keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Katselmointia, tassuja ja kapillaarisoraa

Tontilla pidettiin pohjakatselmointi, jossa herra Rakennustarkastaja ja herra Vastaava Mestari olivat varmistamassa, että perustukset voidaan tehdä niin kuin alun perin suunniteltiin. Tilaisuus kesti varttitunnin, jonka jälkeen herra Rakennustarkastaja totesi, että "Hyvältä näyttää, siitä vaan perustuksia tekemään". J-P kyseli varovaisesti autokatoksen perustuksista - autokatoksen paikalla kun oli vasta kasa joutomaata eikä perustuskuoppaa ollenkaan. Herra Rakennustarkastaja totesi tähän, että josko herra Vastaava Mestari hoitaisi autokatoksen pohjakatselmoinnin ... Luotettu mies, näemmä. Tässä kuvassa herrat ovat laittamassa nimiä paperiin.

Katselmointia seuranneiden muutamien päivien aikana tontilla tapahtui jälleen varsin ripeään tahtiin. Tässä kuvassa tontilla oleva kuoppa on siinä tilassa kuin se oli edellisessä kappaleessa mainitun katselmoinnin aikaan.

Herra Kaivurin ja häntä avustaneen herra Kuormurin päästyä vauhtiin, kuoppa alkoi muuttaa muotoaan. Herra Kuormuri ajoi pois jätemaata (joka ei kuvassa näy) ja toi tilalle ihka oikeaa kapillaarisoraa.
Kaplillaarisoran nimitys tulee siitä, vesi ei kerta kaikkiaan pääse kavalasti kipuamaan moisen sorapatjan päälle perustuksia turmelemaan (hienosti sanottuna se katkaisee veden kapillaari-ilmiön). Tässä kuvassa kapillaarikerros alkaa olla paikallaan eikä uima-allas enää näytäkään uima-altaalta. Hienoa!

Työntouhuisen viikon kruunasivat paikalle saapuneet perustusanturoiden muotit, joita myös tassuiksi kutsutaan. Näihin tassuihin lisätään hieman harjaterästä jonka jälkeen ne valetaan täyteen betonia. Tuloksena on antura, joka kannattaa koko talon painon! Näyttää siltä, että kengät tulevat olemaan kunnossa. Knoppitietona mainittakoon, että ryömintätilaa talon alle (rossipohja) jää vähimmillään 80cm, jonka pitäisi riittää tarvittavien huoltotoimien tekemiseen.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Uima-altaita

Tätä kirjoittaessamme olemme tehneet tuttavuutta erilaisiin uima-altaisiin; olimme tänä viikonloppuna menossa Nokialle Rantasipi Eden -kylpylään pulikoimaan (suunniteltu juttu). Ennen Nokialle lähtöä löysimme toisenkin uima-allaskohteen - sellaisen, jota emme olleet suunnitelleet ... perustuskuoppa nimittäin uhkasi täyttyä vedellä rankkasateista ja sulamisvesistä - uima-allas sekin tietty.

Onneksi herra Vastaava Mestari osaa ennakoida asioita. Hän passitti perjantaina J-P:n hankkimaan uppopumpun, puutarhaletkua ja jatkoroikan. Näiden avulla vältyttäisiin ikävältä velliyllätykseltä, jonka seurauksena kuoppaa pitäisi ensin tyhjentää vellistä ja sitten täyttää kiinteällä aineella ... J-P lähti asiaa hoitamaan ja tunsi kuinka ahtaajalakko iski meihin oikein käytännössä - uppopumput (ja moni muu asia) olivat K-Raudan varastosta loppu, tavarat kun seisoivat edelleen satamissa! Kiitos, ahtaajat.

Aikansa seilattuaan J-P kuitenkin löysi uppopumpun, joka oli harmaavesikäyttöön (likavesi) tarkoitettu ja sai loputkin roinat järjestettyä. Rensselit J-P jätti tontille, josta herra Kaivuri lupasi ne paikallensa asentaa. Hyvin mielin siis puli puli Nokialle.

Kylpyläreissulta palattuamme päätimme piruuttamme kruisata tontin kautta tarkistamassa, millainen allas siellä odottaisi. Yllätys oli positiivinen - kuoppa oli muutamaa lätäkköä lukuunottamatta tyhjä ja tontin vieressä olevassa avo-ojassa oli valtava likavesiallas. Pumppu oli siirtänyt vedet pois perustuskuopasta kuten oli suunniteltukin.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Hattu ja kengät kunnossa

Herra Edustaja kävi tänään meillä kahvittelemassa. Varsinainen syy kahvihetkelle oli katon asentaminen, joka tosin laajeni kattamaan hieman muutakin. Herra Edustajan urakkatarjous (josta tosin oli pidetty pieni puhelinpalaveri etukäteen) sisälsi osia talotoimittajan asennuspalvelusta sekä koko autokatoksen pystytyksen. Totesimme että jaahans, no mitäs tästä sitten seuraa ...

Pähkäillessämme asiaa, herra Edustaja kertoi, että hän vastaa koko katonasennushässäkästä eikä talotehdasta siinä vaiheessa tarvita. Kun herra Edustaja vielä on valtuutettu talotehtaan asentaja, tarjous alkoi vaikuttaa varsin suoraviivaiselta. Hintakin oli vielä piirun verran talotehtaan asennushintaa edullisempi.

Seuraava vaihe olikin nimien paperiin kirjoittaminen ja asia oli sillä selvä. Herra Edustaja siis pystyttää autokatoksen ja asentaa molempien rakennusten katon aluskatteen ja ruoteet mukaanlukien. Palaveri päättyi ja herra Edustaja lohkaisi että "kun hattu ja kengät ovat kunnossa, on kaikki hyvin". Tässä tietysti viitataan kattoon ja perustuksiin. Tuli jälleen sellainen olo, että yksi osa-alue on hyvissä käsissä.

Sitten muutama sana tulevista perustuksista. J-P piipahti aamulla (jälleen) tontin kautta. Herra Kaivuri oli tietysti paikalla ja J-P vaihtoi pari sanaa hänen kanssaan. Herra Kaivuri oli hieman huolissaan yhdestä anturanpohjan kohdasta, kun se on vähän höttöinen. Pienen tuumailun jälkeen todettiin, että antura porrastetaan alaspäin jotta se on joka kohdasta tukevalla maalla. Porrastettuun kohtaan pitää tietysti laittaa muutama ylimääräinen harkko, mutta se on pieni hinta siitä, ettei tarvitse miettiä, pysyykö talo paikallaan vai ei ... yhden harkon hinta kun mitataan 2 - 4 eurossa.

Perustustenkin osalta oli hyvä jälleen huomata, että tekijät tietävät mitä tekevät - hattu ja kengät ovat siis kunnossa. Tässä vielä kuva, jossa perustuskuopan tekeminen on meneillään ja poisvietävää höttömaata lastataan herra Kuormurin lavalle. Mieltä lämmittää sekin, että herra Kuormuri käyttää luppoaikansa rakennuspaikan mittaamiseen. Hyvissä käsissä tuntuu tämä kenkäpuolikin olevan!

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Sähköä ja lentävä pensasaita

J-P päätti uteliaisuuttaan piipahtaa jälleen tontilla ennen sisätöihin siirtymistä ja huomasi herra Kaivurin olevan - kuten kai on jo aiemmin tullut mainittua - paitsi tehokas, myös tervejärkinen. Herra Kaivurilla oli ongelma - mahtikuusen kanto. Se ei kuulemma lähtisi minnekään ilman että naapurin pensasaita (tai ainakin osa siitä) lentäisi taivaan tuuliin. Niinpä kanto oli edelleen tiukasti paikallaan.

Tuumattuaan tilannetta tovin herra Kaivurin kanssa, J-P päätti mennä jututtamaan jo tutuksi tullutta naapuria ... samaista, joka oli jo lupautunut antamaan meille vettä perustusten tekemiseen (hmm, että pensasaitakin vielä - hienoa) ... Naapuri kylläkin, kuten vähän osattiin odottaakin, suhtautui asiaan varsin joviaalisti. Niinpä J-P ja herra Naapuri sopivat, että lentäköön pensasaita - korjataan se sitten kesällä.

Tässä kuvassa herra Kaivuri on jo vienyt kuusenkannosta erävoiton ja pätkä pensasaitaakin lennähtänyt taivaan tuuliin - harmillista että kaikki kävi niin nopeasti, ettei kamera pysynyt perässä. Oli nimittäin kaivinkone aika hurjassa etukenossa kantoa maasta kammetessaan! No kyllä tästäkin kuvasta selviää mahtikuusen kannon voima - edelleen on herra Kaivuri koneensa kanssa kyykyssä kannon rippeitä ylös kiskoessaan!

Muutakin tontilla samaan aikaan tapahtui. Saimme nimittäin sähkön (no, tässä vaiheessa se oli kyllä vasta pelkkä sähkökaappi, jota tonttikeskukseksikin tituleerataan) tontille. Virta kuulemma kulkisi vielä saman päivän aikana. Alkavat siis olla peruselementit kasassa perustustöiden aloittamista varten.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Vesieste ja muuta mukavaa

Viime päivät ovat kuluneet rakennusprojektin kanssa monenlaisissa merkeissä - on sähkösuunnitelmaa, perustusmateriaalien kilpailutusta ja veden (tai sen puutteen) kanssa puuhaamista. Mainittakoon viimeisestä ensimmäiseksi pari sanaa.

Alkuperäinen suunnitelma perustusten suhteen oli käyttää sellaista uutta ja hienoa LecaLex-harkkotekniikkaa, jossa koko perustusten tekemiseen kuluisi vain satakunta litraa vettä. Tästä tuli tietysti vedettyä johtopäätös, että vesiliittymällä ei ole kiire. Rahaakin säästyy, kun katu kaivetaan auki vasta sitten kun routa on sulanut. Ilmeni kuitenkin, että kyseistä harkkoa ei ole saatavilla tarpeeksi leveänä - 300-millistä löytyisi, mutta me tarvitsemme 340-millistä ... eli perinteisiä harkkoja pitää käyttää ja vettä kuluukin yhtäkkiä kaksi kuutiota. Ei siinä mitään, vesi on halpaa - mutta kun ei ole hanaa tontilla ... vielä.

Tässä vaiheessa tuli elävästi mieleen "Mistä on omat talot tehty" -kirja, jota lukiessamme naureskelimme, kun kirjan rakentaja joutui lainaamaan naapurilta vettä puutarhaletkulla - meille ei kyllä käy noin, ei varmasti käy ... heh. Onnekkaasti meillä on sellaiset uudet naapurit, joiden kanssa asioiden sopiminen on varsin sujuvaa. Saamme naapurilta vettä perustusten tekemiseen, eli puutarhaletku peliin ...

Sitten sähkösuunnitelma. Olimme Mian kanssa pähkäilemässä tarvittavia muutoksia sähkösuunnitelman luonnokseen, kun huomasimme pohtivamme tulevaa Kasperin partakoneen paikkaa ... nappula on pähkäillessämme tutti suussa päiväunilla. No itsellehän tätä taloa rakennetaan ja aikomus on pysyä siinä aika pitkään ...

Muuta mainitsemisen arvoista lienee keittiö, tai itse asiassa sen kuvat. Saimme hienot 3D-versiot kuvista ja tässä uusi keittiömme visualisoituna. Nyt ovat kaapit ja liesikin oikeilla paikoilla.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Kaivurin ensimmäinen työpäivä

Tänään tuntui taas siltä, että nyt mennään eteenpäin niin että tuntuu (kun mukana pysyisi). J-P poikkesi aamulla tontilla pikku-isäntä Kasperin kanssa ja totesi herra Kaivurin olevan varsin nopea. Ties moneltako herra oli aamulla tullut touhuamaan, mutta hyvän matkaa oli tontille menevän tien pohjaa jo vedetty tasaiseksi!

Herra Kaivuri tuli oikein kättäpäivää itsensä esittelemään ja kertoi hieman tulevasta kuviosta. Ajetaan maata ja lunta pois sen verran kun tarvitsee ja tuodaan hyvää tienpohjaa tilalle. Oli jälleen mukava huomata, että puikoissa on kaveri, jonka ei tarvitse tekemisiään tuhistella.

Kävimme iltapäivällä vielä kurkkaamassa tontin tilanteen ja totesimme, että kymmenkunta metriä tien- ja tontinpohjaa on valmiina ... melko tehokasta. Otimme samalla muutaman valokuvan ja tässä kuvassa Sonja seisoo herra Kaivurin kauhan vierassä. On se kauha kyllä hirmuisen kokoinen!

torstai 18. maaliskuuta 2010

Hirviökaivuri

Tänään oli se päivä, jolloin hurjan kaivurin piti saapua - tai ainakin se aiemmin googlattujen kuvien perusteella oli aika hurja ... iso ja ehkä jopa pelottava. J-P suunnitteli päivänsä siihen malliin että pääsi poistumaan työpaikalta ihmisten ajoissa, vieläpä hyvällä omallatunnolla!

Kunhan J-P pääsi kotiin, syötiin perheen kesken kaalilaatikkoa (joka muuten oli tosi hyvää). Syömisen jälkeen pakattiin lapset autoon ja lähdettiin oikein Keravalle ostoksille. Saatiinpahan tekosyy mennä tontin kautta kaivuria katsomaan. Tontille päästyämme totesimme, että ei ollut kaivuria, ei ...  jatkettiin naama (vähän) pitkänä ostosreissulle.

Saatiin ostokset tehtyä ja lähdettiin ajelemaan kotiin päin. Kotiin ajellessamme päätettiin piruuttaan mennä tontin kautta, josko se kaivuri olisi sinne ilmestynyt ... ei ollut. Jatkettiin kotiinpäin ja vähän matkaa päästiinkin, kun huomattiin että suuri lavetti tukkii koko tien. Ei se lavetti muuten olisi tietä tukkinut, mutta kun sen kyydissä oli aivan jumalattoman suuri kaivinkone ...

No sieltähän se kaivinkone saapui ja tehtyämme u-käännöksen pääsimme sitä vähän kummastelemaankin ... oli se kyllä valtavan kokoinen. Tässä kuvassa kavinkonetta irrotetaan lavetista, jotta se saadaan siirrettyä tontille.

Ei mennyt kauaa, kun hirviö oli siirretty pois lavetilta tontin puolelle. J-P ihmetteli että mitä ihmettä siellä vetoauton lavalla oikein on kun se niitä sieltä nostelee. Lava oli täynnä kauhoja - niitä kuulemma pitää olla monenlaisia, että työt onnistuvat.

Tässä kuva siitä, kun kauhoja siirretään lavalta tontille ...

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Yllätysten aika ei ole ohi!

Tänään oli herra Hakeurakoitsija luvannut huolehtia tontilla kököttävästä risukasasta (tai vuoresta). Koska olimme tulleet asian suhteen hieman epäluuloisiksi, J-P järjesti työhommansa sille mallille, että hän pystyi livahtamaan töistä normaalia aikaisemmin (tontin kautta) kotiin. Tontilla odotti yllätys - risukasa oli kadonnut ja vieläpä varsin perusteellisesti. Herra Hakeurakoitsija oli suhannut rekkansa tontin viereen ja vienyt rydöt mennessään, niinkuin olimme asiasta sopineet. Bueno.

Ilma oli ihanan keväinen ja päätimme tehdä retken tontille eväiden (ja kirveiden) kanssa ... kirveet olivat pöllikasan rokottamista varten. Eväsleivät kassiin, lapset haalareihin ja aikuiset tonttikamineisiin. Mian tonttihanskat olivat unohtuneet autoon ja ne olivat pakkasen jäljiltä "tönkkösuolatut". Onneksi oli varahanskat, jotka tosin nekin jäätyivät tauon aikana.

Tontilla seuraava yllätys oli, että vaikka kuinka pilkkoi, pöllikasa ei juurikaan tuntunut pienentyvän ... klapikasa sen sijaan kyllä kasvoi (onneksi). Alkoi pikkuhiljaa hahmottumaan, millainen määrä niitä klapeja oikein tuleekaan! Myös lapset (Sonja ja Roosa) osallistuivat talkoisiin harjoittelemalla kirveen käyttöä. Saivatpa he muutaman klapinkin aikaiseksi!

Vaikka oli pakkasta, hiki virtasi tehdessämme pölleistä selvää. Ajatus siitä, että meillä joskus olisi valmis talo, jonka saunassa voisimme näiden klapien ansiosta hikoilla mukavasti, lisäsi oleellisesti motivaatiota tehdä pöllikasasta hakkelusta. Myös Sonjan heittämät välikommentit ("Wau! Meni yhdellä iskulla!!") olivat omiaan lisäämään pilkkomistehoa aivan omiin sfääreihin.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Risuja ...

Urakoitsijat on jänniä ... ainakin risu-urakoitsijat. Tässä tapauksessa kysymys on hakeurakoitsijasta, jonka oli määrä kiikuttaa risusavottamme tuotokset pois tontiltamme. Menimme perjantaina kurkkaamaan, miltä tontti näyttäisi ilman valtavaa risukasaa, mutta jouduimme tyytymään mielikuvitukseemme - risukasa olla jökötti siinä, mihin me olimme sen jättäneet. Herra Perustusmies tosin oli tiivistänyt sitä kuten olimme sopineet. On se hyvä, että edes jonkun perään ei tarvitse katsoa.

Tästä seurasi tietysti soitto hakeurakoitsijalle, joka (siinä vaiheessa kun hänet kiinni saimme) tuumasi että niin, se Espoossa oleva risukasa vai? Pääsimme urakoitsijan kanssa paikkakunnasta yksimielisyyteen, jonka jälkeen selvisi että urakoitsija oli unohtanut meidän risumme. Ainoa kommentti urakoitsijalta tähän oli että "No, kyllä ne sieltä jossain vaiheessa ensi viikkoa pois haetaan." ... hienoa!

Ainoaksi pikku ongelmaksi uuden aikataulun suhteen muodostuu tontille alkuviikosta tuleva kaivinkone, jonka siis pitäisi kiivetä risukasan yli. J-P selvitti tämän pulman urakoitsijalle ja sai hiillostettua hänet kiikuttamaan risut pois sunnuntaina. Myöskään keikan hinta ei aikataulun muuttumisesta saisi muuttua ja urakoitsija lupasi hinnan pysyvän ennallaan.

Odotamme risusavotan lopputulemaa jännityksellä!

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Seilaava sähkösuunnitelma

Tänään selvisi sähkösuunnitelman luonnoskuvien kohtalo - ne olivat hieman seilanneet, mutta siitä ei kyllä voi syyttää Itellaa. Herra Sähkösuunnittelija oli ilmeisesti päättänyt olla tehokas ja käyttänyt ikkunakuorta, josta näkyy sekä lähettäjän että vastaanottajan osoite ... tai ainakin pitäisi näkyä. Osoitetiedot olivat jostain syystä lipsahtaneet kuoren sisällä olevassa paperissa hieman väärään kohtaan. Herra Sähkösuunnittelijan oma osoite näkyi kuoren ikkunasta oikein hyvin, mutta meidän osoitteesta näkyi vain pilkahdus ...

No, tästä pikku asemointivirheestä seurasi se, että sähkösuunnitelman luonnokset matkasivat Pohjanmaalta meille palttiarallaa 10 päivää ... eli saman aikaa, kuin ameriikanserkun kirjeellä kestää tänne tulla. Kuori oli reissannut Oulun ja Jäälin väliä aikansa kunnes se onnekkaasti päätyi Vantaalle ja sieltä vihdoin ja viimein Tuusulaan ... no saimmepa sen sentään viimein.

Kommenttimme menevät perille taatusti nopeammin mutta mitenkähän lopullisten piirustusten kanssa käy - onkohan kuoressa taas iso ikkuna?

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Aloituskokous

Eilinen tiistaipäivä oli päivä, joksi rakennusprojektimme virallinen aloituskokous oli sovittu pidettäväksi. Aloituskokouksessa päätetään virallisesti rakennusprojektin aloittamisesta. Kuulostaa varsin hienolta ... ehkä jopa hiukkasen byrokraattiselta. Kokouspaikkana oli tontti ja paikalla olivat meidän lisäksi herra Vastaava Mestari ja herra Rakennustarkastaja.

Tontille mennessämme paikalla sattui vielä olemaan kaksi touhukasta kunnan työntekijää, jotka olivat merkitsemässä virallista rakennuspaikkaa tontille. Herrat kiittelivät tontin siivouksesta, tänä talvena ei kuulemma passannut odottaa liikoja mennessään merkitsemistä tekemään. Tässä kuva herroista työn touhussa.

Itse kokous sujui suorastaan lupsakoissa merkeissä. Ennen paperitöitä ohjelmaan kuului ns. haastatteluosuus, jossa herra Rakennustarkastaja turisi mukavia ja teki muutaman kysymyksen jutustelun ohessa. Mieltä lämmitti erityisesti se kun hän mainitsi, että meillä on kelpo tontti - hyvä on siihen rakentaa. Oli myös hupaisaa huomata, että herra Rakennustarkastaja ja herra Vastaava Mestari olivat vanhoja tuttuja - ja vieläpä työn puolesta. Tuli jälleen hyvä tunne siitä, että olimme juuri tämän vastaavan mestarin löytäneet.

Haastattelun jälkeen siirryttiin täyttämään pöytäkirjaa Octavian konepellin päälle (se toimi oivallisena kokouspöytänä). Käytiin vielä kaikki kohdat kerran yhdessä läpi ja herra Rakennustarkastaja kirjasi kaiken pöytäkirjaan. Lopuksi pöytäkirja allekirjoitettiin ja rakentamisella oli Tuusulan kunnan virallinen siunaus. Tässä kuvassa pöytäkirjaa ovat täyttämässä herrat Rakennustarkastaja ja Vastaava Mestari.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Sähköshokki

Olimme jo tovin kummastelleet että missä sähkösuunnitelman luonnokset viipyvät. Tarvitsemme luonnokset kommentoitavaksi, jotta lopullinen sähkösuunnitelma saataisiin talotehtaalle ajoissa. Talopaketti tulee viikolla 21 ja sähkösuunnitelman pitää olla talotehtaalla 8 viikkoa aikaisemmin, eli maaliskuun lopussa, jotta rasiat ja johtokanavat saataisiin suurelementteihin paikoilleen.

J-P soitti maanantaina sähkösuunnittelijalle selvittääkseen asiaa, mutta törmäsi puhelinvastaajaan. Vastaaja kailotti suunnittelijan olevan lomalla ja palaavan 26.3 - muutamaa päivää ennen talotehtaan takarajaa. Tilanne valkeni lopullisesti maanantai-iltana kun J-P:n sähköpostiin tupsahti viesti, jossa pyydettiin täyttämään liitteenä oleva sähkösuunnitelman perustietolomake - samainen, jonka olimme palauttaneet jo helmikuun alussa! J-P oli kaiken lisäksi jutellut kyseisen suunnittelijan kanssa puhelimessa perustietolomakkeen lähettämisen jälkeen ja toimittanut sähköpostitse pohjapiirustukset ja eritellyn listan toivotuista ratkaisuista.

Tämän seurauksena tiistai-aamuna tapahtui monta asiaa nopeasti. J-P soitti talotehtaalle ja selvitti asiaa heidän kanssaan. Asiaan kuului myös sähköpostiviestien lähettelyä sinne sun tänne, jotta asioiden todellinen laita varmasti selviäisi kaikille osallisille. Talotehtaan Edustaja meinasi tukehtua pullaan kuullessaan asiasta, mutta tuumasi asian järjestyvän.

Päivän mittaan selvisi, että sähkosuunnittelija tuleekin lomalta jo viikolla 22, joten puhelinvastaaja pulputti viestissään puutaheinää. Talotehtaalta oltiin myös asian tiimoilta yhteydessä ja vakuutettiin että minkäänlaisia ongelmia ei meille asiasta koidu, onhan kysymyksessä talotehtaan alihankkija.

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Raitisilmamyrkytys

Puuhastelimme koko viikonlopun ajan tonttia risuista siivoamassa ja sunnuntai-iltana tunsimme puuhastelleemme ... Oli hauskaa huomata mitä raitis ilma ja ruumiillinen työ tekee aikuiselle(kin) ihmiselle.

Pyysimme ystäviämme risusavottaan ja savotan edetessä huomasimme, että "risu" on erittäin laaja käsite, jonka voi jopa tukkiin sekoittaa. Onnekkaasti meillä on ystäviä, jotka olivat halukkaita jakamaan raitisilmamyrkytyksen kanssamme; lauantaina meitä auttoi Markku ja sunnuntaina Matti ja Katja olivat apuna. Sanottakoon tässä, että ilman heitä olisimme edelleen tontilla risuja raahaamassa. Suuret Kiitokset Vielä Kerran!!

Innoissamme touhutessamme sattui vahinkokin - onnekkaasti ei kuitenkaan kovin suuri. Onnistuimme nimittäin muodostamaan kaksi risukasaa, joista toinen oli autokatoksen nurkkapisteen kohdalla - ei hyvä juttu. Suoritimme ns. sisäisen siirron ja siirsimme pikkukasan vieressä olevaan Jättikasaan. Hieman myöhemmin huomasimme, että myös Jättikasa peittää yhden autokatoksen nurkista. Onneksi herra Vastaava Mestari vapautti meidät toisesta siirtourakasta tuumaamalla, että kolmellakin pisteellä merkkaaminen onnistuu ... pffhhiii. Tässä oli siis kysymys rakennuspaikan merkitsemisestä (nurkkapisteet merkitään kunnan toimesta). Rakennuspaikka pitää olla merkittynä ennen aloituskokousta, joka on jo tiistaina ja risut haetaan pois vasta perjantaina.

Risujen lisäksi rakennuspaikan kohdalta piti raivata myös rungot (joista suurin osa oli onnekkaasti jo paloiteltu). Noin niinkuin kuriositeettinä mainittakoon, että klapeja kaadetuista puista tulee palttiarallaa parikymmentä kuutiota. Viiden vuoden halot ovat siis plakkarissa ... kunhan niistä pölleistä ensin saadaan halkoja aikaiseksi. Talkooporukkaa saatavilla?

J-P pääsi myös leikkimään miesten leluilla hypätessään herra Perustusmiehen traktorin rattiin (herra Perustusmiehen luvalla). Traktori piti siirtää risukasan edestä sivummalle. Samalla Mia ehdotti, että Matin työtaakkaa voisi hieman helpottaa - Matti nimittäin kiskoi pää punaisena ahkiota, joka oli täynnä jumalattoman isoja pöllejä. Niinpä Matti lappoi pöllit traktorin kauhaan. J-P ajoi traktorin tontin perälle ja oli hyppäämässä ohjaamosta Super-Mattia auttamaan, kun Matti jo viittilöi että "Mee takas, kauha on jo tyhjä". No, koneet on ihan pop!

Ilma oli onneksi molempina päivinä aurinkoinen ja kevään oikein haistoi siitä. Naapuritkin tulivat välillä puuhasteluamme ihmettelemään ja vaikuttaa siltä, että olemme pääsemässä paikkaan, jossa oikeasti viihdymme! Lapsetkin pääsivät sunnuntaina nauttimaan tontilla puuhastelusta - lauantaina he olivat mummon hoivissa. Sonja kyhäsi kuusenoksasta joulukuusen (koristeena oli sahanpurua, koska muuta ei ollut saatavilla) ja lapset keräsivät myös "taikayrttejä" (=havuja). Parasta kuitenkin taisivat olla pulla ja suklaa, joita oli eväänä.

Olemme onnekkaasti huomanneet, että viikonloppurupeaman jälkeen tontti on todellakin siinä kunnossa, että mittamiehille voi sanoa tervetuloa. Havaitsimme myös raittiin ilman ja ruumiillisen työn tyrmäävän yhdistelmävaikutuksen. Blogin kirjoittamisyritys oli aika "nolla" heti rupeaman jälkeen sunnuntai-iltana. Levättyämme päivätöissä sekin alkaa sujua, kuten tekstistä (toivottavasti) voi päätellä.

Tässä kuva tontista savotan jälkeen. Risukasasta näkyy vain pieni osa.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Taistelutanner

Puiden kaatamisen jälkeen tontista tuli taistelutanner, jolla herra Perustusmies apulaisineen kävi sotaa kaadettuja puita vastaan. Talvi oli ilmiselvästi puiden puolella, koska tontille satanut lumimäärä vähintäänkin lisäsi herra Perustusmiehen Puutarhajyrsimelle asetettua haastetta - ei meinannut tiukinkaan neliveto päästä ilman aputukkeja yhtään mihinkään. No, herra Perustusmies vei ensi vaiheessa voiton ja rungot muuttuivat pätkityiksi ja karsituiksi puunkappaleiksi. Tämä jatkui voitokkaasti siihen saakka kunnes kaadetut puut pääsivät tekemään täsmäiskun herra Perustusmiehen Puutarhajyrsintä vastaan ja pahansisuinen (sekä hyvin terävä) oksa puhkaisi Puutarhajyrsimen toisen eturenkaan ... hiljaisuus laskeutui hetkeksi tontille. Onneksi uusi eturengas saadaan jo huomenna ja Puutarhajyrsin pääsee jatkamaan taistelua ...

Toinen taistelu oli enemmänkin henkinen ja liittyi tulevaan herra Timpuriin - hyviä ehdokkaita oli kaksi. Tänään toinen hyvistä timpuriehdokkaista tuli kylään (toinen kävi jo aiemmin).
Keskustelimme kahvikupposten ääressä kaikista niistä tehtävistä, joista timpurin tulisi huolehtia. Timpuriehdokas antoi jutellessaan meille vinkkejä ja kertoi vaihtoehdoista eri osa-alueiden toteuttamisessa. Tuli aika luottavainen olo. Vielä kun tuntui, että henkilökemia pelaisi tämän ehdokkaan kanssa paremmin, teimme päätöksen saman tien. Nyt meillä oli herra Timpuri ja huonot uutiset kerrottavana toiselle ehdokkaalle ...

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Puut kaatuu!

Tänään oli ensimmäinen päivä kun tontilla tapahtui oikeasti. J-P tapasi Sonja-apulaisen kanssa tontilla Vastaavan Mestarin, herra Perustusmiehen ja herra Metsurin, joka antoi talon rakentamisen esteenä olevien isojen koivujen ja mahtikuusen tietää paikkansa projektissa ... tässä kuvassa mahtikuusi (joka muuten oli todella iso) kohtaa oman kohtalonsa. Urakkaan kuului kaiken kaikkiaan kymmenen puuta, joista puolet olivat naapureiden puolella. Naapurit olivat jo pitkään halunneet päästä eroon muutamista varjostavista koivuistaan ja niidenkin kaataminen samaan syssyyn onnistui rakennusluvan piikkiin mutkattomasti. Muuten heidän olisi pitänyt hakea kunnalta puunkaatolupa ja tilata metsurit sun muut paikalle hääräämään. Nyt homma onnistui kerralla ja kaatokustannuksetkin jaetaan tasan! Melko reilua!

Ei voi muuta kuin todeta että ammattimies on ammattimies ja sillä selvä. Itse kun olisi puiden kanssa alkanut ähertämään, tuloksesta ei kyllä olisi ollut takeita. Ties minne olisivat puut kaatuilleet. herra Metsuri katseli puuta tovin ja niin sanotusti "kaatoi sen pois kuleksimasta", eikä nokka kauaa kymmenen puun kanssa tuhissut. Tässä kuvassa herra Perustusmies käyttää herra Metsurin "tunkkia", jonka avulla puu kaatuu juuri sinne minne pitää.

Kun puut oli kaadettu, Sonja halusi laskea mahtikuusen vuosirenkaat ja sai tulokseksi 73. Herra Metsuri oli hieman aiemmin katsellut kuusta ja tuumannut että "Jaa, taitaa olla noin 70-vuotias" ... Huh huh. Tontti on puiden kaadon jäljiltä aika hurjan näköinen mutta herra Perustusmies tulee huomenna traktorin ja moottorisahan kanssa paikalle. Tästä seuraa se, että rytökasa on karsittu ns. kauhakasoiksi ja rungot pätkitty kolmimetrisiksi tukeiksi. Kauhakasa on muuten kasa, jonka kuorma-auton tarttumakauha saa kerralla nostettua. Rungot herra Perustusmies puolestaan kuljettaa traktorillaan tontin takaosaan odottamaan klapisulkeisia. Tästä kuvasta selviää tontin tila puiden kaatamisen jälkeen ja näköjään on pupukin eksynyt tontille poseeraamaan.

Vastaavan Mestarin ollessa paikalla hän ilmoitti, että kaivinkone tulee tontille kahden viikon kuluttua ja aloittaa maanrakennustyöt. Mestari palaveerasi herra Perustusmiehen kanssa tovin ja tehtiin suunnitelma. Vesiliittymä tilataan tontille vasta roudan sulettua jotta sen kaivaminen on halvempaa. Perustuksiin käytetään puolestaan sellaista harkko- ja muuraustekniikkaa (mikä lie olikaan), joka ei paljoa vettä tarvitse. Koko pohjan muuraamiseen kuluu vain 1000 litraa vettä ja sen herra Perustusmies sanoi kuljettavansa pakettiautollaan paikan päälle. Jälleen kerran on mukava huomata, että valitut tekijät olivat taas oikeat miehet paikoillaan! Tässä muuten tontti ennen puunkaatosulkeisia.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Vettä, ilmaa ja lämpöä

Aamu alkoi lupaavasti: LVI-suunnittelija soitti ja yritti perua sovitun tapaamisen. Hänellä oli flunssa ja Mia tietysti heti ajatteli, että taitaa olla tyypillinen Rakennus-Rane, joista jokainen tuttumme on osannut kertoa varoittavia esimerkkejä. Myöhemmin iltapäivällä istuimme kuitenkin LVI-toimistossa tekemässä alustavaa suunnitelmaa vesi- ja ilmastointiputkien paikoista. Suunnittelijalla oli oikeasti flunssa ja hän suostui tapaamaan meidät, kun J-P:n aikataulut olisivat muuten menneet ihan sekaisin. Opimme taas paljon ja sitä mukaa kun opimme uutta, huomaamme taas kuinka vähän oikeasti tiedämme.

Ensiksi tutkailtiin asemapiirrustusta ja suunnittelija oli hiukan huolissaan tontin pannukakkumaisesta pinnanmuodostuksesta. Pohdinnan alla oli sadevesien poistaminen tontilta. Suunnittelija mainitsi pelottavalta (=kalliilta) kuullostavan vaihtoehdon: pumppaus. Me kun olimme kuvitelleet, että tasainen tontti olisi automaattisesti helppo ja paras perustettava. Emme olleet osanneet ottaa huomioon sitä, että tasaiselta tontilta vesi ei välttämättä valu pois itsestään ... No, kun asiaa aikansa pyöriteltiin, todettiin että eiköhän pumppaukselta vältytä, jos käytetään sopivia kaivoratkaisuja tai tarpeen vaatiessa vaikka korotetaan tontin pintaa hieman.

Palaverin edetessä suunnittelija esitteli LVI-alan viimeisimpiä uutuuksia, jotka eivät edes ole (kovin) kalliita. Parina esimerkkinä kosteaan tilaan tuleva venttiili, joka säätää itsensä suuremmalle kun tilan kosteus nousee sekä oven yläpuolelle tuleva ääntä eristävä tuuletusrako, jonka avulla ilma vaihtuu mutta äänet jäävät oven toiselle puolelle. Tartuimme syötteihin.

Kolmas mainitsemisen arvoinen asia liittyy saunan ilmanvaihtoon. Suunnittelija ehdotti muutamaa ratkaisua, jotka lisäävät viihtyvyyttä ja energiatehokkuutta: Saunaan asennetaan venttiili, jonka avulla löylyhuoneeseen saadaan syöttöilmaa sytyttämisen ajaksi, joten koko kämpän kattavalta savusaunaefektiltä vältytään. Lisäksi löylyhuoneeseen asennetaan venttiili, joka on yhteydessä lämmön talteenottokoneeseen - venttiili on saunomisen aikana kiinni ja avataan saunomisen loputtua, jolloinka löylyhuoneen lämpö siirtyy asuinrakennukseen. Siistiä!

Tuntuu mukavalta oppia uudesta talosta asioita, joiden olemassaolosta ei aikaisemmin ole ollut mitään käsitystä. Esimerkkinä välipohjapalkin korkeus - aivan - välipohjapalkin korkeus! Mikä se on? LVI-suunnittelija kysyi ko. palkin korkeutta meiltä ja ainoa vastaus joka meiltä irtosi, oli "Öö, tota"-luokkaa. Soitto talotehtaan Edustajalle (taas) pelasti ja opetti uuden yksityiskohdan uudesta talostamme. Niin, välipohjapalkin korkeudella on merkitystä siinä vaiheessa kun aletaan suunnitelemaan välipohjan sisällä kulkevia ilmanvaihtoputkia - putket ovat pääsääntöisesti 200mm paksuja mutta 100mm putkillakin pärjää. No, meidän uuden talon välipohjapalkin korkeus on 220mm, joten luulisi putkien mahtuvan ...

maanantai 1. maaliskuuta 2010

10-42-R

Viralliset rakennuslupapaperit tupsahtivat tänään postiluukusta, mutta kirjekolibri ei lähetystä noteerannut, koska talotehtaan logoa ei kuoressa näkynyt. Kuoressa olivat samat paperit, jotka olimme rakennusvalvontaan kiikuttaneet ... niihin oli vain ilmestynyt pieni leima, jossa oli lupatunnus käsin kirjoitettuna. Laskua ei vielä näkynyt, joten pääsimme fiilistelemään täysin rinnoin ilman, että kukkaronvartija kolkutti takaraivossa. Rakennusluvan mukana oli pumaska papereita, joissa oli ohjeita ja vaadittavia toimenpiteitä. Onneksi näitä lisätehtäviä tulee tipotellen, niin ei pääse työn kokonaismäärä hirvittämään ... tieto lisäisi tuskaa.

J-P tuli töistä kotiin mukanaan viisi ketjuksi kiinnitettyä Post-It -lappua, joissa luki sovittuja asioita ja aikatauluja ... Seuraavat aikataulut oli sovittu: puiden kaataminen, LVI-suunnittelupalaveri ja aloituskokous. Näiden lisäksi pitää ensi tilassa tilata Tuusulan kunnalta rakennuspaikan merkintä tontille. Sitten pitäisi vielä haastatella toinen kirvesmiesehdokas tällä viikolla. Ai niin, ja puhelimitse sovittiin talotehtaan Edustajan kanssa, että hän tulee meille ensi viikon keskiviikkona kahvittelemaan ja neuvottelemaan vesikaton asennuksesta ja piippujen läpivientien tekemisestä.

Olemme tietenkin joutuneet puhumaan kaikenlaisista rakennusprojektiin liittyvistä asioista lastemme kuullen ja Sonja on tietysti osallistunut keskusteluun aina kun on pystynyt. Viime aikoina olemme tuskastelleet, että talvi ei näytä loppuvan ja lunta on aivan tuhottomasti. Sonja ilmeisesti on poiminut tämän omaksi aivan erityiseksi pohdinnan kohteekseen - oheinen kuva puhukoon puolestaan.

"Hyvä Jumala voisitko muuttaa tämän talven kevääksi (ilman vettä) aamen"