Nosse saapui raksalle

Maanantaina oli vuorossa ontelolaattojen paikoilleen asentaminen. Aamutuimaan raksalle oli tulossa kaksi rekka-autollista laattoja, sekä Nosse, jonka tehtävä oli auttaa ontelolaatat turvallisesti paikoilleen. Ontelolaatta on iso betonista valettu levy, jonka päälle varsinainen lattia aikanaan tulee. Savotta sisälsi kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä ontelolaattaa, joten melko isosta urakasta oli kysymys.

Nosse tuli paikalle ajoissa, joten tukijalat sun muut valmistelut ehdittiin tehdä mukavasti valmiiksi ennen ensimmäisen laattakuorman saapumista.

Asennuspäivän sää oli upea - aurinko paistoi taivaan täydeltä eikä näkyvissä ollut juuri pilvenhattaraakaan. Mukavaa, ettei urakkaa tarvinnut tehdä vesisateessa!

Herra Perustusmies porukoineen huolehti varsinaisesta ontelolaattojen asennuksesta ja otteista jotenkin huomasi, etteivät herrat olleet ensimmäistä kertaa vastaavaa hommaa tekemässä. Kun laatat vielä vastasivat piirulleen perustuksia, homma tuntui olevan mukavasti hanskassa - jälleen kerran. Parin viimeisen ontelolaatan kohdalla tosin koettiin pieni jännitysnäytelmä.

Nossen yrittäessä nostaa perimmäisiä laattoja paikoilleen ilman täytti kova pirinä, josta me maallikkoinakin tajusimme, että nyt kaikki ei ole ihan niin kuin pitäisi. Nosse toimi aivan äärirajoilla ja vaarana oli, että nosturi voisi  kellahtaa (josta pirinä siis varoitti). Hetken pelkäsimme, että viimeiset laatat jäävät asentamatta. Onnekis ammattimiehillä oli homma hanskassa ja vaihtoehtoisia toimintatapoja. Niinpä viimeiset laatat hivutettiin paikoilleen aivan perustusten tuntumassa. Näin vältyttiin vaaralta, että Nosse keikahtaisi kuorman painosta juuri muurattujen perustusten päälle ja kaikki laatat saatiin turvallisesti paikoilleen.

Sepeliä liukuhihnalta

Perjantaina oli vuorossa operaatio Sokkelin Täyttö. Tämä tarkoitti, että sokkelin pohjalle oli saatava parinkymmenen sentin kerros sepeliä varmistamaan kaplillaarikerroksen riittävä paksuus. Sepeli myös tukisi aiemmin asennettuja routalevyjä, jotta ne varmasti pysyisivät paikoillaan. J-P oli ehtinyt pohtimaan, että millä ihmeellä se sepeli saadaan sinne sokkelin perimmäiseen nurkkaan ja oli ehtinyt jo henkisesti valmistautua valtavaan kottikärry- ja lapiourakkaan.

Sepeli tuli paikalle niinsanotulla hihnakuljettimella. Kyseisen vempeleen ulottuvuus valkeni siinä vaiheessa kun masiina alkoi roiskia sepeliä sokkelin sisälle. Masiina roiski sepelin liukuhihnansa avulla vaivatta sokkelin perimmäisiin nurkkiin saakka. Kottikärry- ja lapiourakka jäi onnekkaasti kokematta!

Sokkeliin upposi sepeliä kaiken kaikkiaan 33 kuutiota, joka vastaa painoltaan 50 tonnia! Kyseinen määrä riitti parinkymmenen sentin paksuiseksi kerrokseksi sokkelin pohjalle. Kapillaarikerroksen paksuus alkaa lähennellä puolta metriä! Eipähän pääse vesi perustuksiin nousemaan.

Sepelihässäkän lisäksi perjantaihin kuului talokaapelitouhuja. Vaivihkaa valmisteltu talokaapelin asennus saatettiin kaapeliurakoitsijan puolesta loppuun ja tontilla odottaa nyt kieppi tietoliikennekaapelia. Kaapeli kytketään myöhemmin toisen kerroksen tekniseen tilaan tulevaan puhelinkeskukseen.

Ilmiintynyt ja sittemmin kaikkoontunut kaivuri

Keskiviikon piti olla tonttivapaa päivä. J-P kuitenkin piipahti ohimennen tontilla ja huomasi, että tien viereen oli ilmestynyt mystinen kuoppa, josta kulkee ojantapainen kohti autokatoksen perustuksia ... hienoa. Päätimme, että J-P:n on parasta mennä vielä aamulla tontin kautta varmistamaan, ettei mitään kaukolämpöputkia tai vastaavia aleta noin vain asentelemaan.

Torstaina selvisi, että huoli siitä, että joku kaivelisi tontilla ominpäin, osoittautui turhaksi. Tulevaa talokaapelin asennusta oli vain käyty vaivihkaa valmistelemassa. Asennusyhtiön pojat olivat käyneet kaivamassa tien vieressä kulkevan tietoliikennekaapelin esille siten, ettei asvalttia ollut tarvinnut rikkoa ... näppäriä kavereita.

Myös toimistopuolella tapahtui. Olemme pyytäneet sähkötarjouksia, samoin kuin LVI-tarjouksia. J-P myös kävi sähköpiirustusten kanssa rakennusvalvonnassa hakemassa niihin leimoja. Paikanpäällä selvisi, ettei piirustuksia tarvitsekaan leimata - ne katsotaan sitten käyttöönottotarkastuksen yhteydessä. Touhu viranomaisten kanssa oli jälleen erittäin joviaalia ja joustavaa (eipä ollut yllätys tälläkään kertaa).

Ollaan muutenkin tosi tyytyväisiä tähän kuntavaihdokseen. Toivottavasti Tuusula pysyy jatkossakin pienenä kuntana, jossa asioiden hoitaminen ei huku byrokratian rattaisiin.

Asiat ovat tuntuneet etenevän viimeaikoina varsin nopeasti. Perustukset ovat nousseet yhdessä hujauksessa ja talon seinät ovat tulossa jo neljän viikon kuluttua. Sitten pääsemme vihdoinkin näkemään, miltä uusi talomme näyttää.

Nyt kun olemme päässeet "bunkkerin rakentamisesta" maan pinnan yläpuolelle, Mia on pikkuhiljaa alkanut mielessään sisustamaan uutta kotiamme. Sisustuslehdet on koluttu ja netistä etsitty ideoita. Taannoin tilattuja näytepaloja puulattioista voi kohta käyttää muuhunkin kuin lasten kännykkäleikkeihin. Huomasimme myös odottavamme uutta keittiötämme varsin kipeästi - astianpesukoneen puuttuminen nimittäin alkaa tuntua.

Tässä kuva talosta sellaisena kuin se näkyy Välitielle.

Etelään eli pihan puolelle talo näkyy tämän näköisenä.

Tältä talo näyttää lännen puolella olevalle naapurille.

Itäpuolen tontilla olevat naapurit näkevät talon tällaisena.

Kuopasta tuli Raksa

Viime viikonloppu sujui kantamisen merkeissä. Kannoimme (taas) harkkoja jotka painoivat joko 21 tai 17 kiloa ... se, kuinka monta harkkoa kaiken kaikkiaan kannettiin, jäi hieman epäselväksi, mutta paljon niitä oli. Kaiken takana oli jälleen ajatus säästää ammattimiesten työaikaa siihen minkä he osaavat parhaiten.

Kanniskelu vei veronsa seuraavana yönä, jolloin totesimme että kylläpä kivistää vaikka makaamme vain paikoillamme ... J-P joutui siirtymään sohvalle, kun se oli niin paljon sänkyä pehmeämpi. Au au.

Maanantai seurasi viikonloppua, kuten sillä harmillisesti on tapana. J-P säntäsi kivistävien lihastensa kanssa tapaamaan herra Perustusmiestä. Viikonlopun aikana oli ilmennyt hirveä määrä lukkoon lyötäviä asioita, joista kaikista piti päättää aikataulut. Maanantaina oli siis ruuhkaa. Ruuhkapalaverin seurauksena sovimme, että iso kuorma styroxia tulee tontille, 38 kuutiota sepeliä saapuu perjantaina hihnakuljettimella ja ontelolaatat toimitetaan seuraavana maanantaina. Ontelolaattojen toimitukseen liittyy pieni yllätys, joka tontille saapuessaan ei olekaan kovin pieni ... nimittäin mobiilinosturi. Aiemmin kaavaillun kuorma-autonosturin puhti ei riitäkään siirtämään ontelolaattoja perustusten perukoille asti. Perheen miesväki voi siis maanantaina ihailla ihan oikeaa mobiilinosturia tontilla!

Olemme jo aiemmin maininneet, millainen porukka herra Perustusmiehellä on ja olemme luottaneet, että hommat tulevat tehdyksi ajallaan. Niinpä ei olekaan yllätys, että sokkelin muuraus tuli valmiiksi tänään. Olemme siis hyvin aikataulussa. Tämän lisäksi työ on ilmeisesti tehty melko tarkasti, koska ero mittapiirustuksiin oli enimmillään 7mm (paljonkohan mittavirhe olisi ollut, jos itse olisimme sokkelin muuranneet ... emme varmaankaan olisi puhuneet millimetreistä ...). Tässä kuva valmiista sokkelista - hienoa jälkeä!

Lapset ovat olleet mukanamme tontilla puuhastelemassa joka kerta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. He ovatkin omaksuneet raksalla leikkimisen kerrassaan erinomaisesti - siellä ollaan paistettu kakkuja, heitelty kiviä tai palloja, juostu pitkin anturoita, leikitty Milla Magiaa tai vierailtu naapurin pihalla.

Yhden naapurin (saman, jolta saamme vettä muuraamiseen) pihalla on varsinainen lapsimagneetti - nimittäin Nemo-koira. Nemo on varmaankin kiltein otus, jonka olemme tavanneet - ei haittaa vaikka töheltää ja resuaa sen vieressä! Nemo on toiminut kerrassaan oivallisena lapsenvahtina ja niinpä Sonja halusi oikein viedä sille luun palkkioksi.

Raksalta on myös tarttunut lapsiin ihan oikeita raksatermejä. Sonja puhuu sujuvasti harjateräksestä, muuraamisesta ja perustuksista ... Kassun raksasanasto on vielä jossain määrin suppea ja koostuu sanasta "ISO!!!" ("Iso Kone", suom. huom.).

Olimme juuri hihkuneet, että valkoinen peite oli tontilta hävinnyt (mullalla verhoiltua Mount Everestiä lukuunottamatta). Uusi valkoinen peite tosin odotti meitä tontilla seuraavan kuorman saapuessa ... tontille nimittäin tuli jumalaton määrä styroxia. Saapunut styroxläjä tukki koko kulkuväylän tontille ja se piti siirtää pois tontin etuosasta tilaa viemästä - Jee, lisää kantamista (mutta eihän styrox mitään paina)! Sitä ei-mitään-painavaa stryroxia kirjaimellisesti niska vääränä kannettuamme voimme todeta, että kyllä se styroxkin painaa, kun sitä on tarpeeksi hankalanmuotoiseen pakettiin tungettuna. Loppuhuipentumana voimme todeta Mian olevan styroxille allerginen ... ainakin, mikäli käsien punoituksesta ja turvotuksesta jotain voi päätellä. Ai ai.

Nyt tontilla rupeaa olemaan kaikenlaista hilavitkutinta täryttimestä betonimyllyyn ja perustusharkosta routaeristeeseen. Hemmetin kallis kuoppa on muuttunut ihan oikeaksi Raksaksi!

Pönttöuunipäätös

Teimme tänään päätöksen pönttöuunista ja nyt meillä on myös herra Uunimuurari. Suoritimme jonkin sortin tarjouskilpailun muutaman pönttöuuninvalmistajan kesken ja päätös tehtiin tänään. Kuten muissakin tekemissämme valinnoissa, henkilöllä oli tässäkin päätöksessä suuri osuus. Valitsemamme herra Uunimuurari vaikutti suoraviivaiselta ja sellaiselta, jonka kanssa olisimme samalla aaltopituudella. Tarjosipa herra Uunimuurari vielä mahdollisuutta ottaa uuniin ihan oikea vanha uuninluukku - sellaista olimme itsekin toivoneet! Hän esittelee meille hieman myöhemmin luukkuvaihtoehdot, joista voimme oman luukkumme valita ... Pieni asia, josta tuli hyvä mieli. Tässä on kuva sellaisesta pönttöuunista, joka meille sitten tulee. Muuraus tapahtuu jossain vaiheessa kesällä ja tarkasta ajankohdasta sovitaan herra Uunimuurarin kanssa hieman myöhemmin.

Pönttöuunitouhun lisäksi kävimme eilen tontilla hieman siivoamassa ja siirsimme samalla muutaman pikkuharkon lähemmäs muurauspaikkaa. Tänään muuraushommissa on tauko, koska isot harkot loppuivat hieman kesken. Talon julkisivuosan pohjaa jouduttiin nimittäin maan kantavuuden takia kaivamaan parikymmentä senttiä suunniteltua syvemmälle. Suurimpien harkkojen määrä jäi sen tähden hieman vajaaksi ja täydennys saapui tontille vasta tänään. Muuraushommat saadaan alkuviikosta loppuun. Sitten ei muuta kuin ontelolaattoja odottelemaan - ne saapuvat parin viikon päästä. Tässä kuva perustuksista siinä vaiheessa, kun muuraustouhut olivat torstaina loppuneet - hyvältä näyttää.

Lopuksi on pakko näyttää vielä yksi kuva jossa pikkuherra Kasper suorittaa muuratun sokkelin tarkastusta. Pikkuherran ilmeestä ja olemuksesta päätellen voimme nukkua yömme rauhassa.

Perustuksia ja toteutuvia puutarhaunelmia

Talkooväestä ja talkootöistä ensin muutama sana. Tämänkertaista talkootouhua voitaneen pitää sulkeisina ... sulkeiset ovat armeijassa käytettävä metodi, jonka avulla asia opitaan toistamalla se mooonta kertaa peräkkäin.

Näihin viikonloppuna vietettyihin sulkeisiin liittyivät harkot, niiden määrän laskeminen ja oikean harkkomäärän siirtäminen paikasta A paikkaan B. Touhun perimmäisenä ajatuksena oli siis siirtää perustusharkkoja siten, että ammattimiesten tarvitsisi kanniskella niitä mahdollisimman vähän. Mia muuten siirsi autokatoksen harkot ihan yksin ... Muita sulkeisiin osallistuneita olivat J-P:n ja tuho-osaston lisäksi Markku (taas!) ja hänen veljensä Jari - tuumasivat vielä pitävänsä touhusta. Hullua sakkia!

Harkkoja siirrettiin kaiken kaikkiaan neljän-viiden tonnin verran painona mitattuna. Poikien siirtämät harkot painoivat 21kg kappaleelta ja Mian siirtämät harkot 16kg kappaleelta. Tässä kuva Jarista palaamassa tauon jälkeen mielitouhunsa pariin. Savotta alkaa tässä vaiheessa olla jo loppupuolella - onneksi sää oli sananmukaisesti loistava!

Sulkeisten jälkeen menimme Markun luokse saunomaan ... poikkeuksellista talkooväkeä tuo Markku kun tarjoaa oman huhkimisensa jälkeen isäntäväelle saunan!

Maanantaina tuli ammattimiesten vuoro astua remmiin. Herrat tulivat paikalle ja mittasivat perustusten äärikulmat paikoilleen. Äärikulmissa saa talotehtaan määrittelyn mukaan olla 5mm (!) heittoa suunnitelmaan nähden - aika tarkasti pitää siis mitata! Herroilla oli käytössään talotehtaalta saamansa piirustukset, joissa mitat oli merkitty millimetrin tarkkuudella ristiin-rastiin perustusten kulmapisteiden välille. Herra Perustusmiehen mukaan moisen piirustuksen avulla mittaaminen on ihan pikku juttu - heillä on toisaalla samaan aikaan työmaa, jonka kanssa meinaa hiukset lähteä päästä. Siellä kaikki suunnitelmat on käsin piirretty ja niiden tarkkuus on vähän sinne päin ...

Kun mittaaminen oli hoidettu, alkoi sokkelin muuraaminen. Ennen päivän loppua oli ensimmäinen ja pitkälti toinenkin kivikerros jo paikoillaan. J-P totesi jälleen (ties monennenko kerran) herra Perustusmiehen olevan enemmän kuin mies paikallaan. On sillä kyllä hyvä porukka!

Lopuksi muutama sana puutarhasta. Saimme nimittäin edellisessä teksissä mainitulta puutarhasuunnittelijalta tarjouksen, jonka hyväksyimme. Kyseinen unelma näyttää siis olevan toteutumassa! Ensimmäinen tapaaminen rouva Puutarhasuunnittelijan kanssa sovittiin toukokuun loppuun. Sitä odotellessa!

Puutarhaunelmia ja virvelöintiä (sekä salaojamysteeri)

Eilen tapahtui jälleen isoja asioita. Esteettiset ensin. Edellisessä talossamme pihamme muutti muotoaan sitä mukaa kuin talossa asustelimme. Aikaa ja rahaa meni aika paljon hukkaan kun ei sitä lopullista muotoa puutarhalle oikein tuntunut löytyvän. No, itse asiassa, kun puutarha oli melkein valmis, möimme talon pois ... Kantapään kautta olemme siis oppineet että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Olimme pyytäneet eräältä puutarhasuunnittelijalta tarjousta, jonka toki saimme, vaikka suunnittelija ei edes käynyt paikan päällä. Suunnittelija lähetti tarjouksen ohessa esimerkkejä muista tekemistään puutarhasuunnitelmista. Olivathan esimerkkikuvat toki hienoja, ne vain eivät tehneet meihin vaikutusta. Jatkoimme siis oikean suunnittelijan etsimistä ja kohdalle osui Tuusulalainen suunnittelija, joka ensi töikseen pyysi päästä käymään paikalla.

Sovittu aamu oli nuhruinen ja lapset kauniistikin sanottuna erittäin pahantuulisia (jouduimme kiskomaan heidät kesken unien sängystä ylös ... jostain syystä he olisivat juuri tänä aamuna halunneet nukkua suunnilleen iltapäivään asti). Selviydyimme kuitenkin tontille melkein määräaikaan mennessä (ajatellen matkalla että mitähän tästä tulee).

Puutarhasuunnittelija odotti meitä paikanpäällä ja osoittautui pienen jutustelun jälkeen erittäin mukavaksi. Itse asiassa niin mukavaksi, että alkuaamun harmit haihtuivat mielestä nopeasti. Jutustelutuokion jälkeen lähdimme koko poppoo yhdessä kiertämään tonttia ja juttelimme samalla siitä, mitä siellä oli ollut ja mitä me sinne olimme ajatelleet laitettavan. Suunnittelija otti valokuvia tontista ja haastatteli meitä. Hän myös näytti omia esimerkkitöitään ja kaiken kaikkiaan meille jäi erittäin mukava olo hänen vierailustaan. Ehkä kuvassa näkyvästä rytökasasta sittenkin saadaan toimiva ja kaunis piha! Tarjousta odotellessa siis!

Edellisen lisäksi tontilla tapahtui varsinainen jännitysnäytelmä. Tontille vyöryi isoja koneita - betoniautoja sekä virveli (ammattislangia), joka huolehti betonikuran pumppaamisesta oikeaan paikkaan. Tässä kuvassa virveli ja herra Perustusmies porukoineen ovat työn touhussa.

Työn etenemistä ei voinut muuta kuin seurata ihaillen, miten ammattimiehet tekevät juuri sitä missä ovat parhaita. Kun herra Perustusmies huolehti sementin ruiskuttamista, muu porukka tuli perässä tasaamassa ja vaaittamassa. Puhuivat parin sentin toleranssista ... sen verran kuulemma saa olla korkeusvaihtelua anturan pinnassa. Melko tarkkaa touhua. Tässä kuvassa antura on vaaittu ja tasattu oikeaan korkeuteen.

Tähän anturan valamistouhuun liittyy oma pieni jännitysnäytelmänsä ja lienee sopiva paikka mainita siitä tässä. Herra Perustusmies on, kuten aiemminkin olemme huomanneet, hyvin tarkkasilmäinen kaveri. Hän kummasteli J-P:lle että "miten tuo autokatoksen sadevesiputki on noin alhaalla ... eihän se vesi pääse siitä ojaan millään, kun ei se osaa ylämäkeen virrata". Oli herra Kaivuri tuikannut sadevesiputken samaan tasoon salaojan kanssa. Aijai.

Tästä seurasi soitto herra Vastaavalle Mestarille, joka totesi että tuleepa paikan päälle tarkistamaan tilanteen. Perillä hänkin totesi että liian syvällä ovat, joo. Seuraavana vuorossa oli herra Vastaavan Mestarin ja herra Kaivurin välillä käyty puhelinkeskustelu (tarina ei kerro, kumpi kummallekin soitti, meillä tosin on oma käsityksemme asiasta). J-P oli puhelinkeskustelun päätyttyä tulkitsevinaan, että "Saa kaivaa ne putkensa ylös sieltä..." ... ei tainnut olla herra Vastaava Mestarikaan aivan tyytyväinen tilanteeseen.

Loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että jääköön putket sinne, snorkkelit (maan pinnalla törröttävät sadevesiputket) vaan kiskotaan pois. Sitten laitetaan tien puolelta sadevedet menemään suoraan tien vieressä olevaan ojaan. Tämäkin tilanne siis ratkesi parhain päin.

Lopussa lienee pieni kuvagalleria paikallaan. Tässä muutamia kuvia anturoiden valamisesta ... J-P ainakin tunsi pikkupojan heräävän sisällään tätä seuratessaan ... heh.

Tässä kuvassa virveli tekee niinsanotun koekurotuksen. Sillä varmistetaan, että virvelin kulmatuet pitävät, eikä virveli notkahda kesken työskentelyn. Herra Perustusmies tuumasi tässä vaiheessa, että parin asteen notkahdus virvelin asennossa tarkoittaa monen metrin heilahdusta tuolla pumppauspäässä. Turvallisuus ennen kaikkea siis. Koekurotuksen jälkeen huomattiin, että virvelin vasemman etukulman tukijalan alla oleva maa mureni. Tukijalan alla olevaa pintaa vahvistettiin puunrunkojen avulla ja vaaratilanteelta vältyttiin!

Tässä kuvassa ensimmäinen betonilasti on saapumassa. Tämä peruuttava jässikkä oli se pienempi kahdesta virvelille saapuneesta betoniautosta.

Tässä kuvassa herra Perustusmies valaa saunan kiukaan piipun alle tulevaa anturaa. Samaan aikaan muut huolehtivat jo valetun anturan vaaittamisesta. Kuvassa näkyvä korkea keppi on laservesivaaka, jonka avulla oikea korkeus saadaan selville. Vesivaaka on yhteydessä tukiasemaan ja ilmoittaa äänimerkillä ollessaan oikealla korkeudella. Melko hienoa siis.

Perspektiivikuva virvelistä.

Tässä kuva siitä, miten purku autosta toiseen tapahtuu ...

Kadonnut kaivuri ja putkisulkeiset

Pidemmät lomat tuppaavat näköjään saamaan aikaan kummallisia asioita. Sanotaan, että viikonloppu auttaa irtaantumaan arjesta - mitä neljän päivän vapaa sitten tekeekään ...

J-P meni tiistaiaamuna tontille ja huomasi tontilla aiemmin huhkineen kaivurin hipsineen jonnekin. Ei siinä hipsimisessä mitään, mutta kun autokatoksen pohja oli vielä ihan vaiheessa ... kesken siis.

Huomiosta seurasi muutamia puhelimen avulla tehtyjä selvityksiä, joiden myötä valkeni että herra Urakoitsijan oli tarkoitus tuoda ns. vaihtarina pienempi ns. mobiilikauhainen kone ison jässikän tilalle. Iso jässikkä kun on aika kömpelö salaojien kanssa ja sitä muutenkin tarvittiin muualle.

Homma olisi mennyt ihan sujuvasti, mutta mobiilikauhainen kone sattui olemaan jossain tulvalätäkön takana jumissa. Lavetin ei siis auttanut muuta kuin noukkia jättikaivuri kyytiin ilman vaihtokonetta - jätti kun oli jo luvattu muualle. Lapiohommia luvassa siis ... hienoa!

J-P kyllä ymmärsi herra Urakoitsijan pointin vaihtaa kone sellaiseen joka tekee salaojat ilman sen kummempia nokan tuhisteluita. Sitä J-P ei ymmärtänyt, että kone siirrettiin ennen varmistusta korvaavan masiinan saapumisesta ... Tämän johdosta J-P sanoi herra Urakoitsijalle että nyt kyllä keulittiin ... luvattu kone olisi tontille saatava, muuten kyllä alkaisi harmittamaan!

Onneksi herra Urakoitsija oli tervejärkinen ja järjesti (jollain ihmeen konstilla) mobiilikoneen tontille seuraavaksi aamuksi. Siirtokin meni tällä kertaa herra Urakoitsijan piikkiin. Eli hyvä mieli jäi loppujen lopuksi tästä pienestä vastoinkäymisestä.

Kun mobiilikaivuri saapui tontille, se puuhasteli siellä muutaman tunnin ja meni menojaan. Puuhastelun tuloksena autokatoksen ympäristö oli salaojitettu ja sadevesijärjestelmien juuretkin oli laitettu paikoilleen. Tässä kuvassa mobiilikone on kampeamassa itseään lavetilta tontille ...

Kaivuriin liittyvien asioiden lisäksi saimme kokea erilaisiin (tontille tulevien) putkiin liittyvän kantamisen ilon ... tontille saapui erä (joka oli valtava) erilaisia putkia, kaivoja, padotussuojia sun muita salaojiin ja sadevesiin liittyviä hilavitkuttimia.

Näitä hilavitkuttimia me sitten kannoimme tontin perälle ... ja voi taivas kun niitä riitti. Saimme kannettua kaiken paitsi sajaojaputket, padotussuojan ja kaivoputket - ne kannetaan sitten aamulla. Oli pakko saada lapset nukkumaan ...

Tähän lopuksi vielä kuva perustusanturoiden muoteista. Autokatoksen anturat ovat vielä vähän kesken, mutta herra Perustusmies tekee ne loppuun aamulla ennen betoniauton saapumista. Parisenkymmentä kuutiota betonia muotteihin kaikkein kaikkiaan pumpataan.

Klapitalkoot

Pidimme pääsiäisviikonloppuna pienimuotoiset klapitalkoot, joihin hyvä ystävämme, Markku, osallistui. Koko oma tuho-osastomme oli tietysti myös mukana. Viehättävästä tihkusateisesta kevätsäästä johtuen talkoot eivät kestäneet kovin pitkään, mutta olivat kyllä sitäkin tehokkaammat. Pöllikasamme nimittäin pieneni talkoiden aikana siinä määrin, että uskaltauduimme arvioimaan puolivälin häämöttävän. Tästä suuri kiitos Markulle, joka oman halkaisukirveensä kanssa mahdollisti sen, että pystyimme pilkkomaan puita kolmella kirveellä samaan aikaan. Tämän lisäksi Markku varmaankin pilkkoi saman verran puita kuin Mia ja J-P yhteensä ... melko tehokas heppu siis hänkin.

Tuho-osastomme (Sonja ja Kasper) olivat klapitalkoiden aikaan viihdyttämässä itseään erilaisilla tontilta löytyvillä aktiviteeteillä, kuten lumikasoilla, mutavuorilla ja muilla ikäisilleen sopivilla virikkeillä. Mielenkiintoisin virikkeistä oli epäilemättä perustusten tieltä kaivettu (edelleen julmetun korkea) lumivuori, joka oli mullan ja saven peittämä. Siis lumikasa, joka oli naamioitunut multakasaksi. Lapsemme päättivät kiivetä sen laelle, isompi edellä ja pienempi sisukkaasti perässä. Sinne pääsivät molemmat. Tässä (J-P:n hieman retusoima) kuva vekaroista sen jälkeen kun heidät vuorelta alas saatiin. Nam.

Muuta tässä vaiheessa mainitsemisen arvoista lienee sähkösuunnitelma, joka tupsahti postiluukusta jokunen päivä sitten. Edelleen oli herra Sähköinsinööri käyttänyt isoikkunaista kirjekuorta, mutta tällä kertaa hän oli sullonut suunnitelman kuoreen selkäpuoli edellä ja kirjoittanut osoitteen käsin kuoren päälle. Ikkunasta ei siis näkynyt muuta kuin valkoista ja kuoreen kirjoitettu osoite oli juuri oikein. Ei muuten mennyt lähetyksellä kymmentä päivää perille saapumiseen ... hyvä niin.

Itse sähkösuunnitelma oli juuri sen mukainen kuin olimme ajatelleet. Taustalla toki oli erinäisiä puhelinkeskusteluja herra Sähköinsinöörin kanssa, joka kuuliaisesti yritti jokaisen toiveemme toteuttaa. Osasipa hän jopa ehdottaa muutamaa huomionarvoista seikkaa, joista otimme vaarin. Alkuvaiheen pienen sählingin jälkeen tuntuu herra Sähköinsinöörilläkin olevan pakka järjestyksessä. Hyvillä mielin siis eteenpäin. Tässä vielä kuva, josta molempien kerrosten suunnitelma pääpiirteittän selviää.

Tassut paikoilleen

Torstaina oli suuri päivä. Herra Perustusmies tuli jälleen tontille, tällä kertaa oikein omaa hommaansa tekemään. Asuinrakennuksen pohja oli nimittäin siinä kunnossa, että anturamuotit saattoi laittaa paikoilleen. J-P kummasteli että miten ihmeessä te saatte niin tarkasti kohdalleen, johon herra Perustusmies tuumasi että "Meitä on tässä kolme kinaamassa, eikä laiteta paikoilleen ennen kuin kaikki ovat mitoista samaa mieltä.". Onneksi herrat ymmärtävät usean silmäparin merkityksen ... taas tuli olo että olivat miehet paikallaan. Tässä kuva herroista työn touhussa.

Herra Kaivurillakin oli oma tärkeä osuutensa tässä työvaiheessa. Nykyään on nimittäin saatavilla suojaputkia (varsin näppäriä, itse asiassa), jotka voidaan laittaa paikoilleen ennen varsinaisten putkien saapumista (vesijohdot, tietoliikennekaapelit sun muut, jotka sitten ujutetaan suojaputkien kautta rakennukseen). Herra Kaivuri oli tullut tontille hyvissä ajoin ennen herra Perustusmiehen saapumista ja hoitanut suojaputket paikoilleen niinkuin asiaan kuuluu. Tässä kuva suojaputkista asennusvaiheessa.

Kun päivän työ oli tehty ja herrat olivat kaikonneet pääsiäisen viettoon, kuka minnekin, rakennuksen pohja näytti tämän kuvan mukaiselta. Tuntuvat herrat keskittyvän nokantuhistelun sijasta siihen, mihin pitääkin ... Eipä paljoa enempää voi vaatia!

Tämän, varsin hyvin sujuneen työvaiheen lisäksi päivään kuului pari mörköäkin. Maaliskuun viimeinen päivä oli mennyt, mikä tarkoitti kahta asiaa. Ensinnäkin, kaukolämpöputkien "mutkien" eli läpivientien olisi pitänyt olla paikalla, kuten myös teleoperaattorin talokaapelin. Niin kaukana kuin nuo kaksi asiaa toisistaan ovatkin, niitä yhdisti yksi tekijä - kumpikaan ei ollut tontilla ... no, J-P tarttui puhelimeen ja alkoi selvittämään asioita.

Kaukolämmön toimittajan kanssa asia sujui sukkelasti ja mutkat ovat paikalla heti pääsiäisen jälkeen, mikä riittää mainiosti. Pahoittelivatkin vielä sattunutta kömmähdystä.

Tietoliikennekaapelin toimittajan kanssa sen sijaan tuli hieman epäuskoinen olo. Itse operaattorin kanssa asiassa ei ollut ongelmaa, mutta kun operaattori käyttää alihankkijaa ... joka sitten kiikuttaa sen kaapelin paikalle jos kiikuttaa.

Kun alihankkija oli selvillä, J-P tietysti soitti alihankkijalle, joka kysyi että "Mitäs soitat kun ei sitä kaapelia vielä ole toimitettu" ... niin. Sitä kaapelia ei vielä ole toimitettu. J-P selitti että soittaa koska sitä kaapelia EI OLE toimitettu vaikka olisi pitänyt! Heppu tajusi tilanteen ehkä neljännen toiston jälkeen, jonka jälkeen J-P pääsi puhumaan jonkin sortin vastaavan kanssa. Vastaava lupasi, että nopeasti se kaapeli sinne tontille saadaan, kunhan pääsiäispyhät on vietetty ... saa nähdä miten käy.