tahtonut pysyä avoimena ollessaan paikoillaan. Myöskään sulkeutuminen ei onnistunut ilman lievää voimankäyttöä.

Kun karmia taannoin asennettiin, emme olleet vielä hankkineet laservesivaakaa, joka tuli korjausoperaatioon hätiin. Molemman karmin puoliskot paljastuivat vinoutensa puolesta - saranapuoli oli vinossa syvyyssuuntaan ja toinen puoli sivusuuntaan ... aika vinkura siis. Karmi saatiin suoraksi ja nyt ovi toimii niinkuin oven kuuluukin toimia.

Myös projekti Varaston Siivous on mainitsemisen arvoinen. Autokatoksessamme on varastotila, joka on tarkoitus jakaa jossain vaiheessa kahteen osaan - työtilaan ja puuliiteriin. Ennen lauantaita kyseinen tila oli yhtä hyllyvää rytömassaa, johon onnekkaasti saimme hieman järjestystä. Tarve operaatiolle syntyi, koska sirkkelit ja muut härvelit oli saatava lukkojen taakse suojaan. Varastosta poistettiin kaikenlaista epämääräistä palovillasta Vilpe-hattuun ja piipun suojapeltiin ... Huuto.net siis. Sirkkeleille löytyi paikka ja uusi naapurimme, Pekka, ilmeisesti löytää remonttiprojektinsa tiimoilta käyttöä yhdelle jos toisellekin poistuvalle tavaraerälle.

Lopuksi vielä muutama sana uusista naapureistamme. Olemme olleet ilmeisen onnekkaita saadessamme juuri kyseiset naapurit vierustontin taloa asustamaan. Uusi Naapurimme Pekka oli viemässä omia remonttijätteitä kaatopaikalle pakettiautollisen verran ja totesi, että kyllä nuo meidänkin roskamme kyytiin mahtuvat. Loistavaa! Pidetäämpä huoli, että ovi käy kahteen suuntaan ...

Risukasan paluu

Herra Perustusmies päästi meidät jälleen pälkähästä. Tontillamme oli erinäinen määrä kaadettuja puunrunkoja, joita J-P oli yrittänyt pilkkoa lainaamallaan moottorisahalla. No se oli juuri sitä Suutarin Lesti -touhua, josta jo aiemminkin tuli mainittua ...

Herra Perustusmiehellä on poika, Late, joka tuli isänsä mukana selvittämään tilannetta. Saavuttuaan paikalle, herroilta kului vartti sahojen käyttökuntoon järjestämiseen ja toinen vartti itse pilkkomiseen. J-P oli melkein ehtinyt hoitaa töihinlähtörituaalinsa, kun herrat kysyivät, että "Pätkitty on, mitäs sitten tehdään?". Tässä vielä kuva tuoksinnan tuloksesta.

Herra Putkimiehen visiitti on myöskin mainitsemisen arvoinen. Mainittu vierailu johtui kodinhoitohuoneestamme ja sinne asennetusta uudesta työtasosta. Kuljetuksessa vaurioitunut taso vaihdettiin ilman kustannuksia, mutta tason asentajalla ei ollut LVI-oikeuksia. Niinpä pyysimme oman LVI-urakoitsijamme hoitamaan kodinhoitohuoneen hanan uudelleen kytkemisen. Varsinaisen työtehtävän lisäksi herra ehti visiittinsä aikana säätää kylpyhuoneen tehostusventtiilin imutehon sopivaksi. Myös lämpökeskuksen lämminvesisyöttöpaine tuli korjattua kohdalleen. Jälleen kerran, onneksi taannoin valitsimme kyseisen tahon huolehtimaan LVI-asioista!

Viimeisin, mutta ei varmasti vähäisin, aihe liittyy taannoin mainitsemaamme Villa Painajaiseen. Helsingin Sanomat kirjoitti 1.6.2011 erittäin hyvän artikkelin kyseisen rakennuttajaperheen kokemuksista. Toivomme Petrille ja Kirsille voimia projektin parissa!

Facecömics

Hyvä ystävämme Jimmy on seurannut touhuamme koko projektin ajan. Hän on vakuuttunut siitä, että DVD-telineen antaminen 40-vuotislahjaksi johti talon rakentamiseen. Rehellisesti sanoen, voi olla, että sillä oli vaikutusta rakennuspäätöksen tekemiseen. Jimmy, kiitos DVD-telineestä - seuraukset olivat kerrassaan tervetulleita.

Tässä vielä linkki Jimmyn omaan pohdintaan http://jjazz.com/29.html. Koko tarina löytyy täältä: http://www.jjazz.com/

Tontillemme jääneet ja kaadettavaksi suunnitellut kaksi isoa kuusta ovat myöskin mainitsemisen arvoisia. Herra perustusmies kävi kaverinsa kanssa kylässä ja vierailun jälkeen kuuset oli kaadettu. Ja pätkitty. Koko hommaan meni suurin piirtein saman verran aikaa, kuin J-P:ltä kului moottorisahan käyttökuntoon saattamiseen. Eli suutari ja miten se nyt oli ...

Keittiömmekin alkaa lähestyä valmistunutta tilaa. Valolistat ja parin metrin pätkä sokkelia puuttuvat. Asentajan oli puhe tulla viime viikon maanantaina, mutta se peruuntui, koska sovittu aamupäivän aika oli pakko siirtää iltapäivään, eikä J-P pystynyt siihen taipumaan. Seuraava aika, kuluvan viikon maanantai, peruuntui, koska asentajan lapsi tuli sairaaksi. Näistä kahdestä jälkimmäinen on suoraan hyväksyttävä, ensimmäinen hieman arveluttaa. No, meille tuli fiilis että jos asentais itte ... Katsotaan mitä tapahtuu. Tässä vielä kuva keittiöstä.

Ihana piha - osa 2

Tälläkin kertaa asiat pyörivät pihatöiden ympärillä. Kuten aiemmin tuli mainittua, herra Perustusmies kävi taannoin kaatamassa vielä parikymmentä puuta pois kuleksimasta. Silloisen rupeaman tuloksena takapihastamme tuli kertakaikkinen kaaos. Kaatuneita puita ristiin rastiin pitkin ja poikin tonttia. Siinä sitä olisi herkkua selviteltäväksi. Tänään siihen herkkuun sitten tartuttiin. J-P lainasi herra Perustusmieheltä moottorisahan ja kävimme ostamassa kelvollisen oksasilppurin. Työkalujen puolesta homma siis olisi jokakuinkin hanskassa.

Oksaleikkuriostoksilla vapunaattona ollessamme saimme naapureilta kutsun kuohuviinille ja simalle. Kun menimme kyläreissulle, naapurit ehdottivat, että sopisiko hankkia se oksasilppuri yhteiseksi - että puoliksi maksettaisiin. Olimme pohdiskelleet silppuriasiaa - oksia kun ei omalta pihalta tule silputtavaksi kuin harvakseltaan jatkossa. Silppurien vuokrahinnat ovat kuitenkin kymppejä vuorokaudessa, joten parin viikon vuokralla kattaa jo uuden silppurin hinnan. Naapurien ehdotus sopi meille kerrassaan loistavasti - nyt olisi molemmilla hyvä silppuri käytössä silloin kun tarvitsee.

Sitten itse asiaan, moottorisaha sahaa ja silppuri silppuaa - ei kai se kovin raskasta voi olla ... niin väärin. Meillä molemmilla on paikat niin kipeänä, ettei tietoa, koska viimeksi. Istuminenkin sattuu, kun pakaralihakset ovat niin kipeinä. J-P raivosi moottorisahan kanssa ja pääsi muutaman parikymmentäkiloisen harkonkin siinä sivussa kantamaan. Mia puolestaan heilui vesurin kanssa hullun lailla ja piti silppurin täystyöllistettynä. Ja tähän sitä sitten päästiin. Näkymä talon kulmalta takapihalle päin.

Tässä vertailun vuoksi sama näkymä heti herra Perustusmiehen savotan jälkeen. Harmi, ettemme tajunneet ottaa kuvaa pihasta, ennen kuin aloitimme oman savottamme.

Toisella puolella olevat naapurimme ovat myyneet oman rintamamiestalonsa ja uudet naapurit kävivät tervehtimässä meitä ja sopimassa muutamista käytännön asioista. Olimme ehtineet jo murehtia, että mitenkähän meidän pihasuunnitelman osana olevalle kuusiaidalla ja leikkimökille käy - mitäs jos he eivät haluakaan mitään sellaista. Kun uudet naapurimme sitten tulivat meitä tervehtimään, meille selvisi hyvin nopeasti, että olimme murehtineet kerrassaan turhaan. Tulevat Naapurimme ovat kerrassaan joviaaleja ja yhteinen sävel löytyi saman tien.

Lopuksi muutama sana herra Timpurista. J-P soitteli hänelle muuten vain kuulumisia kyselläkseen ja yllättyi, kun herra kertoi olleensa  pari viikkoa sairaslomalla ja että vielä toiset pari viikkoa pitäisi vaivaa potea. J-P tietysti kysyi, että no mitäs nyt on sattunut, johon herra Timpuri tuumasi, että "Tuli katkaistua vasemman käden etu- ja keskisormi sirkkelissä". Just ... herra sattuu vielä olemaan vasenkätinen! Ei voi muuta sanoa, kuin että kun rakennusalalla sattuu työtapaturma, on se todennäköisesti aika paljon pahempi, kuin jollain konttorialalla sattuva ... Toivotamme herra Timpurille pikaista paranemista!

Ihana piha ja sisäpinnat

Projektimme tiimoilla meitä on vaivannut viime aikoina selkeästi kaksi asiaa. "Ihana Piha" ja "Valmiit Seinäpinnat". Näihin päätettiin panostaa pääsiäispyhien aikana. Edetkäämme kronologisesti.

Pääsiäispyhien pääasia oli seinäpintojen kuntoon saattaminen. Lapset menivät mummolaan, jotta me voisimme keskittyä olennaiseen. Ja täytyy sanoa, että olimme melko tehokkaita. Saimme tapetoitua lähes koko olohuoneen - rullia paloi kahdeksan kappaletta, eikä hukkapaloja juuri jäänyt. Kun jokaisesta rullasta tulee kolme täysimittaista vuotaa ja ylijäämä riittää joko neljään ikkunan yläpuoliseen tai kahteen ikkunan alapuoliseen pätkään, niin seinämetrejä kertyi kiitettävästi. Tässä työvaihekuva.

Haasteellisin vaihe tapetoinnissa lienee ollut pönttöuunin takana

olevan seinän tapetointi. Uunin takana olevaan seinään kun ei päässyt käsiksi kuin kurkottamalla - onneksi Mia keksi tavan ujuttaa nurkan ylittävä vuota paikoilleen. Selvittyämme hankalimmasta kohdasta, seuraavan vuodan paikoilleen asettaminen sujui suorastaan lätkäisemällä. No, ei sekään aivan helppo ollut ja oikaisukin tehtiin vuotia hieman päällekkäin asettamalla. Onneksi päällekkäisyys on aivan pönttöuunin takana, joten eipä sitä kukaan huomaa, ellei mene varta vasten kurkkimaan. Tässä vielä lopputulos.

Sitten se ihana piha. Alkuperäinen suunnitelmamme oli käyttää toinen pääsiäispäivä tapetoinnin loppuun saattamiseen, mutta uskomattoman hienolla säällä oli asiaan vaikutuksena. Päätimme viettää aikaa mieluummin ulkosalla ja sanalla sanoen - piha tuli jotakuinkin siivottua. Kantamisen varmasti tuntee nahoissaan parina seuraavana päivänä ja J-P:ltä paloivat olkapäät ... paita päällä olisi ollut liian kuuma touhuta yhtään mitään. Tervetuloa kesä! Tässä kohtaa lienee syytä turvautua "Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" -sanontaan. Tilanne ennen touhuamista oli tällainen - ilmiselvä "Ihana Piha" -kilpailun voittaja.

Touhuamisemme jälkeen tilanne oli tämä. Eroa tuskin huomaa.

Grillikausi on avattu

Olemme avanneet grillikauden. Kävimme peräkärryn kanssa Mustiossa hakemassa evakossa olleen grillin uusille kotikonnuilleen. Reissu kesti muutaman tunnin ja mukana tuli jokunen puutarhakaluste sekä muuta kaivattua sälää.

Päästyämme takaisin kotiosoitteeseen, alkoi grillin kasaaminen. Uski ja Sari tulisivat grillikauden avajaisiin reilun tunnin kuluttua ja grillin olisi syytä olla käyttökunnossa siihen mennessä. Liekö mennyt vanhasta muistista vai oliko raksaprojekti tehnyt tehtävänsä, koska J-P:ltä kului grillin kasaamiseen vain parikymmentä minuuttia - edellisellä kerralla aikaa kului parisen tuntia ... Tässä se nyt sitten on uusia haasteita odottamassa ja lämpenemässä.

Kuten edellisessä tekstissä mainitsimme, tontillamme olevan rydön määrä lähentelee sanoinkuvaamatonta. Onneksi naapureillamme, Matilla ja Jaanalla, on sukulaisia, jotka pystyvät käyttämään rytöämme hyödyksi. Jaanan veli nimittäin lämmittää talonsa puulla ja lavat - erityisesti kertakäyttöiset - ovat kuulemma kerrassaan oivallisia moiseen. Niinpä Herrat Jaanan Veli ja J-P lastasivat peräkärrynsä kukkuroilleen lavoja (rytöä) ja kiikuttivat ne mahdollisimman lähelle lämmitettävää kohdetta. Molemmat hyötyivät!

Talomme julkisivun valmiusaste kohosi jälleen, kun J-P sai etuoven koristelaudat asennettua paikoilleen. Täytyy sanoa, että kyllä ovat talotehtaan rakennepiirustukset kerrassaan hyvällä mallilla. Jokainen tarvittava lauta oli tarkasti dokumentoitu ja ohjeita noudattamalla laudoitus sujui yllättävän helposti. J-P oli asiaa nimittäin ehtinyt pohdiskelemaan, että minkähänlaiset vinkurat niistä oikein tulevat, vaan ihan särmältähän nuo näyttävät. Maalia pintaan ja julkisivu on plakkarissa.

Seuraavan kappaleen aihe ei ole kovin mairitteleva. Astianpesukoneemme päätti jälleen tehdä i30-ilmoituksen (vesivahinkosuoja toiminnassa). Tällä kertaa vettä tirahti lattialle vajaan desilitran verran, eikä sokkelin sisäpuoliselle lattian osalle ollut päässyt yhtään. Onneksi sokkelilaudat on kiinnitetty pikaliittimillä. Tirahduksesta oli tietysti seurauksia. Vaadimme herra Keittiökauppiaalta uutta astianpesukonetta (mieluummin sellaista, joka ei liruttele vesiä alleen ja joka vielä pesisi astiat puhtaaksi) ja palaamme asiaan myöhemmin, kunhan sen tiimoilla tapahtuu edistystä.

Lopuksi on pakko todeta, että on kameroita ja Kameroita. Meillä on kamera, Uskilla on Kamera. Tässä muutama otos kodistamme Uskin Kameralla otettuna.

Sauna

Näkymä olohuoneesta ruokailutilaan ja keittiöön - seinät tapetoidaan pääsiäisenä ...

Sonjan huone



Lopuksi todettakoon, että vaikka kotimme ei vielä aivan valmis olekaan, olemme onnellisia saadessamme asua siinä!