torstai 27. toukokuuta 2010

Ammattilaiset asialla

Meillä on ollut onni, koska olemme saaneet hyvät työmiehet ja asennustiimit käyttöömme. Talotehtaan Asennustiimi ei tehnyt tässä suhteessa poikkeusta - päinvastoin. He tekivät työtään todellisella pieteetillä, ei kulunut aikaa nokan tuhisteluun eikä turhaan löpinään ... Mitä nyt J-P kävi välillä pölisemässä ja keskeytti ammattilaisten touhun.

Asennustiimin miehet rakensivat taloa järjestelmällisesti eikä rakentamisen äänien lisäksi juuri muuta kuulunut. Tiimin jäsenen tarvitessa jotain, hän pyysi toiselta Tiimiläiseltä tai Apupoika Anterolta (J-P) apua - komentamista ei tarvittu. Ilmankos toiminta oli niin sujuvaa. Asennustiimin ammattitaidosta kieli sekin, että joka kerta kun J-P kysyi jotain, tiimiläiset vastasivat kärsivälliseti (kysymyksen laadusta riippumatta).

Tämän päivän asennusrumban jälkeen tontillamme seisoo talo - ilman kattoa vielä tosin. Huomenna, perjantaina, Asennustiimi saa oman hommansa päätökseen ja maanantaina aloittaa kattotiimi, joka huolehtii vesikaton asennuksesta.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Meillä on seinät!

Vihdoinkin koitti kauan odottamamme päivä - talopaketti saapui! Talotehtaan toimitusta edelsi muutama todella touhukas päivä, joiden aikana herra Kaivuu-urakoitsijan eliittijoukot näyttivät, mihin pystyivät. Täyttöjen nimittäin piti olla viimeiseen asti valmiina ennen talopaketin saapumista ... muhkuraiselle maalle on hankala laskea valtavia talotoimitukseen liittyviä oheistarvikelavoja.

Herra Kaivuu-urakoitsijan joukkojen niskaan oli hiipimässä aikataulullinen ongelma, joka johtui siitä, että he olivat päässeet aloittamaan hommansa pari päivää suunniteltua myöhemmin. Edellisellä raksalla oli homma venähtänyt hieman pitkäksi. Onneksi herrat löivät viisaat päänsä yhteen ja keksivät hilata paikalle niinsanotun teladumpperin ... Moinen aparaatti kuljettaa puolenkymmentä pikkukauhallista vaikka minkälaisen mutavellin yli. Dumpperilla saatiin kaivattua lisävauhtia täyttöjen ja tasoittamisen loppuunviemiseen!

Niinpä tontin etuosa saatiinkin siihen kuntoon, että talotoimitus voitiin toivottaa tervetulleeksi. J-P:kin pääsi kantamaan oman pikkuriikkisen kortensa kekoon täryttämällä autokatoksen pohjan tiiviiksi ...

Talotoimitusta edeltävän päivän kruunasi paikalle saapunut (kerrassaan jättiläismäinen) mobiilinosturi. Hirviön kuljettaja tuumasi, että halusi tuoda ja asetella monsterin paikalle hyvissä ajoin - saataisiin hommat käyntiin heti aamusta. Hyvin ajateltu, ettemme sanoisi. Talotoimituskin oli kuulemma hipsutellut parin täysperävaunun voimin paikalle jo talopaketin asennusta edeltävänä iltana (kuulimme asiasta ensimmäisenä asennuspäivänä). Jotenkin tuli tunne, että tehokasta tämä talotehtaan touhu tuntuu olevan!

Asennuspäivän aamuna sää oli kerrassaan kaunis (toisin, kuin sääennustuksissa oli annettu ymmärtää ... onneksi). J-P:n suhatessa paikalle tarkalleen kello 7:00, talotehtaan herrat olivat jo aloittelemassa touhujaan.

Ensimmäinen vaihe oli alaohjauspuiden asentaminen. Alaohjauspuut tulevat perustusten päälle ja ne asetetaan millintarkasti vastaamaan seinäelementtien mittasuhteita. Tällä tavalla mahdolliset perustusten mittavirheet saadaan eliminoitua ja elementit voidaan asentaa täsmälleen oikeisiin kohtiin. Asentaessaan alaohjauspuuta talotehtaan tiimi kiitteli perustusten tarkkuutta - tämä kiitos menee herra Perustusmiehelle! Samalla, kun alaohjauspuuta asennettiin, J-P:n tehtävänä oli toimia Apupoika Anterona ja huolehtia oheistavaran purkamisesta tontin tasaisille alueille ... ja voi hyvänen aika, kun sitä tavaraa riitti purettavaksi. Ensimmäinen rekka-auto oli täynnä mitä ihmeellisintä sälää ja jälkimmäisessäkin oli viisi isoa kuormaa tontille tungettavaksi. Onneksi herra Vastaava Mestari tuli purkuhommiin J-P:n avuksi.

Kun alaohjauspuut oli asennettu, alkoi seinäelementtien asennus. Elementit nostettiin numerojärjestyksessä suoraan rekka-autosta oikealle paikalleen perustusten päälle. Ei liene yllätys, että elementit oli myöskin lastattu rekaan täysin oikeassa järjestyksessä ja kaikenlaiselta vekslaamiselta vältyttiin. Asennuspäivän aikana suoritettiin koko ensimmäisen kerroksen asennus välipohjan tukirakenteet mukaanlukien. Talotehtaan herrat pitivät (pienen) lounastauon siinä vaiheessa, kun ulkoseinäelementit olivat paikoillaan. Tämä "lounas" syötiin siinä kolmen aikaan iltapäivällä ... herrojen työpäivä kestää aamuseitsemästä iltakahdeksaan! J-P kauhisteli moista päivän pituutta, johon toinen asentajista (J-P:n kaima, muuten) tuumasi, että mitä sitä hotellissa kuppaamaan, kun tämä työ on niin mukavaa. No, kyllähän herrojen otteista näki, että työstään he tykkäsivät!

maanantai 24. toukokuuta 2010

Sorttiasemalla sarvet päässä

Tänään ei mennyt putkeen.

Meidän oli siivottava raksalla olevat muottilautojen jämät ja muut roskat pois, koska autokatoksen täyttöjä ei muuten pääsisi tekemään. Herra Perustusmies lainasi (taas) ystävällisesti peräkärryään, jotta selviäisimme tehtävästä kunnialla. Mitäpä siinä sitten muuta kuin lautoja ja vanereita kärryyn heittämään. Roskasäkit lautojen päälle, kuomu kiinni ja hymyssä (vielä) suin kohti sorttiasemaa. Edes sade ei onnistunut latistamaan mielialaa.

Päästyämme perille saimme sorttiaseman virkailijalta ohjeet heittää säkit "tuonne" ja puutavara "tuonne hallin taakse". Näin tehtiin. Saatuamme rojut oikeille paikoille, palasimme punnitukseen selvittämään, mitä roinat kustantaisivat. Samainen virkailija sanoi, että mitenkäs se välipunnitus? J-P kysyi että mikä välipunnitus? Virkailija tähän, että "No se välipunnitus mistä sanoin". J-P totesi, ettei ollut puhetta mistään muusta kuin että nuo tuonne ja ne toiset sinne ... ai ai.

Ei suostunut virkailija joustamaan, vaikka J-P pyysi käydä hakemassa säkit punnittavaksi - siellä ne vielä olivat. Ei käynyt ei. Koko roska meni siis sekajätteen hinnalla. Pääsipähän virkailija käyttämään valtaansa ...

Moisesta vastoinkäymisestä kasvoi väkisinkin sarvet päähän. Päätimme silti sisukkaasti toteuttaa myös loppuosan päivän suunnitelmasta, johon kuului vessan tapettien haku sekä lava- ja peitesulkeiset ...

Tapettien nouto sujui jouhevasti, eikä rahtejakaan ollut veloitettu ... pieni pilkahdus siis. Kaiken lisäksi tapettien kuvio ja värisävy oli juuri sellaisia, kuin olimme mallikappaleen perusteella tilanneetkin.

Seuraavaksi lava- ja peitesulkeiset. Menimme hakemaan lavoja ja peitteitä tuttaviemme raksalta, koska ne sieltä liikenisivät. Lavat ilmaiseksi ja peitteet sovittua korvausta vastaan. Päästyämme perille, lastasimme ensin lavat kyytiin. Otimme kymmenkunta lavaa, jonka jälkeen meillä olisi kolmisenkymmentä lavaa talotoimituksen tarvikkeiden alustoiksi.

Sen sijaan peitteet olivat tyypiltään sellaisia, jotka eivät soveltuneetkaan käyttötarkoitukseemme. Ei siis auttanut, kuin perua kauppa ja todeta, että peitekauppaan on huomenna mentävä.

Lähes hyytävän vesisateen ja muutenkin ankean harmauden kruunasivat kaksi asiaa; Kasper istahti keskelle megalomaanisen kokoista koirankakkaa ja onnistui levittelemään sen takamuksestaan vähän sinne sun tänne ... Tämän lisäksi raahasimme hakemiamme lavoja raksallamme olevassa mutapaakkuvellissä samalla, kun sade vihmoi päin naamataulua. Oli hauskaa.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Paikat puhtaiksi

Raksa oli perjantaina täynnä touhua ja tohinaa. Päivän homman pyörivät ulkopuolisten täyttöjen ympärillä. Loput salaojat ja sadevesisysteemit asenneltiin routalevyjen alle ja koko komeus peiteltiin sepelillä ja maa-aineksella. Oman jännitysmomenttinsa puuhasteluun lisäsi se, että routalevyt loppuivat kesken ja niitä oli saatava jostakin lisää. Onneksi J-P:n ja Mian ystäviltä oli omalla raksallaan jäänyt 14 pakettia routalevyjä käyttämättä. Ostimme levyt sopuhinnalla ja oman raksamme touhut pääsivät jatkumaan (J-P lainasi herra Perustusmiehen peräkärryä ja kiikutti aamupäivän ajan routalevyjä raksalta toiselle...).

Työt etenivät siihen pisteeseen, että herra Kaivurin kone ei enää yltänyt siirtämään sepeliä etupihalta sokkelin taaemmille osille. Kutsuimme siis jo tutuksi tulleen herra Sepelin hätiin. Herra Sepelin hihnakuljetin mahdollisti sen, että sepeli saatiin sokkelin perukoille ilman kottikärry- ja lapiorumbaa. Säästyi valtava määrä työaikaa ja sitä kautta rahaakin - säästöä syntyi siitäkin huolimatta, että hihnalla toimitettu sepeli on hinnaltaan kaksinkertaista kuorma-autolla toimitettuun verrattuna. Sepeliä kului tänään kaiken kaikkiaan 85 tonnia!

Päivän päätteeksi J-P pyysi herra Kaivuria tekemään selvää tontilla edelleen olevasta lumikasasta ... kyllä, perustusten takana olla jökötti kaiken maailman rydön peittämä lumivuori. Herra Kaivuri käytti kymmenkunta minuuttia tehokasta työaikaa, jonka seurauksena ihka uudelle salaojajärjestelmälle tuli käyttöä. Ulkoilman lämpötila oli siinä 26-27 asteen paikkeilla, joten esille kaivettu lumi suli todella vauhdikkaasti!

Mainitsemisen arvoista lienee myös se, että olemme tänään imuroineet ensimmäistä kertaa uudessa kodissamme. Emme tosin millään perusimurilla, vaan raskaaseen raksakäyttöön tarkoitetulla härvelillä. Moinen toosa kestää mitä tahansa vedestä ja pölystä aina putkesta mahtuvaan sepeliin tai muuhun roinaan.

Imuroinnin syy liittyy talotehtaan toimitukseen - seinät saapuvat ensi keskiviikkona ja perustusten pitää olla siinä kunnossa, että ne pystytään asentamaan. Täyttöjen myötä ontelolaattojen ja sokkelin päällispinta olivat täynnä sepeliä ja muuta rytöä, joka siis pitää siivota pois ennen talopaketin saapumista.

Pääsimme hyvään vauhtiin siivoamistouhun kanssa, kunnes Ukko Yli-Jumala puuttui peliin ja paiskasi niskaamme sellaisen rankkasateen, jollaista ei vähään aikaan ole nähty. J-P tuumasi, että tuntui kuin olisi lasillinen vettä kaadettu niskaan joka kerta kun "sadepisara" osui selustaan ... Ei auttanut muu kuin kerätä kimpsut ja kampsut ja painua kotiin sadetta pitämään.

J-P kävi vielä illan mittaan muutamaan otteeseen tontilla kurkistamassa, miten sadevedelle oikein käy ja havainnot olivat oikein myönteisiä. Sadevesi- ja salaojajärjestelmä (pumppaamo mukaanlukien) toimi kuin junan vessa ja vedet siirtyivät sinne minne pitikin.

Tässä vielä kuva tontilla häärineestä tukijoukostamme (Tuho-Osasto).

torstai 20. toukokuuta 2010

Huh hellettä

Luvattu korkeapaine saapui ja Raksalla työt ovat edenneet sananmukaisesti paahtavassa helteessä. Helteen lisäksi tunnelma oli hetken aikaa muutenkin hikinen. Jouduimme nimittäin toteamaan, että vesi ei virtaa ylämäkeen (vaikka joskus niin soisi tapahtuvan). Salaoja- ja sadevesisuunnitelmamme meni uusiksi sillä hetkellä, kun salaojien asennusta aloitettiin. Asennusporukka (tervejärkinen kun oli) huomautti varovasti J-P:lle, että ei taida tontin kaato riittää salaojille.

Olimme kyllä tietoisia siitä, että ilman pumppaamoa hommasta ei selvitä, mutta pumppaamon tuoma lisäkorkeus ei sitten kuitenkaan riittänyt. Oli pakko muuttaa suunnitelmaa ja purkaa salaojat ja rännivedet tontin vieressä olevaan ojaan sen sijaan, että ne olisi purettu tienvarsiojaan. Tämäkin asia selvisi siis parhain päin. Kun tarviketoimittajamme (kiitos, Kaitsu) on vielä sieltä joviaalimmasta päästä, käyttämättömäksi jäänyt sadevesikaivokaan ei jää tontille pyörimään vaan voimme palauttaa sen ostopaikkaan!

Pieni, mutta erittäin hupaisa ja mainitsemisen arvoinen asia liittyy katon asennukseen. Herra Kattourakoitsijan päällysmies soitteli J-P:lle ja kysyi voisiko hän jo nyt tuoda sirkkeliä sun muuta tavaraa tontille. He kun aloittaisivat katon asennuksen heti maanantaina ... Hmm. J-P kysäisi vaivihkaa herra Päällysmieheltä, että mitenkäs se katto on tarkoitus asentaa, kun seinät tulevat vasta keskiviikkona? Hetken hiljaisuuden jälkeen luurista kuului, että "Jaa, ensi keskiviikkona vai? Ei tämän viikon keskiviikkona?". Hilpeyttä herättävä väärinkäsitys tuli onnekkaasti oikaistua ja katon asennusporukka tuleekin paikalle viikkoa myöhemmin ...

Vaikka talotoimituksen odottelu on tehnyt tästä viikosta pitkääkin pidemmän, on aika ennen talopaketin saapumista tarpeen - perustusten ulkopuolisten täyttöjen pitää nimittäin olla kunnossa siinä vaiheessa kun talotehtaan lähetys saapuu. Onneksi Herra Maansiirtourakoitsija oli toimittanut paikalle jälleen tiimin, joka ei aikaansa kuppaamiseen hukannut. Kun herra Perustusmies vielä lupasi yhden hyvän työmiehen tiimiä vahvistamaan, ei täyttöjen ajallaan valmistumiselle pitäisi olla estettä. Raksamme on jälleen kerran eräänlainen taistelutanner ...

Herra Maansiirtourakoitsijan tiimin huolehtiessa täytöistä ja salaojien asennuksesta, herra Perustusmies vastasi siitä, että sokkeli sai arvoisensa viimeistelyn. Olimme Mian kanssa päätyneet ns. sokkelin heittokiveen, jossa koristekivi kiinnitetään heittämällä se sokkeliin levitettyyn ohueen liimalaastikerrokseen.

Parin päivän (suorastaan raivokkaan) työskentelyn jälkeen, raksallamme olleet tiimit saivat vaikuttavaa jälkeä aikaan. Lähes kaikki salaojat ja niiden täytöt on tehty ja voimme turvallisin mielin keskittyä jälleen talopaketin odottamiseen ... tässä vielä kuva Raksasta tänä iltana.

torstai 13. toukokuuta 2010

Korkeapainetta luvassa

Viime päivien aikana raksa on jälleen vaikuttanut hieman synkältä paikalta. On ollut harmaata ja kylmää ... toukokuussa tumput kädessä ja niin edelleen. Synkkyyden keskellä liittymätouhut viimeisteltiin eli vesi- ja viemäriputket vietiin perustusten alle. Kuten arvata saattaa, homma hoitui sukkelan määrätietoisesti ... asennusporukan homma ei tälläkään kertaa venähtänyt ylitöiksi.

Herra Perustusmies halusi käyttää liittymien asentamisesta aiheutuneen joutoajan hyväksi ja päätti hoitaa perustusten slammausta samaan aikaan. Slammaus on sokkelin tasoittamista erityisen löysällä ja hienojakoisella laastilla, joka juuri ja juuri pysyy sokkelin pinnassa ja on kuivuttuaan erittäin tasaista. Ajatus oli sinänsä hyvä - Ukko Yli-Jumala vain teki oman oikkunsa ... Raksalle tuli rankkasade, joka siivosi tehdyt slammaukset pitkin niiden alla olevia padotuslevyjä. Moisen luonnonoikun jälkeen ei auttanut muu kuin hyväksyä tosiasia, että uusiksi meni tämä työvaihe ...

Seuraava merkkipaalu oli ontelolaattojen saumojen valaminen. Valun tehtävä on kiinnittää ontelolaatat toisiinsa, jotta ne pystyvät toimimaan järkähtämättömänä perustana tulevalle lattialle. Samalla valetaan myös ns. kantavien seinien nousut - anturat, jotka tukevat kantavia seinärakenteita. Tässä kuvassa ontelovalu on täydessä touhussa.

Herra Perustusmies soitti J-P:lle ennen helatorstaita ja kertoi, että nyt olisi seiniä ja sokkelin ulkopuolisia täyttöjä vaille valmista ... Perustukset ovat siis siinä kunnossa, että talopaketin seinät voidaan niille asentaa. Kaikki tukinousut, pilarikengät ja ties mitkä muut tarvittavat asiat ovat siis paikallaan. Koko perhe kuitenkin joutuu malttamattomana odottelemaan vielä puolitoista viikkoa seinien pystytystä; ja tunnetusti odottavan aika on piiiiitkä.

Asennusprosessiin liittyy monta mielenkkitoista yksityiskohtaa - yksi niistä on perustusten tarkistusmittaus. Kyseinen mittaus tehdään aina erittäin tarkasti ja se sisältää kolme osaa; ristimitan (kulmasta kulmaan halkaisija), pituusmitan ja korkeusmitan. Talotehtaan toleranssit kyseisille mitoille ovat 20mm ristimitalle, 10mm pituusmitalle ja 5mm korkeusmitalle. Herra Vastaava Mestari suoritti tarkistusmittauksen räntäsateessa (J-P oli apupoikana) ja suurin virhe löytyi ristimitasta. Heittoa mittapiirustuksiin ristimitassa oli enimmillään 5mm  ... tarkkaa työtä siis. Taitavat seinäelementit olla samaa kokoa perustusten kanssa.

Tässä vielä kuva perustuksista siinä kunnossa, kun kaikki on tehty (no, puumuotit pitää vielä irroittaa). Aiemmin mainitun slammausonnettomuuden jäljet näkyvät padotuslevyissä.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Vesi ja viemäri ihan omasta takaa

Tänään raksalle saatiin ihan omat vesi- ja viemäriliittymät. Tuskin olivat herra Kaivuu-urakoitsija paikalle passittamat touhukkaat työmiehet saaneet tietyöstä ja tien katkaisemisesta varoittavat liikennemerkit paikoilleen, kun herra Kaivuri otti ja vetäisi kauhansa kulmalla asfaltin halki kuin veitsellä leikaten. Tämä oli alkusoitto savotalle, joka teki tonttimme tiestä todellisen taistelutantereen.

Ennen varsinaista kaivuu-urakkaa paikalla kävivät kaapeliyhtiön mittamiehet, jotka merkitsivät tien alle salakavalasti kaivetut sähkö- sun muut kaapelit ... Niitä ei passaisi mennä katkomaan. Herra Kaivuri kavereineen ja masiinoineen touhusi mallikkaasti tien alla lymyileviä kaapeleita ja putkia väistellen ja sai aikaan todellisen kuoppien kuopan - melkoisen syvälle pitää vesi- ja viemärijohdot kaivaa!

Työpäivän päätyttyä oli liittymien asennus saatettu kunniakkaasti loppuun ja tie oli jälleen kulkukelpoinen. Herrojen alkuperäinen tavoite kuulemma oli hoitaa homma loppuun neljään mennessä iltapäivällä ... melkein he sen siihen mennessä valmiiksi saivatkin. Tehokkaita tyyppejä nämä herra Kaivuu-urakoitsijan työmiehet!

Löysipä oma tuho-osastommekin uuden oivallisen leikkipaikan. Lienee kuitenkin syytä pitää huoli siitä, että pikku apulaisemme leikkivät uudessa suosikkikohteessaan vain silloin, kun se ei ole herra Kaivurin instrumenttiin kiinni kytkettynä ...

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Lukkoonlyöntejä

Olemme tehneet kuluneen viikon aikana koko joukon päätöksiä erilaisista taloomme tulevista asioista. Näistä ammepäätös ansaitsee erikoismaininnan.

Olimme nimittäin etsineet kylpyammetta jo hyvän aikaa ja epätoivo alkoi hiipiä mieliimme ... emme saisi toivomamme näköistä ammetta, ellemme ensin voittaisi lotossa. Haluamamme näköiset ammeet kun maksavat nelinumeroisia euromääriä, eikä hinta edes ala ykkösellä ... Aikamme voivoteltuamme päätimme piipahtaa eräässä rautakaupassa ihan uteliaisuuttamme ja kuinka ollakaan. Kaupassa oli juuri sellainen amme, jollaista olimme etsineet. Oli vielä erikoistarjouksessakin!

Varmistimme ammeen varastotilanteen myyjältä ja pyöriskelimme asian ympärillä pari päivää. Koska varastotilanne arvelutti meitä hieman, päätimme tehdä Sulo Vilénit ja ostimme ammeen hyvissä ajoin ennen varsinaista tarvetta. Liike lupasi pitää ammetta varastossa pari viikkoa jonka jälkeen se olisi vietävä muualle. Peräkärryn liikkeestä saisi ilmaiseksi lainaksi. Niinpä löysimme itsemme ajamassa amme peräkärryssä kohti Mustion mökkiä. Siellä amme säilyisi kunnes lopullinen sijoituspaikka valmistuisi! Jännä nähdä, mitä muuta sinne mökille vielä roudataan ...

Toinen merkittävä ja itse asiassa varsin iso päätös oli lattiamateriaalin valitseminen. Päädyimme tiukkojen neuvottelujen jälkeen aitoon lankkulattiaan joka on tehty massiivitammesta. Lähtöhinta oli sanalla sanoen hurja mutta laski sisukkaan tinkaamisen jälkeen tasolle, joka oli meidän mielestämme kohtuullinen ja myyjän mukaan todellakin viimeinen hinta! Kun J-P kertoi vielä miettivänsä asiaa selvittääkseen parin muun valmistajan tilanteen, myyjä huomasi pystyvänsä alentamaansa hintaa vielä kymmenkunta prosenttia ... Edellinen viimeinen hinta ei siis ollutkaan aivan viimeinen. Kun saimme vielä samaan hintaan rahdit ja varastoinnin, teimme kaupat.

Valitsimme myös laatat, jotka tulisivat kuistille ja osiin kosteita tiloja. Valitsemamme laatta näyttää 50cm pitkältä laudalta niin värinsä kuin pintansakin puolesta ... J-P keskusteli asiasta laatoittajamme kanssa joka tuumasi, että kaatojen tekeminen on painajainen. Aikamme palloiltuamme asian ympärillä totesimme, että vaihdamme kylpyhuoneen lattiakaivot UniDrain-tyyppisiin, jolloin yksi suora kaato riittää. Vieras-WC:n suihku taas tulee pieneen syvennykseen, joten sinne voi helposti valita perinteisen laatan.

Seuraavaksi pyörimme pönttöjen ja hanojen ympärillä. Valitsimme WC-istuimet, joissa on piiloviemäri ja vaimennettu kansi. Lapsiperheessä aika bueno! Hanat tulevat Oraksen valikoimasta ja valintaperusteet ovat pääasiassa käytettävyyden puolella. WC-hanoissa on altaan vipupohjaventtiilit, mutta muuten valitut hanat ovat mukavan näköisiä perushanoja - keittiön hana olkoon hieno(inen) poikkeus ...

Projektin edetessä olemme oppineet arvostamaan sellaisia rakennusliikkeitä, joissa on leikkipaikka. Kaikissa liikkeissä ei kuitenkaan sellaista ole. Olemmekin oppineet, että tuho-osastomme viihtyy vallan mainiosti keskenään myös autossa, kunhan radio on päällä. Niinpä lapset on välillä jätetty autoon kuuntelemaan musiikkia, kun me olemme saaneet keskittyä olennaiseen. On ollut vapauttavaa huomata, ettei ole tarvinnut pelätä, mitä tuho-osasto seuraavaksi keksisi repiä seinistä irti ...

Lopuksi pari sanaa itse raksasta. Kulunut viikko oli pelkkää hiljaiseloa, koska herra Perustusmies joutui tekemään toisen kohteen siihen kuntoon, että seinät saataisiin paikoilleen. Sinne kun talopaketti on tulossa alkavalla viikolla. Ensi viikko herra Perustusmiehellä kuluukin meidän projektin parissa. Ohjelmassa on ontelovalua ja viimeisten harkkokerrosten muurausta. Herra Kaivuriurakoitsija puolestaan huolehtii siitä, että vesi- ja viemäriliittymät saadaan tuotua asianmukaisesti tontille ... Tie poikki siis!